Jarmo Kekäläinen valitsi edeltäjä John Tortorellan monivuotisen apuvalmentajan Brad Larsenin Columbus Blue Jacketsin uudeksi päävalmentajaksi. Mitä ajatuksia valinta herättää tuoreeltaan, Samuel?

Ei erityisen vahvoja. Ensimmäinen reaktio oli jopa äimistynyt. Jotenkin nyt tuntui, että Columbus Blue Jacketsin organisaatiolla oli suuri mahdollisuus tehdä muutos ja että se mahdollisuus valui nyt sormien läpi. Oli selvää, että Columbus Blue Jackets tarvitsee täysin uutta suuntaa. Voi puhua vaikka maailman tappiin asti Columbuksen ”korkeasta standardista”, kuten Kekäläinen kera John Davidsonin kera puhuu. Mutta se kumisee onttouttaan, kun kyse on divisioonansa jumboksi jääneestä joukkueesta – ja josta parhaat pelaajat toisensa jälkeen vaihtavat maisemaan. Nyt kun yhtälöön lisätään se, että palkataan 11 vuotta organisaatiossa toiminut Brad Larsen, ei kyllä uutta suuntaa juuri näy. Tietysti yksi asia tässä on myös se, että yhtä tärkeää uuden päävalmentajan lisäksi on myös se, kuka päävalmentaja ei enää ole. Ja viittaan tässä nyt Tortorellaan.

Onko Larsen kuinka kova nimi NHL-päävalmentajamarkkinoilla?

Voisi oikeastaan kysyä, mitä olisivat tehneet NHL:n johtavat organisaatiot, olisivatko he palkanneet tai edes harkinneet Larsenia? En oikein usko. Olisiko mikään muu NHL-organisaatio tehnyt niin? Ja voi myös kysyä, onko Larsenissa jotain sellaista, joka viestisi siitä, että hän pystyisi tekemään jotain niin kilpailuetua luovaa kuten NHL:n kärkivalmentajat Jon Cooperin, Barry Trotzin ja kumppanien johdolla? Pitkä on matka. Ei tässä suoraan sanottuna kilpailuetujen löytyminen ainakaan tässä valintana ole huokumassa. Moni asia kuitenkin ratkeaa myös siihen millaisen valmennustiimin Larsen saa ympärilleen ja millaiseksi Blue Jacketsin pelaaminen lopulta muotoutuu. Jos Kekäläisellä on ollut urallaan hieman maine, ettei hän ole ihan viimeisen päälle kartalla valmentamisesta, en tiedä hälvenikö tuo maine. Vai kertooko tämä Blue Jacketsin imusta maineikkaampien valmentajien suuntaan? Pelaajien suhteenhan jo tiedetään, ettei se ole erityisen vahva.

Mitä Larsenista oikeastaan tiedetään?

Pelaajana hän oli 294 ottelua pelannut duunari. Valmentajana tiedetään, että hän on ollut pitkään mukana Columbuksessa jo 11 vuotta organisaatiossa niin AHL:n kuin NHL:n puolella eri rooleissa. Ja että raporttien mukaan hän olisi pidetty valmentaja. Hän on vastannut viime kaudella esimerkiksi ylivoimasta. Ei sekään hyvää viestiä kerro, sillä ylivoimatehokkuus oli kaikista joukkueista NHL:n viidenneksi surkeinta. Ylivoima oli todellinen murheenkryyni ja kuten tiedetään – erikoistilannepelaamisella on valtava merkitys otteluiden voittamisessa. Kekäläinen on sanonut, että hän ei näistä asioista pidä Larsenia ainoana syyllisenä näistä asioista – mutta ei hän kyllä missään nimessä syytönkään ole. Päinvastoin.

Millainen valmennustiimi Larsenin ympärille sitten kasataan?

Tuota me emme vielä tiedä. Mutta se on tärkeä asia. Moni kysyy nyt, voisiko kyseeseen tulla esimerkiksi Jukka Jalonen? Emme tiedä sitäkään. Jalonen on ilmoittanut julkisesti, että hän olisi valmis lähtemään NHL:ään vaikka apuvalmentajaksi. En tiedä kuitenkaan, että vaikka Kekäläinen on lausunut Jukka Jalosen nimen julkisuuteen, että miten vakavissaan hän on tämän asian kanssa. Kun asiaa on puolestaan yrittänyt Jaloselta kysyä, että haastateltiinko häntä esimerkiksi päävalmentajan paikalle, hänen huulensa ovat pysyneet sinetöitynä. Ja ensi kaudella Leijonissa on aika isoja asioita edessä – on olympialaiset ja MM-kisat. Silläkin on oma painoarvonsa, vaikka Jalosella on sopimuksessaan NHL-optio. Jalosen palkkaaminen apuvalmentajaksi olisi Kekäläisen kannalta turvallisempi valinta kuin päävalmentajaksi. Sillä nyt oman subjektiivisen arvioni mukaan näyttää siltä, että Kekäläistä ohjaa myös hieman se, että miltä valinnat näyttävät NHL-päättäjien silmissä. Mutta voittaminen vaatii aina myös riskinottoa, mutta nyt tuntuu, että Larsenkin oli turvallinen valinta jonnekin Kekäläisten esimiesten silmissä – vaikka se näyttää ainakin omaan silmääni hyvinkin suurelta riskiltä. Nyt palkattiin kuitenkin mies, jolla ei ole NHL:ssä päävalmentajana kokemusta. Toivottavasti ainakaan ei mennä siihen, että apuvalmentajaksi palkataan jostakin Blue Jacketsin AHL-seurasta jokin tyyppiluokkaa Mike Eaves apuvalmentajaksi. Kekäläisellä on aina ollut ympärillä hänen ”omat miehensä”. Ovatko he kaikki aina oikeita ja parhaita voimia? Rohkenen epäillä.

The Athleticin artikkelissa Blue Jacketsia tarkkaan seuraava toimittaja Aaron Portzline kirjoitti, että Larsenilla on Blue Jacketsin pukuhuoneessa paljon kannatusta ja että Kekäläinen on tehnyt selväksi, että hän nojasi paljon pelaajien johtaviin pelaajiin?

Päätöksissä pelaajia pitäisi korkeintaan näennäisesti kuunnella, mutta ei pelaajia voi mielistellä ja kuunnella mitä he haluavat. Yleensä se on nimittäin kaksi aivan eri asiaa, että mitä pelaajat haluavat ja mitä he oikeasti tarvitsevat. Pelaajien luulema tai haluama ja seuran tarvitsema etu eivät välttämättä aina nimittäin kättele.

Millaisen joukkueen Larsen sitten käsiinsä saa?

Joukkueen, joka on heikossa jamassa. Kuten sanottua, Blue Jackets oli keskisessä divisioonassa surkein joukkue. Columbuksessa on puhuttu ummet lammet miten korkea standardi joukkueessa on, mutta pakkohan tässä on kysyä, että miten korkea se oikeasti on? Vime kauden tulos oli katastrofi ja pelaajat eivät seuraan halua sitoutua. Avainpakki Seth Jonesin kohdalla kaikki raportit viittaavat tällä hetkellä siihen, että myös hän haluaa lähteä. Lisääkö tämä Larsenin valinta sitten ulkoista vetovoimaa? Enpä oikein usko. Monen asian pitää muuttua, että joukkue on ensi kaudella edes pudotuspeleistä taisteleva joukkue. Juuri nyt ei hyvältä näytä. Ja nyt Kekäläinen antaa seuran valmentamisen tulevaisuuden kolmivuotisella sopimuksella Larsenin käsiin. Tämäkö on nyt se mies, johon Kekäläinen haluaa myös laittaa tietyllä tavalla GM-uraansa kiinni NHL:ssä? Ilmeisesti on. Se vetää hyvin mietteliääksi.