Englanti aloitti MM-kisat 6-2-voitolla Iranista. Voittoa pidettiin jo selvänä ennen ottelua, mutta kaikkien katseet olivat siinä, mitä tämä ottelu kertoisi sekavan Kansojen liigan jälkeen Englannista? Voisiko Three Lions oikeasti menestyä MM-areenalle vai onko Gareth Southgaten ajan kaaos pysyvämpää?

Aloitetaan siis itse ottelusta – tai oikeammin Englannin kokoonpanosta.

Kokoonpanon suhteen mielipiteitä on monia, mutta jalkapalloilevasta maailmasta ei varmasti montaa ihmistä löydy, joka laittaisi Harry Maguiren huipputasolla avauskokoonpanoon.

Toisaalta voi ajatella, että tällaista kevyempää vastustajaa vastaan Maguiren peluuttaminen on vähiten riskialtista, sillä tämän kaltaisissa otteluissa Maguireen ei kohdistu kovia aika- ja tilavaatimuksia. Esimerkiksi Maguiren syöttö Mason Mountille taskuun ennen Englannin avausmaalia oli katkottavissa kotisohvalta saakka. Maguiren tekeminen kentällä on verkkaista eikä hän peitä millään lailla sitä, mitä on tekemässä.

Pelien koventuessa Maguiren taso ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole tarkoitus lyödä lyötyä, mutta se on kylmä fakta, että Englannilla olisi useampikin parempi vaihtoehto Maguiren tilalle.

Irania vastaan Maguire ei voinut epäonnistua, sillä Iranin ottelusuunnitelma mureni yllättävän helposti jo Englannin 1-0-maalin jälkeen, eikä se päässyt haastamaan Englantia missään vaiheessa.

***

Carlos Queirozin valmentama Iran aloitti ottelun hyvin kurinalaisella ja tiiviillä 5-4-1-systeemillä, josta Englannilla oli haastavaa löytää reikiä. Juuri kun alkoi näyttää siltä, että Englannilla saattaa olla edessään vaikea ilta tiiviisti puolustavaa Irania vastaan, Englanti sai tärkeän 1-0-maalin.

Maalin jälkeen Iranin kärsivällisyys petti ja se alkoi tehdä kentällä mitä sattuu. Tämä avasi Englannille lukuisia mahdollisuuksia, jotka se myös hyödynsi hyvin. Iran alkoi varastaa puolustusvelvollisuuksistaan, jotka 0-0 tilanteessa hoidettiin kelvollisesti. Näin Englanti pääsi dominoimaan pitkissä hyökkäyksissä ja myös hyödyntämään Iranin pitkäksi venynyttä muotoa korkean prässin hetkissä.

Tällaisesta tilanteesta syntyi ottelun lopullisesti ratkaissut Raheem Sterlingin tekemä Englannin kolmas maali.

Toinen puoliaika oli rauhallista Englannin pyörittämistä. Iranin pelasi lohkoennakoissani mainitsemaani varovaista altavastaajajalkapalloa, jossa oma taso jää piippuun. Voi myös miettiä, oliko Queirozin joukkueella otteluun lainkaan selkeää B-suunnitelmaa?

Englanti hyödynsi kentällä olleen tasoeron ja pelasi hyvän ottelun, mutta todellisuudessa Iran tuhosi oman ottelunsa hölmöilemällä puolustuskorkeutensa ja muotonsa pituuden kanssa. Mehdi Taremi näytti vähissä tilanteissa olevansa laatupelaaja – ja ketäpä muuta Taremi hassuttikaan maalin tehdessään kuin Maguirea.

***

Tämä ottelu kertoi lopulta oikeastaan vain sen jo tiedossa olevan asian, että Englannilla on laadukkaita pelaajia. Mikäli joukkuetta peluutetaan järkevästi, Englannilla on edelleen mahdollisuus kilpailukykyiseen MM-turnaukseen.

Tästä ottelusta on kuitenkin turha innostua liikaa. Itse asiassa Englantia ei tulla testaamaan vielä muissakaan alkulohkon otteluissa USA:ta ja Walesia vastaan.

Toki selvä voitto helpottaa jokin verran ulkopuolisia paineita ja antaa joukkueelle työrauhaa, mutta mitään ei ole vielä voitettu. On myös hyvä muistaa, että välillä reilut voitot saavat pelaajat rentoutumaan liiankin paljon. Siihen englantilaisilla ei todellakaan ole varaa. Tässäkin ottelussa joukkueelle sattui turhan monta helppoa virhettä syöttöpelissä ja ainakin Wales tulee rankaisemaan näistä jo herkemmin kuin Iran.

Lohkovoitto on edelleenkin Englannille elintärkeä, sillä muuten vastaan asettuu todennäköisesti heti kova Hollanti. Ecuador tai Senegal olisi huomattavasti mukavampi ruuvin kiristys alkulohkon perään.

***

MM-kisojen ensimmäiset ottelut ovat osoittaneet, että VAR on edelleen täysi farssi epäjohdonmukaisen käyttämisen takia.

Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että asiaan olisi tulossa joku parannus. Pitää vain toivoa, ettei VAR puutteineen ole ratkaisemassa pelejä näissä kisoissa.