West Ham on erottanut manageri Graham Potterin. Jukka, oikea vai väärä ratkaisu?

Potterin erottamista ei voi tarkastella pelkästään hänen potkujensa kautta. On katsottava isompaa kuvaa – sitä, millainen manageri Potter on ja miten hänen potkunsa asettuvat siihen perspektiiviin.

Potter nimitettiin West Hamin manageriksi tämän vuoden tammikuussa ja hän ehti luotsata West Hamia vain 25 ottelussa. Hänen voittoprosenttinsa oli 24, mikä on Valioliiga-aikana West Hamin toiseksi heikoin lukema.

Prosentti ei ole kuitenkaan mikään ultrakatastrofi, sillä West Hamin paras voittoprosentti Valioliiga-aikana on Alan Curbishleylla, 37,6, ja kaikki West Hamia tänä aikana luotsanneet 13 manageria ovat mahtuneet umpisurkeaa Avram Grantia lukuun ottamatta 12 prosentin sisälle.

West Ham on ennen viikonlopun kierrosta Valioliigassa toiseksi viimeisenä. Liigasijoituksen, Potterin voittoprosentin ja West Hamin tämän hetken sekavien peliesitysten perusteella Potterin potkut voi nykymaailman kriteeristössä ymmärtää, mutta kysymys kuuluu, millaisen managerin West Ham kuvitteli palkkaavansa, kun se palkkasi tammikuussa Potterin?

Potter nousi sateentekijän maineeseen Östersundin, Swansean ja ennen kaikkea Brightonin managerina.

Brightonin näytöt heittivät hänet Chelseaan, mutta Chelsea teki saman virheen kuin West Ham – he eivät lukeneet, mitä Potterin tuoteselosteessa luki.

Potter ei ole nopea asioiden fiksaaja, vaan prosessivalmentaja, jolla vie oman aikansa ennen kuin hänen prosessinsa alkaa oikeasti tuottaa tuloksia. Brighton sijoittui Potterin avauskaudella 2019-2020 vasta 15:nneksi ja sitä seuraavalla kaudella Seagulls oli 16:s.

Potter oli lähellä potkuja myös Brightonissa, mutta Brightonissa nähtiin tulosten taakse ja uskottiin siihen, että Potterin prosessi on voittava prosessi. Kiitos tuli Potterin kolmannella kaudella, jolloin Brighton oli yksi kauden sensaatioista ja sijoittui Valioliigassa yhdeksänneksi.

Suurten otsikoiden takana Potterin opeissa kypsyi Moises Caicedon, Marc Cucurellan, Alexis Mac Allisterin ja Leandro Trossardin johdolla myös useita upeita pelaajatarinoita.

Chelsea ei jäänyt odottamaan sitä, että Potterin prosessi olisi alkanut toimia – eikä sitä jäänyt odottamaan myöskään West Ham.

Emme tiedä, olisiko Potterin taika purrut koskaan samalla tavalla Chelseassa tai West Hamissa mitä se puri Brightonissa, mutta jos menee kauppaan ostamaan maitoa ja tulee kotiin piimäpurkki kädessä, ketä siinä tilanteessa pitää syyttää – piimää vai sitä, joka osti piimää?

Eli tekikö West Ham väärän päätöksen erottaessaan Potterin?

He tekivät väärän päätöksen palkatessaan Potterin, jos he eivät olleet valmiit antamaan hänelle aikaa. Nyt kysymys oli West Hamin perspektiivistä väärän päätöksen korjaamisesta.

On paljon mahdollista ja jopa väistämätöntä, että West Hamin sijoitus paranee tulevina kuukausina, mutta mitä West Hamissa olisi tapahtunut Potterin johdolla 3-5 vuoden perspektiivissä?

Ymmärrän toki, että sytytyslanka on tänä päivänä jalkapallossa paljon lyhyempi kuin aikaisemmin, mutta se, mitä tarkoitan, on vaikkapa tapaus Sir Alex Ferguson.

Hän oli jyrkimpien väitteiden mukaan yhden tappion päässä potkuista Manchester Unitedin managerina kaudella 1989-1990 oltuaan sitä ennen Unitedin managerina reilut kolme vuotta. Ferguson kuitenkin vältti potkut ja kolme vuotta myöhemmin Manchester United juhli ensimmäistä Sir Alein alaisuudessa voittamistaan 13 liigamestaruudesta.

Kuka ottaa Potterin paikan West Hamin managerina?

Brittimedian mukaan päätös on jo tehty: Potterin paikan ottaa jo ennen maanantaina pelattavaa Everton-ottelua Nottinghamista aiemmin syyskuussa potkut saanut Nuno Espírito Santo.

Nuno West Hamin kokoiselle seuralle hyvä valinta. Hän tuntee Valioliiga-jalkapallon ja teki todella hyvää työtä Wolverhamptonissa ja viime kaudella Nottinghamissa, jonka hän oli lähellä viedä jopa Mestarien liigaan.

Nuno ei ole mikään takuuvarma tuloksentekijä, mutta hänen suoraviivainen vastaiskuihin perustuva jalkapallonsa sopii West Hamille paremmin kuin Potterin taktisesti monimutkaisempi ja haastavampi jalkapallo.

Potter painotti enemmän pallonhallintaa ja muita modernin jalkapallon oppeja. Hän ei saanut ajettua taktisesti korkeamman vaatimustason jalkapalloa tässä ajassa West Hamille, mikä maksoi Potterille lopulta hänen työpaikkansa.

Vaikka Nunon palkkaamisessa on paljon hyvää, siinä on myös se riskiskenaario, että hän tuo kyllä nopean ensiavun West Hamille, mutta pidemmässä aikaikkunassa West Ham olisi lentänyt Potterin ohjissa korkeammalle.

West Hamin omistajaporras on saanut paljon kuraa niskaansa ja Potter-episodi on kaikkineen esimerkki siitä, millaisia sohlaavia amatöörejä seuran johdossa on.