HIFK kirii kovaa vauhtia kiinni kauden alussa karannutta Rauman Lukkoa Liigan kärjessä. Näin runkosarjan voitosta ollaan sittenkin saamassa kunnon taistelu.

Lauantaina ero kärjessä kaventui yhdeksään pisteeseen, kun helsinkikäiset voittivat SaiPan ja Lukko taipui Vaasan Sportille.

HIFK on pelannut ottelun vähemmän kuin Lukko. Runkosarjaa on jäljellä reilu 10 kierrosta. Kärkikaksikon nykykunto enteilee tiivistä taistelua runkosarjan kärkisijasta.

Helsinkiläisjoukkue tekee tulosta varsin rautalankamallisella jääkiekolla, joka perustuu riistoihin. Päävalmentaja Jarno Pikkarainen, jonka sopimus HIFK:ssa päättyy tänä keväänä, on onnistunut hitsaamaan joukkuettaan yhteen kauden edetessä.

Sarjan kärkipaikasta taistelevat kaksi hyvin erityyppistä joukkuetta, sillä Lukko pelaa Liigan moderneinta kiekkokontrollipeliä.

Rautalankaa

Tiettyjä kysymyksi leijaili syksyn aikana IFK:n yllä. Joukkueessa on ollut kauden aikana jonkin verran liikehdintää, sillä alkukaudella riveissä oli useita NHL-lainapelaajia, jotka paikkasivat loukkaantumissuman keskellä. Nämä muutokset kauden aikana Pikkaraisen valmennustiimi on hallinnut.

Pikkaraisen HIFK pelaa varsin yhtenäisesti ja luottaa melko yksinkertaisiin pelin periaatteisiin. Peli on riisuttua, mutta siinä toteutetaan varsin tehokkaasti perusasioita.

HIFK:n pelin pohja on kovassa temmossa ja intensiteetissä. Niistä ei tingitä, vaan vaatimustaso on korkealla. Kiekko pidetään liikkeessä, peliä viedään voimakkaasti eteenpäin – vaikka sitten siirtokiekkoja kautta – ja puolustaessa on aina paine kiekollisessa pelaajassa.

Raja on häilyvä siinä, milloin tuo HIFK:n intensiteetti on kontrolloitua ja milloin se ikään kuin menee yli ja peli on jahtaamista. Taitava vastustaja pystyy ajamaan HIFK:n pelin jälkimmäiseen.

Peli tuottaa, ja tavoitteenakin on tuottaa, paljon irtokiekko- ja kaksinkamppailutilanteita. HIFK siirtää pelivälinettä eteenpäin, pelaa paljon päädyn kautta sekä laukoo hyökkäysalueella runsaasti, toistaiseksi selvästi eniten koko sarjassa. IFK haluaa rikkoa jatkuvasti vastustajan pelin rakennetta, pakottaa pelin kamppailutilanteisiin, joissa se on hyvä.

Kun jokainen pelaaja sitoutuu kamppailemaan – ja sitä on tehty jatkuvasti harjoituksissa – ja jalkatyöstä sekä mailapuolustamisesta ei tingitä, irtokiekot kääntyvät HIFK:lle. Riistojen jälkeen hyökätään nopeasti kohti maalia.

Riistä ja hyökkää

HIFK:n pelitapa on kuluttava ja melko yksioikoinen, missä voi olla heikko kohta pudotuspelejä ajatellen. Joukkue esimerkiksi pelaa varsin konservatiivisesti hyökkäysalueella: puolustajat pomppivat siniviivalta varsin maltillisesti. Ei synny rotaatioiden kautta liike- ja synergiaetuja. Hyökkääjien vastuu irtokiekkojen voittamisessa ja jatkopaineissa on varsin suuri.

Mutta kyse ei tässä kohtaa ole enää siitä, että IFK:n pitäisi tai sen kannattaisi yrittää pelata monipuolisemmin kuin se nyt pelaa vaan siitä, että se uskoo tapaansa ja säilyttää korkean laadun illasta toiseen.

Osaltaan Pikkaraisen HIFK on hyvä osoitus siitä, että tietyt ydinfundamentit toimivat yhä Liigassa. Tilan ja ajan jääkiekolla, jossa pakotetaan vastustaja virheisiin intensiivisesti häiritsemällä vastustajan kiekollista peliä, hyödynnetään kiistatonta faktaa: parhaat maalipaikat syntyvät usein välittömästi riistojen jälkeen.

HIFK, jossa on paljon kokemusta, enemmän kuin kilpakumppani Lukossa, on ilkeä vastustaja pudotuspeleissä. Suoraviivaista jääkiekkoa, jossa taistellaan vahvasti irtokiekoista ja isketään terävästi vastaan, vastaan on vaikea pelata.

Pikkarainen, joka on kahdesti voittanut mestaruuden Mestiksessä, janoaa menestystä myös Liigassa. Mestaruus nostaisi hänen osakkeitaan ronskisti suomalaisella valmentajarintamalla.

Menestymättömyys HIFK:ssa joukkueen pelaajabudjetti ja kokoonpano huomioiden jättäisi kieltämättä kysymysmerkkejä.

 

Tilaa Elmo nyt edulliseen  tarjoushintaan 6 kk 49 e ja pääset aitiopaikalta seuraamaan mitä Nooralotta Neziri ja muut uuden suomalaisen yleisurheilusukupolven suurlupaukset tekevät historiallisen yleisurheilukesän aikana. Uusimman Elmon löydät aina diginä Lehtiluukusta.