HPK on tällä hetkellä synkeässä putkessa ja voittanut viimeisestä 11 ottelusta vain yhden. Lauantaina tuli nokkaan JYPiltä 4-0. Samuel, missä asioissa nyt oikein kiikastaa?

Siihen on monta syytä. Jos mennään itse peliin, HPK viettää vastustajan hyökkäysalueella aivan liian vähän aikaa suhteessa vastustajiin. Pitkät hyökkäykset loistavat aivan liikaa poissaolollaan ja se luonnollisesti johtaa myös siihen, että pelin virtaus on muuttunut hyökkää-puolusta-hyökkää sijaan puolusta-hyökkää-puolusta. HPK joutuu viettämään omissa aivan liikaa aikaa omissa. Ja näkyyhän se maalimäärissä hirveinä numerofaktoina. Näissä 11 ottelussa HPK ei ole kertaakaan tehnyt neljää maalia, eikä kolmekaan maalia kuin kaksi kertaa. Yritä siinä sitten voittaa pelejä. Sekin satuttaa, että ylivoimapeli on ollut heikkoa jo todella kauan HPK:ssa.

Toinen keskeinen asia on se, että HPK:ssa on ollut aivan järkyttävä määrä loukkaantumisia viime aikoina. HPK:n materiaali tiedettiin kapeaksi jo ennen kautta, mutta kun joukkueesta on sivussa tälläkin hetkellä kahdeksan pelimiestä ja esimerkiksi Miro Karjalaisen kaltainen runkohankinta takalinjoille saattaa tietojeni mukaan olla jopa koko kauden sivussa – ellei pahempaakin – on tilanne Kerhossa kyllä päävalmentaja Jarno Pikkaraisen kannalta karmea. Erityisesti Matti Järvisen ollessa poissa HPK:n sentterikalusto näyttää kyllä ohuelta.

Ja vaikka HPK:n kokoonpanossa ei ole enää pitkään aikaan leikattu ylimääräistä rasvaa, vaan lihasta ja luuta, paikkaajiksi on lähinnä urheilujohdosta tullut vain jotain pienten pätkien lainapakkeja. Eikä Pikkarainen ole näin huono valmentaja kuin nyt näyttää, sillä hän viime kaudella pelasti viime kaudella HPK:n jumbopaikalta nappaamalla pisteitä kovalla keskiarvolla 1,73.

Loukkaantumismäärät ovat johtaneet tietysti siihen, että kärkipelaajia on Kerhossa jouduttu kuormittamaan ja kun kuorman lisäksi päällä on tappioiden aiheuttama henkinen taakka, on Kerhon kausi matkalla arveluttavaan suuntaan. Sellaiseen suuntaan, jossa pudotuspelitkin ovat suuressa vaarassa livetä sormenpäiden ulottuvilta.

Tiedossa on jo, että Mestis-valmentaja Matias ”Maso” Lehtonen nousee ensi kaudeksi HPK:n päävalmentajaksi ja Jarno Pikkarainen saa väistyä tieltä. Miten tällainen tilanne voi vaikuttaa nykytilanteeseen?

Kyllähän se tiedetään, että prosessit huippu-urheilussa ovat herkkiä. Ja kun sekin tiedetään, että Pikkarainen on julkisesti kertonut, että syy oli se, että hänen olisi ilmeisesti pitänyt peluuttaa enemmän junioreita ja kehittää heitä, se kertoo enemmän HPK:n täydellisestä sokeudesta sen suhteen, millaisia junioreita tähän hetkeen olisi laittaa avuksi. Sellaisia nuoria ei juuri nyt tällä hetkellä oikeastaan ole, jotka voisivat tulla Liigaan ja auttaa joukkuetta voittamaan pelejä niihin rooleihin, joista miehiä on puuttunut.

Ja vaikka tuo on ilmeisesti virallinen syy, se haisee suoraan sanottuna kilometrin päähän vain verukkeelta. Eihän HPK:n johdossa oikeasti tuon perusteen kanssa ihan tosissaan voida olla, kun esimerkiksi seuran U20-joukkue löytyy U20 SM-sarjasta sijalta 16. Ei sieltä tulla pelejä Liigaankaan säännöllisesti voittamaan, jos se ei onnistu U20 SM-sarjassakaan.

Taustalla on oltava jotain aivan muuta, sillä jo toukokuussa on ilmeisesti jo kartoitettu muita valmentajia. Voi toki ajatella, että se kuuluu bisnekseen, mutta kyllä tällaisessa toiminnassa otetaan myös isoja riskejä tämän kauden osalta joka tapauksessa.

En pidä mahdottomana, että vaativana valmentajana Pikkarainen on tallonut kenties palautetta antaessaan jonkun heikommalla itsetunnolla varustetun varpaille.

Oli miten oli, nyt ollaan jo tilanteessa, jossa pudotuspelitkin alkavat livetä sormien päässä ja tämänkaltaisenkin tilanteen aiheuttamia paineita ei ole aina HPK:n johdossa käsitelty hyvin ja ammattimaisesti.

Ja saapa nähdä, että onko Maso Lehtonenkaan myöhemmin sellainen valmentaja, joka nykyisessä näivettyneestä Mestiksestä nousee sellaiseksi kultasormeksi kuin esimerkiksi oli Antti Pennanen aikoinaan Kerholle. Suhtaudun tähän suurella varauksella. Ja kun puhutaan Pennasesta, niin surullisen sekaisin on hänen jälkeensä HPK:ssa kupongit saatu. Entistäkin selkeämmin alkaa paljastua se, kuka HPK:n mestaruuden takana oli.

Isompi ongelma HPK:ssa on kuitenkin se, että miten seuran toiminta saadaan kauttaaltaan   – esimerkiksi junioripuolen, pelaajarekrytoinnin, johtamisen ja laadunvalvonnan osalta – sellaiselle mallille, että valmentajan ei tarvitse olla Jukka Jalonen tai Antti Pennanen menestyäkseen säännöllisesti.

Voisiko Maso Lehtonen tulla jo tällä kaudella kyseeseen, jos kävisi niin, että Pikkarainen saisi kuitenkin potkut?

On mahdollista tietysti, että Pikkarainen saa potkut vielä tämän kauden aikana. Hänestä on jo tehty rampa ankka ja yhteistyö ei parhaillaan ole kauniisti sanottuna hedelmällisimmässä mallissaan. Liipaisin voi olla herkässä.

Mutta lähtisikö Lehtonen tuohon, vaikka hän sattuisi pääsemään RoKi-sopimuksesta irti? Näkisin hänen kannaltaan, että tällä kaudella on enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Jos loppukaudella ryvettyy, ottaa ison riskin sen suhteen, miten seuraavalla kaudella kaikki lähtee liikkeelle ja miten uuteen luotsiin suhtaudutaan.