Porin Pesäkarhujen ja Jyväskylän Kirittärien toisen finaaliottelun alla on kaksi suurta kysymystä.

Toinen on se, joko Kirittärien tähtipelaaja Emma Körkkö pelaa myös ulkona, ja toinen, miten tärkeä lauantain ottelu on – ratkaistaanko Porissa jo Suomen mestaruuden kohtalo, vaikka mestaruuden voittamiseen tarvitaankin kolme voittoa?

Aloitetaan Emma Körköstä. Monet pitävät Körkköä tämän hetken parhaana pesäpalloilijana. Siitä väitteestä voidaan keskustella, mutta Kirittärille Körkkö on elintärkeä pelaaja.

Körkkö oli alkukaudella erinomaisessa vedossa niin sisällä kuin ulkonakin, jossa hän pelasi aina siellä, missä häntä eniten tarvittiin. Tontti oli iso ja rooli valtava, mutta niin oli Körkkökin.

Expektin kertoimet toiseen finaaliin: Pesäkarhut 2.90 – x: 2.75 – Kirittäret 2.70!

Körkkö kohahdutti pesäpallopiirejä elokuun alussa rohkealla teolla. Hän vetäytyi Itä–Lännestä vedoten niihin valtaviin paineisiin ja odotuksiin, joissa hän on joutunut harjoittelemaan ja pelaamaan.

Körkkö ei pelannut puolivälierissä Rauman Feraa vastaan yhdessäkään ottelussa. Hän oli sivussa myös ensimmäisestä välieräottelusta Mansea vastaan – kunnes  Körkkö palasi toisessa ottelussa takaisin kehiin jokerina, muttei ollut vielä parhaimmillaan. Mutta sitten peto heräsi ja Kirittäret nousi 0–2-tappioasemasta kolmella peräkkäisellä voitolla 3–2-voittoon ja meni loppuotteluun.

Körkkö pelasi kaikissa neljässä välieräottelussa jokerina ja oli keskeisessä roolissa Kirittärien komeassa nousussa.

Myös ensimmäisessä finaalissa Körkkö oli jokeri. Pesäkarhut voitti ottelun 2–0, mutta Körkkö löi Kirittärien molemmat juoksut.

Kirittärien pelinjohtaja Nalle Viljanen tunnetaan voittavana pelinjohtajana. Hän on äärimmäinen peliin paneutuja ja vastustajien analysoija, mutta Suomi olisi täynnä voittavia pelinjohtajia, jos kysymys olisi vain peliin paneutumisesta ja pelin ja vastustajien analysoimisesta. Tarvitaan muutakin. Tarvitaan pelillistä syväymmärrystä, mutta tarvitaan myös ratkaisuja ja menetelmiä, jotka eivät aina ole välttämättä kauniita ja mukavia. Niistä kaikista on syntynyt se värikäs ja kiisteltykin seos, joka on tehnyt Viljasesta pelinjohtajana yhdeksänkertaisen Suomen mestarin.

Emma Körkkö  päättää varmasti itse sen, pelaako hän näissä finaaleissa myös ulkona vai ainoastaan jokerina, mutta nyt toisella puolella puntaria on isoja asioita. Jopa Suomen mestaruus.

Jokainen tietää, mitä Viljanen tässä tilanteessa haluaa ja tekee.

Hän haluaa suurimman valttikorttinsa myös ulkokentälle. Siksi kenenkään ei pidä olla yllättänyt, jos Körkkö pelaa jo lauantaina ulkona. Tai viimeistään sunnuntaina.

***

Jarkko Pokela on esitellyt tällä kaudella pesäpalloyleisölle uudenlaisen Pesäkarhut.

Se Pesäkarhut on parantanut viime kaudesta etenkin ulkopeliään erinomaisen lukkarin Minttu Vetterannan johdolla. Videoklipeissä ja hidastuksissa näytetään yleensä juoksuja, mutta sunnuntain ensimmäisessä finaalissa oli kannattanut hidastaa niitä hetkiä, kun Pesäkarhut sai suistettua Kirittärien ykköskärjen raiteiltaan. Se kertoi Pesäkarhujen ulkopelistä paljon. Oli tutkittu tarkkaan mitä piti tehdä ja mihin iskeä – ja sitten niin tehtiin.

Sisäpelissä roolitus ja pelaamisen kaava on myös selkeämpi ja hiotumpi. Sisäpeli henkii myös uudenlaista ilmapiiriä, jonka viime syksynä Sami Österlundin paikalle tullut Pokela on saanut puhallettua Pesäkarhuihin. Hyvä flow on hieno termi, mutta juuri siitä Pesäkarhujen pelaamisessa on ollut tällä kaudella ja varsinkin näissä syksyn kriittisissä peleissä kysymys.

***

Pesäpallossa voidaan puhua lukuisista muuttujista, mutta lopulta kaikki tiivistyy pelin perusmuuttujiin. Pesäkarhujen ja Kirittärien kohdalla se tiivistyy kahteen kriittiseen taisteluun – siihen, pystyvätkö ulkokentät sotkemaan joukkueiden ykköskärkien pelaamista ja miten vahvoja ne ovat takatilannepelaamisessaan. Hyville lyönneille on aina tilaa parhaissakin ulkokentissä, mutta todennäköisesti näiden kahden jättiläisen kohtaamisissa juoksuilla ei juhlita. Siksi yksikin räpylävirhe tai huono pelinluku voi koitua jaksovoiton kannalta kalliiksi.

Ensimmäisessä finaalissa Pesäkarhut pystyi sotkemaan varsinkin Kirittärien vaihtotilannepelaamista, mikä loi perustan sen voitolle. Lauantaina on kuitenkin uusi ottelu ja Jyväskylässä on varmasti mietitty, mitä asialle pitäisi tehdä.

Yksi potentiaalinen ratkaisu liittyy jälleen Emma Körkköön. Jos hän pelaa ulkona, silloin hän pelaa sisäpeliä numero hihassaan numerolla neljä. Tällöin Pesäkarhuista viime syksynä tullut kohuhankinta Susanne Kohonen siirtynee vaihtajajokeriksi.

Ottelun asetelma on ennakolta kiehtova. Varmaa on vain se, että kukaan ei vielä pysty sanomaan, kumpi joukkueista voittaa lauantaisen ottelun ja kumpi vie lopulta Suomen mestaruuden.

***

Tästä päästäänkin siihen toiseen mielenkiintoiseen kysymykseen: Miten kriittinen lauantain ottelu on mestaruuden kannalta?

Pesäkarhut oli ensimmäisessä ottelussa parempi joukkue ja se ansaitsi voittonsa. Samalla se otti vahvan otteen Kirittäristä ja näytti, että Pesäkarhut voi tällä kaudella oikeasti päättää 19 vuoden odotuksen ja juhlia Suomen mestaruutta.

Jos Pesäkarhut voittaa lauantaina, silloin Kirittärien mestaruustie kapenee äärimmäisen ohueksi. Kirittäret voitti Mansen välierissä kolmesti peräkkäin, mutta nyt vastassa on eri tason joukkue.

Jos taas Kirittäret voittaa lauantaina, silloin kaikki kääntyy päälaelleen. Ensimmäisen ottelun hyvä haihtuu Pesäkarhuilta saman tien ilmaan ja punnukset siirtyvät länsirannikolta Keski-Suomeen. Pesäpallossa on vain yksi asia, joka vaikeampaa kuin Kirittärien  voittaminen Hippoksella. Se on saman tempun tekeminen kahdesti peräkkäin.

Minttu Vettenranta on pelannut loistokauden Pesäkarhujen lukkarina.