Ilkka Herola hyppäsi kohtuulliset hypyt mäessä ja pääsi hiihto-osuudella huippukuntoisena ja täydellisellä suksivalinnallaan lentoon, joka toi maksimaalisen onnistumisen.

Norjan Jarl-Magnus Riiberin voittaminen tämän päivän lähtökohdista oli käytännön mahdottomuus, hopea oli parasta mitä aivan nappisuorituksella saattoi edes haaveilla – ja sen Herola myös otti.

Samalla Herola vahvisti asemaansa yhdistetyn ehdottomalla huipulla. Henkilökohtainen arvokisamitali kaiken maailmancupeissa nähdyn tason jatkoksi kertoo, että tämä suomalainen on valmis tappeluun joka ikisen kisan palkintopallisijoituksista – ja yhä useammin myös voitoista.

Kuka suomalainen yksilöurheilija on missään talvi- tai kesälajien olympialajissa vastaavalla arkisuorittamisen laatutasolla?

Ei kukaan!

Samalla kun ihastelemme Herolaa ja hänen tasaisen varmasti ja päämäärätietoisesti edistynyttä kehitystarinaansa, olisi syytä muistaa hehkuttaa myös koko yhdistetyn maajoukkueen prosessia.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on nähty paitsi nousu pohjamudista, myös opetustarina siitä, mitä kaikkea voidaankaan saada aikaan, kun omasta lajiporukasta löytyy sitoutumista, uudistumishalua sekä avointa kykyä itsensä haastamiseen, realiteettien tunnistamiseen ja osaamisen jatkuvaan päivittämiseen.

Koko suomalaisen huippu-urheiluväen on syvä antaa Petter Kukkosen johtamalle tiimille syvin mahdollinen kumarrus. Harvoin on vastaavasti lähtökohdista kyetty nousemaan kuten yhdistetyssä on tehty.

Kakun koriste

Herolan MM-hopea kun on tässä upeassa urakassa sittenkin vain kakun koriste.

Olennaista on se prosessi, jolla tähän tilanteeseen on pala kerrallaan noustu. On luotu omaperäinen, luova, innovatiivinen ja sitoutunut toimintakulttuuri, jossa budjettien pienuus ei ole ollut syy tinkiä omasta kunnianhimosta. Sekin on ollut vain kannustin löytää oma reitti sieltä, mistä valmista reittiä ei ole.

Tuloksena on laadukas huipputekemisen yksikkö, jonka veroista suomalaisesta huippu-urheilusta ei juuri nyt oikeastaan mistään muualta löydy. Hyötysuhde on ollut uskomattoman hyvä. Määrän sijasta tehdään laatua.

Ja silti, kaiken hehkutuksen vastapainoksi, pitää todeta, ettei tämä MM-mitali edes tarkoita että tämä kausi olisi ollut vielä täysosuma. Ei todellakaan. Herolallakin on vielä yksi kehitysporras edessään ja muun maajoukkueen osalta on vielä paljon lunastamattomia mahdollisuuksia.

Eero Hirvosen potentiaalia ei ole erilaisten kolhujen vuoksi saatu esiin ja lahjakas muu maajoukkuekaarti ei ihan vielä aivan aikuisten kisojen menestystasolla ole. Jotakin jää vielä pinnan alle kytemään – vaikka jo nyt syytä riehakkaaseenkin juhlaan onkin.

Mutta, myös muiden kuin Herolan kohdalla prosessi on kunnossa. Ja odotettavaa on, että samoin kuin nähtiin Herolan kohdalla, myös muu maajoukkue tulee sinnikkään ja fiksun prosessinsa seurauksena nostamaan lähitalvina vielä merkittävästi tasoaan.

Harvan asian kohdalla näyttää suomalaisessa huippu-urheilussa niin lupaavalta kuin yhdistetyssä.

Kerrankin on jotakin hyvää sanottavaa suomalaisen urheilun arvokisareissusta!