Haminan tilanne on uhkaava – mutta vain niille, jotka eivät ymmärrä katsoa kauemmaksi
Hamina tilanne on uuden kauden kynnyksellä uhkaava, mutta uhkakuvien takana olisi aurinko. Nyt kysytään, osataanko Haminassa katsoa yhtä kautta kauemmaksi.

ElmoTV:n juttusarjassa on nostettu tähän mennessä esille pelaajia, jotka ovat kesällä merkittävässä roolissa joukkueensa menestymisen kannalta. Suurennuslasin alle ei ole otettu välttämättä joukkueen parhaita pelaajia, vaan läpimurron kynnyksellä olevia nuoria pelaajia ja pelaajia, joiden merkitys korostuu uudessa roolissa.
Haminan Palloilijoiden tilanne on erilainen. Luupin alle ei ole oleellista ottaa yhtä pelaajaa, vaan useampi nuori pelaaja ja heihin liittyvä suurempi strateginen kysymys:
Voisiko Hamina rakentaa heistä kivijalan sille, että se säilyttäisi paikkansa miesten Superin kartalla myös tulevaisuudessa?
Hamina on ollut viime vuosina hissijoukkue, joka on sahannut Superpesiksen ja Ykköspesiksen välillä. Se nousi edellisen kerran Superiin syksyllä 2023. Viime kaudella Hamina säilytti paikkansa Superpesiksessä karsintojen kautta voitettuaan Ykköspesiksen kakkosen Kankaanpään otteluvoitoin 2-1.
***
Hamina lähtee uuteen kauteen ennakolta vahvimpana putoajaehdokkaana. Tilanteen kriittisyyttä lisää se, että kaikkien pelaajien sopimus päättyy tähän kauteen – ja vain Juuso Vuorenmäellä on optio myös kaudesta 2026.
Mitä siis Haminassa pitäisi tehdä tällaisessa tilanteessa, jossa toisessa kädessä on vakavasti otettava uhkakuva Superista putoamisesta ja toisessa kädessä lahjakas ikäluokka omia junioripelaajia?
Kysymys ei ole mistä tahansa kylälahjakkuuksista, vaan ikäluokasta, joka neljä vuotta sitten voitti C-poikien Suomen mestaruuden kaatamalla finaalissa Sotkamon Jymyn, jonka riveissä pelasivat muun muassa Samuel Huotari ja Aatu Vuorinen.
C-poikien mestarijoukkueesta Haminan nykyisessä Superpesis-miehistössä pelaavat Mico Huttunen, Leevi Tuutti sekä Perttu ja Akseli Toikka. Samaan 19-21-vuotiaiden ikäluokkaan tämän kauden joukkueessa kuuluvat myös Elias Lahti ja Johannes Kiri, jotka hekin ovat Haminan omia kasvatteja.
Kaikki kuusi pelaajaa ovat avauksen pelaajia tai ainakin hyvin lähellä vakiopaikkaa avauksessa. Kovakätinen ja taktinen Huttunen on noussut Elias Lahden ohi joukkueen ykköslukkariksi. Lahti on joukkueen parhaita pelaajia mailassa, mutta pystyy pelaamaan myös ulkona. Perttu Toikka on raamikas etumies, kopparina pelaava Kiri joukkueen harvoja nopeita pelaajia ja Tuutti hoitaa tonttinsa niin ulkona kuin sisällä.
***
Haminalla on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen on toimia, kuten tähänkin saakka. Se tarkoittaisi, että odotetaan ensin syksyyn ja mietitään tilannetta vasta sen jälkeen, kun tiedetään, millä sarjatasolla Haminan molemmat joukkueet – miehet ja Superpesiksestä viime syksynä pudonneet naiset – ensi kaudella pelaavat.
Silloin pöydälle voitaisiin nostaa sekin kysymys, riittävätkö Haminan resurssit kahteen joukkueeseen satsaamiseen vai pitäisikö valita, panostetaanko miesten vai naisten joukkueeseen?
Riskinä olisi toki se, että Haminan lahjakkaista junioreista osa olisi liuennut muihin seuroihin, mutta entä sitten? Pesäpallosta eivät pelaajat lopu ja Hamina on tottunut raapimaan joukkueen ennenkin kasaan siirtomarkkinoilta.
Toinen vaihtoehto on nähdä suurempi kuva kuin vain tämän kauden kuva. Se tarkoittaisi satsaamista Haminalla käsissään olevaan poikkeukselliseen lahjakkaaseen sukupolveen.
Jos pelaajille pystytään piirtämään tarpeeksi uskottava ja vakuuttava näkymä siitä, että joukkueen ja pelaajien kehittämiseen ja valmennukseen satsataan tosissaan, silloin heidän kanssa voitaisiin hyvinkin sopia pidemmästä projektista riippumatta siitä, mitä tällä kaudella tapahtuu.
Tässä mallissa asioista voitaisiin sopia pelaajien kanssa jo ennen syksyä – tai ainakin pitäisi selvittää, olisivatko pelaajat valmiit jäämään Haminaan, jos joukkueeseen ja valmennukseen satsataan pitkällä tähtäimellä.
***
Haminassa mitataan nyt se, miten kauaksi Haminassa osataan ja uskalletaan katsoa – ja miten paljon seurassa luotetaan omiin junioreihin.
Sotkamo ja Kitee heittävät tulevallakin kaudella vastuullisiin rooleihin rohkeasti nuoria ja kokemattomia pelaajia ja vaikka Alajärven kaksi kautta kestänyt taival Superissa onkin ollut haastava, sen uusi tuleminen on perustunut ennen muuta siihen, että Ankkurit luotti omiin junioreihinsa. He toivat sarjanousun ja loivat pohjan sille, että Ankkurit voi pienilläkin resursseilla pyörittää Superin joukkuetta.
Haminassa on tehty vuosikaudet hyvää juniorityötä eikä mikään olisi lyhytnäköisempää kuin hankkia jostain muualta isolla rahalla joku ontto nimi ja pistää hänen altaan samantasoinen juniori penkille.
Vallikentällä pelataan tulevana kesänä suurista asioista, mutta vielä suuremmista asioista pelataan ja päätetään haminalaisen pesäpallovallan kabineteissa: Osataanko tämä ainutlaatuinen tilaisuus hyödyntää vai annetaanko vuosikausien työn valua muiden seurojen laareihin?