Erkka Westerlund ilmoitti asettuvansa ehdolle Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Samuel, miten kommentoit Westerlundin ehdokkuutta?

Onhan tämä yllättävä veto Westerlundilta.

Ensimmäinen iso kysymys on tietenkin se, että jos ja kun Westerlund pyrkii tosissaan Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi, hän on joutunut tekemään silloin sellaisen päätöksen, ettei jatka enää TPS:n hallituksessa ja on hyvä kysymys, voiko hän jatkaa myöskään Suomen Ammattivalmentajien SAVALin puheenjohtajana. Olympiakomitean hallituksen varajäsenyys voi vielä mahtuakin Jääkiekkoliiton puheenjohtajan toimenkuvaan.

Varsinkin tuo TPS-kysymys on mielenkiintoinen. Ajoitus sattuu kuin taikasauvan iskusta juuri samaan saumaan, kun TPS:n päärahoittajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja ovat ilmoittaneet, että he pistävät osaltaan TPS:n rahahanoja kiinni tietyn siirtymäajan jälkeen.

Tämä herättää ymmärrettävästi sen kysymyksen, kuinka aidosti Westerlund oli kiinnostunut TPS:stä vai oliko hän kiinnostunut ennen muuta Supercellin rahoittamasta seurasta ja niihin liittyvistä mahdollisuuksista?

Toinen iso kysymys on se, hakeeko Westerlund aidosti Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi vai onko kyse politiikan puolelta tutusta peliliikkeestä, jossa todellinen tavoite on jokin muu tehtävä – esimerkiksi Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtajan pestiä – ja Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi hakeminen edesauttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Westerlund on tunnetusti taitava peluri ja siksi tässäkin asiassa kannattaa ottaa huomioon myös sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät ensimmäisenä näy julkisuudessa.

Olisiko Westerlund hyvä puheenjohtaja Jääkiekkoliitolle?

Ensimmäiseksi on määriteltävä, millaista puheenjohtajaa Jääkiekkoliitto tarvitsee.

Westerlundin ehdoton vahvuus olisi siinä, että suomalainen jääkiekko kaipaa nyt pelillistä ja ennen kaikkea pelaajatuotannollista ruuvausta, sillä mikkorantasia, sebastianahoja ja aleksanderbarkovia tuottanut mylly on alkanut pahasti hyytyä. Westerlund on ollut ennenkin tekemässä tällaista korjausliikettä, joka huipentui kuuluisaan Vierumäen seminaariin 2009.

Tällaiselle uudistajalle olisi huutava tarve, mutta onko se Jääkiekkoliiton puheenjohtajan tehtävä vai enemmänkin esimerkiksi valmennuksen ja huippu-urheilun johtajan tehtävä?

Jääkiekkoliitto tarvitsisi nyt isojen asioiden linjaajaa ja suuntaviivojen määrittelijää – ja sen lisäksi vahvaa arvojohtajaa. Jääkiekkoa on riepotellut viime aikoina monet erilaiset negatiiviset kohut. On ollut rasismikohuja, raiskauskohuja ja seksuaaliseen häirintään liittyviä kohuja, ja tässä mielessä jääkiekossa olisi tarvetta selkeästi laajamittaiselle arvokeskustelulle.

Siihen Westerlund yrittikin jo ensimmäisessä puheenvuorossaan puheenjohtajakandidaattina Ylellä iskeä. Westerlund sanoi, että ”uskon, että Hietanen edustaa enemmän tämän hetken toimintamallia, ja haluaisin tuoda siihen vähän tuoreutta ja viedä kulttuuria enemmän ihmislähtöiseen toimintaan”. Westerlundin mukaan ”me halutaan menestyä kansainvälisesti ja toinen on tämä yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja merkitys.”

On ihan okei, että Westerlund haluaa heittää pöytään klassisen herrasmiessanelun, jossa mukamas kehutaan kilpailijaa ja on ihan okei kertoa millainen vaihtoehto on itse. Mutta että Westerlund ilkeää nyt toista kandidaattia arvioida suhteessa menneeseen, osin epäterveeseen, aikaan on jo melko tökerö temppu Westerlundilta.

Vaalipeli näyttää siis Westerlundin osalta jo alkaneen. Sillä vaikka hän kuinka yrittäisi vaivihkaa leimata Hietasen joksikin ikiaikaiseksi liiton mieheksi niin voisi kysyä, että eikö Westerlund itsekin ole juuri sitä?

Ja kysynpä vain, että Westerlundistako se hänen mainitsemansa tuoreus sitten löytyisi?

Vaalipeli varmasti myös jatkuu. En voi sanoa, että yllättyisin mikäli julkisuudessa esimerkiksi Saku Koivu ja kumppanit rientäisivät vielä nopeallakin aikataululla Westerlundin tueksi.

Nykyisen puheenjohtajan Harri Nummelan ongelmana on ollut siinä, että hän on ollut varsin harmaa asioiden linjaajana ja vaikka hän onkin puhunut paljon, hän ei ole sanonut juuri mitään.

Westerlundin ongelmana on taas se, että hänen puheensa ja tekonsa eivät kohtaa toisiaan.

Westerlund on puhunut kauniisti esimerkiksi valmentajien arvostuksesta ja ihmislähtöisestä johtamisesta, mutta TPS:n käytännön toimet ja näytöt ovat olleet liian usein päinvastaisia. Sanat ovat sanoja, varsinkin sanahelinät, mutta teot ovat tekoja.

Jääkiekkoliiton puheenjohtaja valitaan 25. marraskuuta liittovaltuuston kokouksessa. Millaisena näet kilpailuasetelmat vajaa kuukausi ennen puheenjohtajan valintaa?

Kentältä tullut viesti on ollut jo pitkään, että jos Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n hallituksen jäsen ja pitkäaikainen jääkiekkovaikuttaja Heikki Hietanen lähtee mukaan puheenjohtajakisaan, hänet todennäköisesti myös valitaan tehtävään. Ja tänäänhän Hietanen vahvisti, että hän lähtee mukaan kisaan.

Hietanen lieneekin vahvin ehdokas Nummelan seuraajaksi ja vaikka Westerlund onkin kova nimi, punainen matto todennäköisesti odottaa marraskuun lopussa Hietasta.

Hietasella on sellainen cv, jollaisella Jääkiekkoliiton puheenjohtaja varmastikin valitaan. Hänellä on kokemusta seuratasolta ja sen lisäksi hän toimi yhdeksän vuotta Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana. Viimeinen silaus on Hietasen valinta IIHF:n hallitukseen. Eikä sitäkään pidä väheksyä, että hänellä epäillään olevan myös esimerkiksi Kalervo Kummolan tuki takanaan.

Vaikka Hietasella on vakuuttava cv, häntä ei kuitenkaan ole vielä punnittu sellaisella vaa’alla, johon Jääkiekkoliiton puheenjohtaja joutuu.

Hietaselta löytyy varmasti tarvittavaa sisältöosaamista, mutta jääkiekkoväki kaipaa nyt hieman kummolalaista voimakkaampaa ja näkyvämpää puheenjohtajaa, joka ei vain pyörittele sanoja, vaan saa asioita tapahtumaan ja uskaltaa tarvittaessa tehdä myös sellaisia linjauksia ja päätöksiä, jotka eivät kaikkia miellytä.

Avainkysymys Hietasen kannalta on, miten paljon lähempänä hän olisi tässä mielessä puheenjohtajana Kummolaa kuin Nummelaa. Uutta Nummelaa tai sen henkistä hyssyttelijää kukaan ei halua ja vaikka Kummolalla oli omat arvostelijansa, kentällä kaivataan nyt jämäkämpää puheenjohtajaa.

Tämä olisi Hietasen haaste puheenjohtajana, mutta valinnan osalta tilanne on selvä. Olisi aikamoinen paukku, jos Westerlund löisi äänestyksessä Hietasen tai puheenjohtajavaaliin ilmaantuisi jostain sellainen musta hevonen, joka voisi sotkea Hietasen valintaa.

Mika Anttonen olisi ollut mielenkiintoinen nimi, mutta hän on jo vetäytynyt puheenjohtajakisasta. Jos kisaan ilmaantuu jokin vaikkapa Jukka Toivakan kaltainen nimi, en usko sellaisen hakijan kannatuksen riittävän.