Huuhkajat haki rutiininomaisen voiton Bulgariaa vastaan ja taistelee lohkovoitosta Kansojen liigassa. Elmo-lehden Juuso Kokkonen analysoi ottelua ja kääntää katseet jo tulevaan keskiviikon peliin Walesia vastaan.

Huuhkajat voitti Kansojen liigassa Bulgarian vieraskentällä 2–1. Juuso Kokkonen, mihin voiton kaava perustui? Oliko jotain yllätyksiä?

Kun Markku Kanerva marssittaa joukkueensa kentälle, yllätyksiä harvemmin nähdään. On paljon puhuttu ryhmitys sitten 4–4–2 tai 5–3–2, Suomen pelaamisen periaatteet pysyvät pelistä toiseen selkeinä.

Bulgariaa vastaan ryhmitys oli 4–4–2. Suomi puolusti syvällä, priorisoi puolustuksessaan voimakkaasti selustaa ja kyttäsi vastustajan virheitä. Suomi on erittäin hyvä joukkue tunnistamaan kollektiivisesti ne hetket, kun vastustaja tekee hölmön ratkaisun tai kun peli on muuten epätasapainossa.

Suomi oli Bulgariaa parempi joukkue ja ennakkosuosikki. Suomella on paremmat pelaajat. Silti lähtökohta pelaamiseen oli tuttua, laskelmoitua Markku Kanervan jalkapalloa.

Yksi selkeä periaate, joka pysyy ottelusta toiseen muuttumattomana, on se, että Suomi asettaan puolustuslinjansa niin, että vastustaja ei käytännössä pysty pelaamaan selustaa. Bulgariakaan ei liiemmin päässyt iskemään Paulus Arajuuren ja Joona Toivon selän taakse.

Topparikaksikko on parhaimmillaan, kun he pääsevät puolustamaan tilaa heidän etupuolellaan.

Ottelu oli tyypillinen, niin tyypillinen, Kanervan ajan ottelu. Tasainen peli, jonka Suomi käänsi itselleen ennen kaikkea puolustamalla syvällä kahdeksalla, jopa yhdeksällä pelaajalla.

Komean Ranska-voiton jälkeen kentällä oli jälleen tutumpi kokoonpano, niin sanotusti ykkösmiehistö. Miten muut, tutut parivaljakot suoriutuivat kentällä?

Ensinnäkin Huuhkajilla on pelaamisensa kollektiivitason toiminta ja periaatteet hyvin selkeät. Koko joukkue tietää, mitä pelissä tavoitellaan ja miten.

Siten tämä ylhäällä oleva periaatetaso kanavoituu ikään kuin lähemmäksi mikrotasoa.

Suomella on kokoonpanossaan erinomaisesti yhdessä toimivia parivaljakoita. Mainitun topparikaksikon lisäksi esimerkiksi Tim Sparv ja Glen Kamara hallitsivat tuttuun tapaan keskikaistaa.

Molemmat pelaajat ovat erinomaisia peittämään syöttölinjoja ja riistämään palloa. Kun heidän yhteiskoordinaatio on lisäksi erittäin korkea pelkästään jo siksi, että he ovat pelanneet yhdessä paljon, Bulgaria ei oikeastaan päässyt keskeltä murtautumaan.

Lisäksi nimenomaan tämä kaksikko on avainasemassa siinä, että Suomi tunnistaa ja löytää ne hetket, jolloin isketään vastustajan heikkoon tasapainoon ja hyökätään vastaan.

Teemu Pukin ja Joel Pohjanpalon välinen synkronoitu hyökkääjäparin liikkuminen pallollisessa vaiheessa näytti avausjaksolla hyvältä. Suomen harmiksi Pohjanpalo loukkaantui.

Kansojen liiga -lohkon ratkaiseva peli on Walesia vastaan keskiviikkona. Suomen täytyy voittaa peli, jotta se voittaa lohkon. Mitä odotat keskiviikon pelistä?

Wales on Suomen ohella parhaiten organisoituja joukkueita lohkossa. Syyskuun alussa Suomea vastaan Wales hyydytti Suomen pallollisen pelin tiiviillä blokilla. Suomella oli vaikeuksia päästä maalipaikkoihin.

Keskiviikkona nähdään kahden, tarkkaa jalkapalloa pelaavan joukkueen välinen ottelu. Walesin pakka ei repeile samalla tavalla kuin muiden lohkon vastustajien, joten Suomen on pystyttävä luomaan maalipaikkoja myös oman rakentelunsa kautta.

Wales ei ole viidessä Kansojen liigan ottelussaan päästänyt maaliakaan.

Suomen kannalta positiivista on se, että tuosta syyskuun kamppailusta Suomen pallollisen pelin vaihe on kehittynyt ja jalostunut.

Sunnuntaina Bulgariaa vastaan Suomi esimerkiksi toi Kamaran toppareiden viereen välikaistalle, jotta se sai parhaan syöttelijänsä hyviin asemiin ja paljon palloon kiinni. Vasemman laidan kautta Suomi pyrki luomaan etutilanteita rotaatioiden avulla. Siinä Suomi onnistui kelvollisesti.

Pohjanpalon loukkaantuminen ja poissaolo keskiviikkona olisi Suomelle isku nimenomaan pallollisen vaiheen ja murtautumisen kannalta. Hyvin ajoitetut ja synkronoidut kärkikaksikon liikkeet ovat avainasemassa maalipaikkoja luodessa Walesia vastaan.

Yhtä hyvin yhteen pelaavaa kärkiparia ei Suomella ole, vaikka hyviä pelaajia onkin sen takana.