Komean uran pelaajana tehnyt Joel Perovuo lähtee innolla kehittämään FC Hongan edustusjoukkuetta Diogo Pinton kakkosvalmentajana.

”Mentorini Mika Lehkosuo sanoi aikoinaan, että valmentaminen on pelaamisen jälkeen toiseksi paras asia, jota jalkapallossa voi tehdä. Myös minulla on ollut peliurani jälkeen ajatuksena siirtyä valmentajaksi ja kun nyt asiat osuivat kohdalleen vielä omassa seurassani Hongassa, päätös lähteä Diogon kakkoseksi oli helppo”, Perovuo sanoo.

Kesällä 39 vuotta täyttänyt Perovuo päätti oman peliuransa vuonna 2020. Hän pelasi Hongan lisäksi HJK:ssa, Djurgårdenissa ja puolalaisessa Jagiellonia Białystokissa. Peliuransa viimeisen kauden Perovuo pelasi Gnistanissa.

Suomen A-maajoukkueessa hän pelasi kaksi ottelua.

”Näin urani aikana hyvää ja huonoa valmennusta, ja niistä kokemuksista on varmasti hyötyä myös valmentajana. Olen työskennellyt viime vuodet myös opettajana, ja vaikka kysymys onkin kahdesta eri asiasta, opettamisessa ja valmentamisessa on kysymys pohjimmiltaan samasta – opettamisesta ja innostamisesta itsensä kehittämiseen.”

Perovuon mukaan valmennuksessa ja pelaajien kehittämisessä kysymys on aina kokonaisuudesta. Hyvä valmentaja osaa opettaa oikeita teknisiä ja taktisia asioita, mutta se ei Perovuon mukaan vielä riitä. Yhtä oleellista on myös asenne, jolla asiat tehdään niin yhteisissä harjoituksissa kuin pelaajan omalla ajalla tapahtuvassa harjoittelussa.

”Jokainen harjoitus – olipa kysymys sitten syötön teknisestä toteutuksesta tai juoksutreenistä – on tehtävä 100-prosenttisella asenteella. Kysymys ei ole vain siitä, miten asenne vaikuttaa pelaajan omaa kehittymiseen futaajana. Tekemisen asenne harjoituksissa heijastuu myös kentälle ja otteluihin.”

”Harjoittelemista ja pelaamista ei voida muutenkaan erottaa toisistaan. Muistan omalta peliuraltani sellaisia 10 vastaan 1 -hyökkäysharjoituksia, joissa kymmenen pelaajaa hyökkäsi yhtä puolustajaa vastaan. Ymmärrän toki, mitä siinä yritettiin harjoitella, mutta miten usein sellaisia tilanteita syntyy otteluissa?”

”Kaiken taktisen harjoittelun pitäisi olla pelinomaista. Harjoiteltaisiin sellaisia tilanteita, joita myös pelikentillä syntyy ja joita pelissä joudutaan ratkomaan. Kun tällaisia pelinomaisia asioita harjoitellaan oikeaoppisesti, oikealla asenteella ja riittävän usein, silloin nämä asiat alkavat hyvin harjoiteltuina siirtyä myös peleihin.”

Perovuon mukaan asenne näkyy myös siinä, millaista jalkapalloa joukkueet pelaavat esimerkiksi kansainvälisissä otteluissa.

”Suomalaisessa jalkapallossa kuulee valmentajien valittavan sitä, ettei meillä ole riittävän hyviä pelaajia. Varsinkin kansainvälisissä otteluissa joukkue lyödään helposti 5-4-1-muotoon ja keskitytään puolustamaan matalassa blokissa.”

”Kun Suomessa joukkueen ryhmitys kentällä venyy muutenkin usein liian pitkäksi eikä joukkueilla ole monipuolisia ja hyvin harjoiteltuja pelinavaamis- ja murtautumismalleja, niin sittenhän siinä roiskitaan vain pitkää palloa ylös ja toivotaan ihmettä.”

”Pikkuhuuhkajat ja Ilves ovat kuitenkin näyttäneet, että pätevän valmentajan ohjauksessa suomalaiset pelaajat ja joukkueet pystyvät pelaamaan myös kansainvälisissä otteluissa muunkinlaista jalkapalloa kuin vain sitä, että maataan matalassa blokissa ja yritetään jotenkin selvitä.”

Honka luopui toissa kauden jälkeen Veikkausliiga-paikastaan taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi ja edustusjoukkueen toiminnasta vastannut Esport Honka Oy ajautui konkurssiin. Uutta nousua lähti rakentamaan FC Honka ry, jonka siipien suojassa Honka sijoittui viime kaudella Kakkosen B-lohkossa kahdeksanneksi.

Perovuolla on selvä näkemys, missä Hongan pitäisi tulevaisuudessa pelata.

”Honka kuuluu Veikkausliigan kärkiseuroihin ja uskon, että jonain päivänä se sitä tulee taas olemaan. Myös tulevalla kaudella minun silmissäni tavoitteena täytyy olla nousu Ykköseen”, Perovuo kirjaa.