Jääkiekkopiireissä on noussut myrsky Jääkiekkoliiton ja Liigan viimeaikaisista nimityksistä ja hakuprosesseista. Samuel, miten näet asian: onko kritiikkiin aihetta?

Ymmärrän hyvin jääkiekkokentän ja monien kovan luokan tekijöiden kritiikin ja arvostelun näistä nimityksistä. Ja ovathan nämä kieltämättä olleet todella erikoisia prosesseja.

Esimerkiksi Liigan urheilujohtajan valinta näytti aluksi normaalilta haulta, mutta valinnan jälkeen ilmi tulleet käännökset ovat olleet sanalla sanoen käsittämättömiä.

Tehtävään valittiin ensinnäkin Jussi Markkanen, jota voi pitää pääsyyllisenä SaiPan nykyisen lamaan. Ymmärtäisin Markkasen valinnan, mikäli muista hakijoista pätevin olisi ollut jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen, joka myös haki tehtävään. Mutta ei. Nyt tehtävää hakivat Karri Kiven, Mika Toivolan, Jyrki Ahon ja Tuomas Tuokkolan tasoiset hakijat, joiden näytöt Liigan urheilujohtajan tehtävien hoidon kannalta ovat aivan eri luokkaa kuin Markkasella.

Eikä tässä kaikki. Ymmärtääkseni Markkanen ei edes alun perin hakenut tehtävään, mutta häntä pyydettiin lähteideni mukaan hakemaan paikkaa jo hakuajan aivan viime metreillä tai jopa sen jälkeen. Senkin voisi ymmärtää, että vaihtoehtoja aletaan etsiä keittiön kautta, jos muut hakijat olisivat olleet turistiluokkaa, mutta nyt virallisen hakuajan puitteissa tehtävää oli hakenut useampi näyttönsä antanut raskaamman sarjan hakija.

Tässä herättää ihmetystä myös Liigan entisen toimitusjohtajan ja SaiPan nykyisen hallituksen jäsenen Riku Kallioniemen rooli, varsinkin, kun Kallioniemi toimii SaiPan hallituksessa ja hänellä on entisenä Liigan toimitusjohtajana kontaktit takuulla kunnossa myös Liigan keskustoimistolle.

Jos Markkanen olisi ollut korvaamaton mies, olisiko Kallioniemi oikeasti ollut vetämässä sellaista rekeä, jolla Markkanen olisi käyty hakemassa Lappeenrannasta Helsinkiin?

Ymmärrän hyvin, että tässä on herännyt epäilys, halusivatko SaiPa ja Kallioniemi kädellä työntäen avittaa Markkasta Liigaan.

Saman suuntaisia suhmurointiteorioita on esitetty myös Jääkiekkoliiton U20-, U18- ja U17-maajoukkuevalintoihin liittyen. Näetkö, että näille epäilyille on perusteita?

Kyllähän myös näissä valinnoissa on todella erikoinen maku. Miten ihmeessä Lauri Mikkolan, Marko Kauppisen ja Mikael Kotkaniemen kaltaisia seuraprojekteissaan epäonnistuneita ja keskinkertaisia valmentajia voidaan valita näin elintärkeille paikoille, kun samaan aikaan siellä olisi ollut kärkikorien tekijöitä vapaina ja valmiina tarttumaan härkää sarvista? Nyt puhutaan kuitenkin Suomesta, jota pidetään jääkiekkovalmennuksen yhtenä lippulaivana.

Jos näissä valinnoissa haluaa nähdä salaliittoteoriaan viittaavia elementtejä, nostaisin pöydälle useiden valmentajien esittämän teorian siitä, että tässä maassa pitää kuulua joko Jukka Jalosen tai Erkka Westerlundin leiriin, jos haluaa päästä merkittäviin pesteihin. Jos et kuulu, tällaisten tehtävien portit eivät aukea.

Olen kuullut tämän teorian niin monelta taholta, että siihen on alettava oikeasti uskoa. En yhtään väheksy Jalosen ja Westerlundin ansioita ja näyttöjä. Jalonen on kaikkien aikojen suomalainen jääkiekkovalmentaja ja Westerlundilla on myös vahvat, joskin kirjavat näytöt valmennusosaamisestaan.

Mutta nyt kysymys ei ole valmentamisesta, vaan urheilujohtajana toimisesta. On selvää, että Jääkiekkoliitossa ei tällä hetkellä tehdä mitään pelin sisältöön liittyviä valintoja ja rekrytointeja ilman Jalosen siunausta – ja siksi esimerkiksi näiden nuorisomaajoukkueiden päävalmentajavalinnat herättävät jopa normaaliakin suurempaa kummastusta.

Jääkiekkoliitossa ja Liigassa on ennenkin moniin tehtäviin valittu pätevimmän ehdokkaan sijasta sopivin ehdokas, mutta se, että myös Jalonen lähtee tällaiseen tanssiin mukaan, on yllätys ja samalla valtava pettymys.

Tosin eihän Jalonen tähänkään asti ole juuri ottanut julkisuudessa kantaa mihinkään valintoihin tai linjakysymyksiin, vaikka hän onkin toiminut Leijona-pestin ohella myös Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajana ja valmentajavaliokunnan puheenjohtajana.

Liigan valintojen osalta voidaan myös kysyä, haluavatko kaikki edes valita Liigaan parhaita osaajia. Viittaan tällä lähinnä Liigan suurimpiin seuroihin, jotka muodostavat Liigan virallisen valtakoneiston rinnalla oman epävirallisemman organisaationsa. Heille sopii hyvin se, että Liiga ja sen päätöksentekokoneisto miehitetään pienten seurojen suurilla miehillä, sillä mitä heikompi Liiga organisaationa on, sitä vähemmän heistä on vastusta tai haittaa. On aina parempi käyttää leimasinta kuin olla leimasin.