Huuhkajat selvisi Kansojen liigan parhaaksi lohkokakkoseksi ja saavutti tärkeän kakkoskorin paikan seuraaviin EM-karsintojen arvontoihin. Lopputulosta voi pitää loistavana, kun ottaa huomioon millaista vuoristorataa Huuhkajien pelaaminen Kansojen liigassa oli.

Oliver Antman nousi Huuhkajien viimeisessä ottelussa Montenegroa vastaan viikon puheenaiheeksi, eikä syyttä. Nuorukaisen debyytti maajoukkueessa oli vakuuttava. Muutenkin Huuhkajiin tuntuu olevan tunkua nuoriso-osastolta, mikä laittaa sopivasti painetta niin valmennukselle kuin tällä hetkellä joukkueessa pelaaville pelaajille.

On tärkeää, että Huuhkajiin tulee koko ajan painetta alhaalta päin, sillä kenenkään paikan avauksessa ei pitäisi olla itsestään selvää. Yksi tällainen mielenkiintoinen pelaaja, jonka otteita pitäisi pystyä seuraamaan entistä polttavammalla  suurennuslasilla on Glen Kamara.

Kamara on kiistatta ollut yksi Huuhkajien viime vuosien avainpelaajista. Hän on kuitenkin alkanut saada osakseen yhä enemmän ja enemmän kritiikkiä – eikä vain Huuhkajissa. Kamara oli Steven Gerrardin aikaan Glasgow Rangerissa vuorenvarma avauksen mies, mutta Gerrardin seuraajaksi palkattu Giovanni van Bronckhorst on pudonnut Kamara vakioavauksesta. Viimeiset tiedot Skotlannista väittävät myös, että Rangers haluaisi muuttaa Kamaran rahaksi mahdollisesti jo tammikuun siirtoikkunassa. Jo kesällä hänen siirtonsa Niceen oli lähellä, mutta seurat eivät päässeet yhteisymmärrykseen Kamaran siirtosummasta.

***

Huomasin itsekin Kamaran otteissa selvän muutoksen ennen Suomelle historiallisia EM- kisoja.

KTP:n päävalmentajana nykyisin toimiva Jussi Leppälahti kirjoitti ansiokkaan analyysin Kamarasta ElmoTV:ssä kesäkuussa 2021. Jussin havainnot olivat täysin samansuuntaisia omieni kanssa.

Kamaran ote pelaamiseen on selvästi löystynyt. Hänen puolustuspelaamisensa on loppunut lähes kokonaan ja pallollinen pelaaminen on heikentynyt selvästi. Se näkyy huonoina haltuunottoina, menetyksinä sekä heikkoina ja usein jopa mahdottomina syöttöinä.

Kamara ei toki ole koskaan ollut mikään puolustava pelaaja, mutta aiemmin hän otti välillä isojakin metrejä alaspäin ja oli parempi kaksinkamppailuissa.

***

Muutoksen syitä voi vain arvailla, mutta tällaisissa tapauksissa ne liittyvät yleensä vahvasti pelaajan henkiseen puoleen. Kamarasta on jo pitkään saanut kuvan, että hän pelaa maajoukkueessa pintakaasulla, jolloin hänen pelaamisensa kärsii merkittävästi molempiin suuntiin.

Olen monesti puhunut siitä, että jos urheilija ottaa jalan kaasulta, edessä on väistämättä vaikeuksia. Kamaran kohdalla uhkakuvat ovat realisoitumassa – ei vain Huuhkajissa, vaan myös seurajoukkuetasolla. Kamara alkaa olla tulossa siihen vaiheeseen, että mikäli hän haluaa uraltaan jotain muuta kuin ajautua kiertolaiseksi Euroopassa tai Skandinaviassa, on hänen löydettävä pelaamiseensa uudelleen se sama palo, joka siivitti hänen pelaamistaan maajoukkueuran alkutaipaleella.

On toki inhimillistä, että maha tulee täyteen pankkitilin täyttyessä ja pelien kulkiessa – mutta juuri siinä on se tekijä, joka usein erottaa hyvän pelaajan ja huippuhyvän pelaajan. Huippuhyvä pelaaja pystyy edelleen joka päivä tekemään armottomasti töitä kaikesta menestyksestä huolimatta.

En sano, etteikö Kamara harjoittelisi tai sinällään yrittäisi, mutta minun silmään hän menee mukavuusalueella. Itse asiassa hän on tehnyt sitä ainakin maajoukkueessa jo pidemmän aikaa.

On tietysti myös valmennuksen tehtävä vaatia ja sanoa pelaajalle näistä asioista. En tiedä, mikä se palaute Kamaralle tästä tekemisestä on Huuhkajissa ollut. Ulospäin vaikuttaa, ettei mitään palautetta ole annettu. Ainakaan mitään radikaalia muutosta parempaan Kamaran maajoukkuepeleissä ei ole tapahtunut.

***

Kamara löysäilystä on saatu kymmeniä esimerkkejä ja olen käynyt niitä ElmoTV:ssä läpi useaan otteeseen.

Ehkä edelleenkin kuvaavin esimerkki Kamaran löysästä asenteesta minulle on hänen esityksensä EM-kisoissa Venäjää vastaan.

Suomella oli alla sensaatiomainen voitto Tanskassa ja voitto Venäjästä olisi käytännössä varmistanut Huuhkajille paikan jatkopeleissä. Puhuttiin siis suomalaisen jalkapallohistorian kannalta yhdestä kaikkien aikojen tärkeimmästä ottelusta – ellei jopa tärkeimmästä.

Suomi hävisi ottelun 0-1. Sitä voidaan ikuisesti jossitella, monestako millistä Jolle Pohjanpalo paitsiona hylätty maali oli kiinni – mutta sitä, mitä Kamara teki ennen Venäjän voittomaalia, ei voi jossitella. Sitä voi vain katsoa tuska sydämessä.

Suomi menetti maalia edeltävässä tilanteessa pallon 30 metrissä. Tässä vaiheessa maalin estämiseksi olisi ollut vielä paljon tehtävissä – ja siinä tekemisessä Kamaralla olisi ollut keskeinen rooli. Kamara jäi kuitenkin ensin seisomaan, sitten kävelemään ja lopulta hölkkäämään – ja ehti silti lähelle maalin laukonutta Aleksey Miranchukia.

Toki maali oli muutenkin halpa, sillä Suomella oli suuri ylivoima pallon ympärillä, mutta Kamara olisi voinut estää koko tilanteen syntymisen, jos hän seisomisen, kävelemisen ja hölkkäämisen sijasta olisi spurtannut täysillä tilanteeseen.

***

Kamaran uraa on turha vielä paketoida. Hänen asenteensa on kuitenkin muututtava ja hänen on saatava karsittua peliinsä uineet epäterveet toimintamallit pois.

Uskon edelleen, että kysymys on nimenomaisesti henkisistä tekijöistä. Tätä tulkintaa vahvisti Montenegro- ottelu. Ottelun ensimmäisellä puoliajalla Montenegron puolustaja Marko Vešović sanoi Kamaralle jotain, josta Kamara tulistui verisesti. Ottelun jälkeen tuli ilmi, että kyseessä oli rasistinen kommentti, mitä itsekin epäilin Kamaran käytöksen perusteella heti tilanteen nähtyäni.

Tilanne oli äärimmäisen ikävä, mutta Kamaran pelaamisen ikävä tilanne vaikutti positiivisesti. Näimme pitkästä aikaa sellaisen Kamaran, joka taklaa ja juoksee alaspäin. Ei toki joka kerta, mutta Kamarasta näki, että hän oli pelaamassa eikä iltakävelyllä.

Viha ja suuttumus ovat oikein kanavoituna tehokkaita keinoja päästä flow-tilaan kentällä. Kamaralle kävi todennäköisesti juuri näin. Siinä missä montenegrolaiset kiukuttelivat itsensä pihalle, Kamara pysyi rauhallisena ja pelasi tämän vuoden parhaan maaottelunsa vaikeissa olosuhteissa.

Kamaran on uransa kannalta elintärkeää saada Montenegro-ottelussa nähty asenne takaisin pelaamiseensa. Se on tärkeää myös hänen Huuhkaja-uransa kannalta, sillä muuten muut ajavat ohi ja ovat jo ajaneetkin, kun Kamara ei ole laittanut parastaan pöytään. Rasmus Schüller, Robin Lod, Urho Nissilä, Onni Valakari, Kaan Kairinen, Lucas Lingman, Santeri Väänänen ja Anssi Suhonen ovat uhkaamassa Kamaran paikkaa keskikentän johtohahmona ja lisää haastajia on tulossa.

Asenne on aina riippuvainen pelaajasta itsestään, mutta totuuden nimissä on sanottava, että Markku Kanervan käyttämä 5-3-2-muoto ei ole ideaalinen Kamaran kannalta. Jos Kanerva siirtyisi 4-5-1:een, silloin Huuhkajat ja kasina pelaava Kamara pelaisivat kumpikin eri tasolla – olettaen tietenkin, että Kamaralta nähtäisiin kentällä samanlaista kylmäpäistä mutta tervettä raivoa kuin Montenegro-ottelun toisella puoliajalla.