1. KuPS

KuPS aloitti kautensa Pasi Tuutin alaisuudessa ja jo talvella ilmassa olleet kysymysmerkit realisoituvat heti kauden alussa. Laitoin kausiennakossani KuPSin neljänneksi, mikä näytti alkukierrosten perusteella liian positiiviselta arviolta.

Tuutti sai kuitenkin kolmen kierroksen jälkeen potkut ja hänen tilalleen palkattu Jani Honkavaara sai vanhan joukkueensa välittömästi lentoon. KuPS otti Honkavaaran ohjissa heti kuusi voittoa peräkkäin ja nousi samalla sarjan kärkeen pitkin kesää hapuillen HJK:n kustannuksella.

Honkavaara teki onnistuneita säätöjä pelaajien roolituksiin ja KuPS sai paremmin hyödynnettyä pelaajistonsa kykyjä. Urho Nissilän paluu kentille on ollut myös keskeisessä roolissa kuopiolaisten nousussa sarjan kärkeen.

23.00 for Lewis Hamilton to take the pole at Silverstone. Check the latest odds and play now at Stake!

Kesän siirtoikkunassa KuPS varmasti haluaa löytää itselleen keskushyökkääjän, joka vapauttaisi monikäyttöisen Gabriel Bispon niin sanotusti omalle paikalleen. Jasse Tuomisen rooli vasemmalla välikaistalla on ollut myös yksi Honkavaaran onnistuneista korjauksista. Tuominen on ollut tärkeä osa joukkueen menestystä.

ARVIO: KuPS pelaa ehdottomasti mestaruudesta näillä uusilla asetuksilla ja löytämällä laatuhyökkääjän kesän siirtoikkunassa. Iso kysymys on toki se, jääkö Nissilä koko kaudeksi Kuopioon. Mikäli vastaus on ei, se tietenkin pudottaa KuPSin prosentteja.

2. HJK

Klubi lähti kauteen tuttuun tapaan mestarisuosikkina, varsinkin kun näytti siltä, että sen pääkilpailijoiden, Hongan ja KuPSin, olivat hiukan viime kaudesta heikentyneet.

HJK:n peli ei kuitenkaan ole oikein missään vaiheessa lähtenyt lentoon. Jo keväällä peli oli hyvistä tuloksista huolimatta tehotonta ja liian paljon vastustajan muodon ulkopuolella pelaamista ilman uhkaa vastustajan selustaan.

HJK sai ongelmistaan huolimatta vahvan startin, sillä se voitti viidestä ensimmäisestä ottelustaan neljä. Tämän jälkeen alkoi vaikea jakso, joka on edelleenkin jossain määrin päällä.

Loukkaantumisista aiheutuneet jatkuvat kokoonpanon muutokset ovat olleet riesana ja muutenkin toimivan pelitavan löytäminen ovat vielä vaiheessa.

Lue Joel Perovuon arviot KTP:n, Ilveksen, Hakan, Lahden, IFK Mariehamnin ja VPS:n kaudesta.

Viime kaudella HJK löysi itselleen hyvän tavan pelata 5-4-1-muodon avulla. Nyt pelaamista on pyritty viemään aktiivisempaan suuntaan. Tähän Klubi ei ole täysimääräisesti pystynyt ja pelaaminen on jäänyt välillä tietynlaiseen välitilaan. Ei olla pystytty dominoimaan ja vastustaja on päässyt satuttamaan auki olevaa HJK:ta.

Terveystilanne näyttää tällä hetkellä menevän parempaan suuntaan ja on muistettava, että HJK on hävinnyt vasta yhden ottelun Veikkausliigassa. Seitsemän tasapeliä kertovat siitä tuskasta, mikä joukkueella on maalintekonsa ja pallollisen vaiheen johdonmukaisten onnistumistensa kanssa.

Roope Riski on palannut kentille, mikä on hieno asia. Toni Koskelan on kuitenkin mietittävä myös Riskin roolia, sillä Riski on parhaimmillaan keskushyökkääjänä ja loisti ennen pahaa loukkaantumistaan kahden hyökkääjän systeemissä.

Bojan Radulovic on tehnyt paljon maaleja ja Kai Meriluoto kärkkyy paikkaa kentällä. Topi Keskinen on tullut hyvin sisään liigatasolle ja kesän ikkunassa saattaa tulla lisää pelaajia joukkueeseen.

Koskelalla riittää kuitenkin mietittävää, miten organisoida joukkueensa syksyn ratkaisupeleihin Veikkausliigassa ja alkavissa europeleissä.

ARVIO: HJK roikkuu vielä KuPSin perässä, mutta mikäli joukkueelta ei löydy viime vuoden tapaan yhtä vaihdetta lisää ja palaset eivät loksahda paikalleen, saattaa Helsingissä olla yllättävänkin synkkä syksy. Klubilla on nyt tekojen aika.

3. SJK

SJK on ollut kauden positiivisia yllättäjiä. Joaquin Gomez on saanut aiemmin sekavan sähläämisen sijasta SJK:n pelaamiseen selkeitä pelaajien välisiä toimintoja, mikä yhdessä onnistuneiden hankintojen kanssa on SJK:n muodonmuutoksen takana.

SJK:lla on hyvä kärkipari, joka on iskenyt Veikkausliigassa joukkueen 17:sta maalista 11.

Erinomaisesti maalilla pelanneen Ovie Ejeherin menettäminen takaisin Arsenaliin on iso menetys SJK:lle. Markus Uusitalolla on iso näytönpaikka ennen mahdollista Ejeherin korvaajan löytymistä.

Muilta osin joukkueen roolitus ja pelaajisto ovat hyvällä tasolla, vaikka leveyttä ei liiaksi olekaan.

SJK:lla on edessään haastava otteluohjelma ja mikäli se keikkuu sarjan kärkikolmikossa vielä elokuun viimeisellä viikolla, on se ehdottomasti paikkansa ansainnut.

ARVIO: SJK pelaa sijoista 3-6. AC Oulu, Honka ja Inter ajavat seinäjokelaisia kovaa kiinni ja SJK kohtaa takaa- ajajansa lähiviikkoina. Nähtäväksi jää, miten joukkue kestää. Minulle näyttää siltä, että aivan mitaleille saakka ei SJK vielä yllä.

4. AC Oulu

Ricardo Duarte on tehnyt hyvää työtä joukkueensa kanssa kehittämällä toimintaa vuodesta toiseen, mikä ei Pohjois-Suomessa helpoimmasta päästä ole. Kasassa on kyvykäs joukkue, jossa on sekoitus omia nuoria, kokeneempia kotimaisia pelaajia ja muutama hyvä ulkomaalaisvahvistus.

Ashley Coffey sarjan maalitekijätilastossa toisena yhdeksällä maalillaan ja on muutenkin pelaamisellaan tärkeä lenkki joukkueelle. Muutenkin joukkueesta löytyy ratkaisijoita. Coffey saa hyvää tulitukea Niklas Jokelaiselta, Otso Liimatalta ja Rasmus Karjalaiselta. Lucas Morais ei ole iskenyt toistaiseksi kovia tehoja, mutta on isossa roolissa joukkueen hyökkäämisessä.

Duarte on jatkanut tutulla linjalla. Ottelusuunnitelmat ovat hyvä ja pelaajat kehittyvät selvästi Duarten alaisuudessa.

Oululla on ajoittain ollut vaikeuksia vierasotteluidensa ensimmäisillä puoliajoilla, mutta se on kerta toisensa jälkeen kääntänyt otteluita toisella jaksolla. Vaativana valmentajana tunnettu Duarte lienee sanonut tauolla muutaman ystävällisen kehotuksen puoliajalla toimia hiukan eri tavalla.

ARVIO: AC Oulu on kiinni jopa mitalissa tasaiseksi muodostuneessa kärkipäässä. Vaikka SJK on vielä neljän pisteen päässä, on hyvinkin mahdollista, että pronssitaistossa saatetaan nähdä jopa neljä joukkuetta.

Ainoat mahdolliset kysymysmerkin Oulun menestyksen yllä ovat Liimatan tai Coffeyn siirto ulkomaille kesken kauden.

5. FC Honka

Honka oli viime kauden jälkeen välittömästi yksi mestarisuosikeista tälle kaudelle. Se menetti kuitenkin Rui Modeston Ruotsiin ja Agon Sadikun Norjaan, mikä muutti tilannetta.

Joukkueen heikentymisen lisäksi myös muutamat viime kaudella loistaneet pelaajat ovat olleet tällä kaudella alavireessä vuoden takaiseen tasoonsa nähden. Toki kahden huippukauden pelaaminen peräkkäin on kova saavutus. Se vaatii täydellistä onnistumista omassa toiminnassa. Jos sen lisäksi joukkuepelaaminenkaan ei toimi saman malliin, silloin on haastavassa paikassa.

ElmoTV:n viime kauden vuoden pelaajan Kevin Jansenin kausi on ollut rikkonainen, eikä hollantilainen ole saanut itsestään samaa irti kuin viime kaudella. Samoin loistokauden maalilla pelannut Maksim Rudakov on ollut vaisumpi.

Roman Eremenkon hankinta oli seuralta kova kaappaus, vaikka Eremenkon debyytti päättyikin punaiseen korttiin. Vähemmälle huomiolla jäi helmikuun lopussa joukkueeseen saapunut mosambikilainen Clesio Bauque, joka kevään mittaan on sopeutunut loistavasti joukkueeseen ja noussut viime viikkoina Hongan avainpelaajaksi.

Oletettavaa on, että Honka tulee parantamaan syksyn peleissä, mutta tuloksellisesti heikko alkukausi vesitti jälleen kerran mahdollisuudet mestaruuteen. Espoolaiset ovat olleet muutamassa pelissä epäonnisia, mutta ensisijaisesti syyttävä sormi kohdistuu maalitilanteiden viimeistelyyn.

ARVIO: Pronssi on vielä Hongan ulottuvilla, mutta se vaatii Vesa Vasaran joukkueelta täydellisen onnistumisen. Hongalla on raastava euromatka Kazakstaniin, josta olisi tärkeää päästä jatkoon. Samalla kuorma kasvaisi, eikä Veikkausliigassa tappioihin ole juurikaan varaa. 1-2 hankintaa kesällä tekisi terää.

6. FC Inter

FC Inter on pelannut vähiten otteluita sarjassa ja olisi rästipelinsä voittamalla kärjen vauhdissa. Tähänastiseen pistetahtiin peilaten Inter tulee nousemaan Hongan ja Oulun väliin rästipelit pelattuaan.

Jarkko Wiss on ensimmäisellä kaudellaan Turussa tehnyt Ilves-aikoihinsa verrattuna muutamia muutoksia pelifilosofiaansa. Se on lisännyt Interin potentiaalia.

Analysoin Interiä kesäkuun alussa pelatun KTP-ottelun jälkeen. Tuossa ottelussa Jussi Leppälahden KTP toi hyvin esiin ne ongelmat, joita Interillä on hyvien asioidensa taakkana ja 2-1-voittoa voi pitää jonkin sortin onnenkantamoisena.

5-3-2 muoto aiheuttaa Interille ongelmia puolustaessa, sillä viiden puolustuslinja on monesti liian passiivinen ja ylin viisikko jää puolustamaan isoa tilaa keskenään. Petteri Forsell on monesti mukana joukkueen pallollisissa ansioissa, mutta hänen puolustamisensa tässä systeemissä pahentaa jo olemassa olevaa ongelmaa.

Wissin on mietittävä tarkkaan puolustamistaan jatkossa. Interille sopisi todennäköisesti paremmin 5-4-1-muodossa puolustaminen, mikäli wing-backejä ei saada ylös puolustuslinjasta puolustamaan. Nolossa 0-3-vierastappiossa VPS:lle Inter oli monesti hyvin epätasapainoinen puolustaessaan. Se ei saanut prässiä pallolle, saati vetäytynyt.

Pallollisessa pelaamisessa joukkueella on paljonkin kykyjä ja joukkueen syöttöpeli on parhaimmillaan sujuvaa ja laadukasta. Forsell tuo pelinäkemyksellään yllätyksellisyyttä pelaamiseen, mutta tehoja mieheltä kaivataan lisää. Kärjessä Darren Smith on iskenyt jo kuudesti ja kapteeni Tommi Jyry on kaikki kaikessa keskikentällä molempiin suuntiin. Vasemmalla Dimitri Legbo on laadukas pelaaja, jota Interin olisi syytä hyödyntää enemmän.

ARVIO: Inter on kaksipiippuinen joukkue. Se voisi periaatteessa olla sarjan kärkiosastoa, mutta yllättävästi puolustaminen on ollut haaste Wissin joukkueelle. Näin tietysti monesti tapahtuu, kun halutaan hyökätä enemmän. Kysymys syksylle onkin, saako Wiss turkulaisten puolustusvaiheen paremmin organisoitua.

Jos saa, niin sinimustalla saattaa roikkua mitalit kaulassa kauden päätteeksi. Jos ei, niin sekahedelmä jatkuu ja joukkue laskettelee turvallisesti kuuden joukkoon.