Huuhkajat kohtaa sunnuntaina elintärkeässä MM-karsintaottelussa Ukrainan.

Huuhkajat pelasi Bosnia-Hertsegovinan kanssa 2-2-tasapelin keskiviikkona, mikä oli pienoinen pettymys. Kotiavauksesta olisi maistunut tasaisessa lohkossa voitto. Ranska on ykkössuosikki lohkovoittajaksi, mutta Bosnia-Hertsegovina, Suomi ja Ukraina taistelevat kakkossijasta kynsin hampain.

Ukraina tasasi hieman yllättäen pisteet keskiviikkona Ranskan kanssa. Ranska piti palloa 65-prosenttisesti ja johti puoliajalla, mutta niin vain Ukraina kampesi itsensä toisen jakson alussa tasoihin ja pystyi sinnittelemään tasapeliin. Ukrainaa avusti tasoitusmaalissa Ranskan toppari Presnel Kimpembe, joka ohjasi vahingossa keskikenttäpelaaja Serhiy Sydorchukin oikean jalan laukauksen maalin takanurkkaan.

Huuhkajat on nyt saman ongelman edessä, kuin ennen Bosnia-Hertsegovina-peliä – Markku Kanervan on erittäin vaikea ennakoida ottelun taktista kuvaa, sillä Ukrainan päävalmentaja Andriy Shevchenko sääti joukkueensa pelaamista keskiviikkona.

Kysymys on, tuleeko Huuhkajia vastaan viimevuotinen Ukraina vai Ranskassa nähty Ukraina?

Halpa kopio Liverpoolista

Ukrainan peli-identiteetti on viime vuosina ollut hyvin selkeä. Shevchenko on suosinut hyökkäävää 4-3-3-muotoa, jossa aktiiviset kymppipaikan pelaajat ovat liikkuneet isolla säteellä ja joukkue on pyrkinyt hyödyntämään taitavien laitapelaajien kykyä ohittaa vastustajia. Ukrainan puolustuspelaaminen on Shevchenkon aikana ollut ajoittain jopa naiivia, sillä vastuualueita ja vastuupelaajia ei ole jaettu selvästi – on vain prässätty aggressiivisessa 4-3-3-muodossa.

Voisi jopa sanoa, että Shevchenkon Ukraina on ollut halpa kopio Jürgen Kloppin Liverpoolista taktisessa mielessä. Usein käy niin, että kun jokin joukkue menestyy, sitä aletaan kopioimaan. Ukrainan pelissä on näkynyt paljon viime vuosina mekanismeja, joita on suoraan kopioitu Kloppin Liverpoolilta.

Mutta ongelma suorassa kopioimisessa on se, ettei mekanismien takana ole syväosaamista. 4-3-3-muotoisessa karvalakkiversiossa, jossa laitahyökkääjät pelaavat ylhäällä ja kympit ovat aktiivisia, ongelmana on leveyden puolustaminen.

Ukraina jäi Kansojen Liigassa viime vuonna kuitenkin lohkonsa neljänneksi. Joukkue voitti vain kaksi ottelua ja teki viisi maalia kuudessa ottelussa. Päästettyjä maaleja oli 13.

Ehkä tämä on saanut Shevchenkon miettimään, miten nyt alkaneissa karsinnoissa joukkueen peli pitäisi organisoida.

Ranskassa nähtiin nimittäin todella kyyninen, tai jopa brutaali Ukraina.

Joukkue oli asettunut 3-5-2-muotoon, mikä kyllä Ranskan otettua pallonhallinnan venyi todella matalaksi 5-3-2-boksipuolustamiseksi. Ranska paineisti, hyökkäsi ja loi etenkin puolittaisia maalipaikkoja rutkasti ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Olivier Giroud ohjasi viidestä metristä ja puski seitsemästä metristä yrityksensä yli maalin.

Antoine Griezmann teki hienolla kaukolaukauksella johtomaalin.

Shevchenko osoitti valmennustaitoaan toisella puoliajalla. Joukkue alkoi etenemään pallonhallinnassaan täysin omalta oikealta puoleltaan, mistä ottelun jälkeen oli todisteena ihan punaisena hehkunut oikean laidan syöttö-, ja pallokosketuskartta. Oikea wing-back Vyacheslav Karavayev alkoi nousta ja Ukraina sai toisen jakson ensimmäisen vartin aikana potentiaalisia etenemisiä muutamia.

Suunnitelman takana oli se, että Ranskan vasen laituri Kylian Mbappé ei osaa kovinkaan hyvin puolustaa. Näin vasen puolustaja Lucas Hernández jäi hieman yksin, kun Ukraina hyökkäsi Ranskan heikkoa kohtaa vastaan.

Tasoitusmaali tulikin siitä, että Mbappé pelasi puolustussuuntaan löysästi ja Serhiy Sydorchuk pääsi tälläämään takaviistosyötöstä onnekkaan tasoituksen.

Pukille voi jäädä sauma iskeä?

Millaisen Ukrainan Suomi saa sunnuntaina vastaansa? Oletettavaa on, että Ukraina muovaa muotonsa jälleen 4-3-3:n, ja pelaa hyökkäävämmällä identiteetillään kotiottelussaan. On toki ymmärrettävä, että Suomen yllätysmomentti on Kanervan aikana mennyt – Shevchenko kunnioittaa varmasti Suomea ja pyrkii neutralisoimaan Suomen vahvuuksia.

Tämä on tosin vaikea kombinaatio. Jos Ukraina on liikkeellä samantyylisellä puolikorkealla ja paineistavalla 4-3-3-prässillä kuin se on viime vuosina ollut, jäänee Teemu Pukille jälleen sama sauma tyhjäksi, kuin Bosnia-Hertsegovinaa vastaan. Jos siis Ukrainan laitapuolustajat pomppivat Suomen wing-backeihin yhtä hanakasti, kuin Bosnia-Hertsegovinan vastaavat tekivät.

Puolustuksellisesti Suomen 5-3-2-muoto sopisi hyvin Ukrainan 4-3-3-muotoa vastaan. Toppareiden pitäisi hanakasti puolustaa edessä olevia taskutiloja, jotta Ukrainan aktiiviset kympit eivät pääsisi rellestämään. Kolmen miehen keskikentän tulisi tukea wing-backeja Ukrainan laitaetenemisissä. Tämä on hieman erilainen asetelma, kuin jos vastustaja pelaa kuten Bosnia-Hertsegovina, eli enemmänkin 4-2-3-1-muodossa.

Jos taas Ukraina pelaa 3-5-2-muodolla, nähdäänkin kentällä mielenkiintoinen asetelma. Silloin molemmilla on pallonhallinnassaan yksi vapaa toppari. Kuinka tätä puolustetaan ja kuinka tätä käytetään pallonhallinnassa hyödyksi, on silloin avainkysymys.

Ukraina on siinä mielessä erilainen vastustaja, ettei sillä ole Edin Džekoa riveissään. Yhtä suoraviivaista target-etenemistä tuskin nähdään, joten Suomen on osattava puolustaa maata pitkin kulkevia etenemisiä.

Toisaalta käsissämme on myös se taktinen kysymys, että miten Huuhkajat lähtee otteluun?

Suomella on kolme päivää palautumisaikaa, joten asioita on keretty käymään läpi. Toistaiseksi on kysymysmerkki, lähteekö Suomi jalostamaan 3-5-2-muotoaan vai pyrkiikö se sittenkin puolustamaan Ukrainan etenemistä vanhalla ja tutummalla 4-4-2-muodolla.

Tämä loisikin otteluun jälleen uudet taktiset ulottuvuudet. Joka tapauksessa, kaksi asiaa on selviä. Ensinnäkin, ottelun ensimmäinen vartti tulee olemaan taktisen asetelman näkökulmasta kiehtova. Toiseksi, näyttäisi siltä, että Suomella on pahin karsintalohko mitä sillä on Kanervan aikana ollut. Ei ole kriisijoukkueita, on vain aggressiivisia ja taktisesti valveutuneita nippuja. Tämä on huono uutinen Suomen kisahaaveille.