Jasin Assehnoun on uusin Veikkausliigasta Euroopan kentille ponnistanut suomalaispelaaja. Tällä kaudella ison läpimurtonsa tehnyt Assehnoun siirtyi FC Lahdesta FC Emmeniin, joka pelaa Hollannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Assehnounin sopimus on 1+1-vuotinen.

Assehnounin nousu kiinni kansainväliseen jalkapalloon on ollut sähäkkä. Hän on 1998-syntynyt laituri, joka pelasi vielä kaudella 2018 Kakkosta FC Espoossa. Assehnoun teki kahdeksan maalia 13 ottelussa ja siirtyi FC Lahden veikkausliigajoukkueeseen. Kausien 2019, 2020 ja 2021 aikana Assehnoun on pikkuhiljaa saanut luotua enemmän ja enemmän tehoja ja teki nyt ison unelmasiirtonsa Hollantiin.

Assehnoun loikkaa nyt ison loikan. FC Lahtea ja FC Emmenia ei voi toiminnan edellytyksiltään edes verrata toisiinsa, joten totuteltavaa on kentän ulkopuolella ja kentällä varmasti. Assehnoun on toisaalta tehnyt isoja loikkia ennenkin, joten mahdollista hänen läpimurtonsa tälläkin tasolla on.

Se vaatii kuitenkin kehityksen jatkumista.

Laukova ja leikkaava laituri

Jos laitetaan Assehnounin siirtoa hieman perspektiiviin, voimme hakea vertauksia muista suomalaisista ja ulkomaille siirtyneistä laitureista. Sellaisia pelaajia on viime aikoina itseasiassa siirtynyt yllättävän paljon Suomesta muiden maiden sarjoihin. Ilmari Niskanen ja Lassi Lappalainen ovat esimerkiksi tällaisia pelaajia. Myös Nikolai Alho sai siirtonsa MTK Budapestiin hiljattain.

Lappalainen on ehkä paras vertailukohde, sillä EPS:n kasvatti on suurin piirtein saman roolin pelaaja – ja molemmat ovat 1998-syntyneitä.

Lappalainen siirtyi vuonna 2019 HJK:sta Bolognaan, mutta jatkoi lainalle CF Montréaliin. Lappalainen on pystynyt tekemään MLS:ssä kohtalaisesti tehoja, mutta aivan kirkkain läpimurto sarjassa on vielä osittain tekemättä, jotta pelaaminen esimerkiksi Euroopan keskisuurissa tai pienemmissäkään pääsarjoissa olisi realismia.

Assehnounin ja Lappalaisen tehot Veikkausliigasta lähtiessä ovat olleet hyvin samansuuntaisia, mutta eroja on. Erot syntyvät siitä, miten aktiivisesti Assehnoun on ollut Lahden hyökkäyksissä ratkaisijana.

Assehnoun esimerkiksi keräsi ottelua kohden hieman enemmän maalisyöttöjä tällä kaudella kuin Lappalainen täydellä 2018-kaudellaan RoPS:ssa. Assehnoun on laukonut tällä kaudella kaksi kertaa enemmän kuin Lappalainen RoPS- ja HJK-aikoina. Assehnoun on antanut tällä kaudella muutaman avainsyötön ottelua kohden, Lappalainen antoi täydellä RoPS-kaudellaan 1,25 avainsyöttöä ottelua kohden. Nämä asiat ovat varmasti vakuuttaneet Emmenin urheilujohdon ja Assehnounin olisikin pyrittävä olemaan rohkea myös Hollannissa, kun hän mahdollisuutensa saa.

Lappalainen on sielultaan sivurajalta kohti maalia kuljettava ohittaja ja Assehnounilla on samanlainen perusidentiteetti. Hänkin haluaa pallon jalkaansa ja sitten haastaa vastustajaa pallolla. Assehnoun on tällä kaudella yrittänyt vastustajan ohitusta neljänneksi useimmin Veikkausliigan pelaajista – noin kuusi kertaa ottelua kohden. Noin hieman yli puolet kerroista Assehnoun voittaa tilanteen. Lappalainen ohitti kaudella 2018 vastustajan seitsemän kertaa ottelua kohden onnistuen siinä samalla teholla, kuin Assehnoun.

MLS:ssä Lappalaisen ohitusmäärät ovat puolittuneet, mikä johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin Lappalainen on pelannut laitahyökkääjän roolin ohella myös wing-backina. Toiseksi on ymmärrettävä, että se, mikä on vahvuus Veikkausliigassa, ei välttämättä ole sitä kovemmissa sarjoissa.

Tämä Assehnouninkin on hyvä ymmärtää. Hänen on kehitettävä heikkouksiaan ja monipuolistettava pelaamistaan – samalla hänen on pyrittävä olemaan rohkeasti kiinni tavaramerkkiteoissaan ja totuteltava tekemään niitä paria pykälää kovemmassa tempossa. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa, vaan kättelevät toisiaan kauniisti. Tämä on kansainvälisillä kentillä menestymisen resepti. Ei se, mitä usein hoetaan, eli että pelataan vahvasti tiettyjen erityisominaisuuksien kautta ja uhriudutaan, kun koko joukkueen hyökkäyspelin rakennetta ei rakenneta yhden Veikkausliigan mittapuulla hyvän pelaajan ja tämän vahvuuksien kautta.

Haasteet kasvaa

FC Emmen ei ole Hollannin kakkostasolle heikko joukkue. Seura putosi viime kaudella Hollannin pääsarjasta maalierolla. Emmen on viimeaikaisen päävalmentajansa Dick Lukkienin johdolla pelannut vahvasti pallonhallinnan kautta ja hollantilaistyylisesti vahvan laituripelaamisen kautta. Lukkien käytti viime kaudella pelijärjestelmiä 4-3-3-, ja 4-2-3-1. Laiturit viihtyvät useasti laidoilla ja heiltä odotetaan vahvaa etenemistä pallon kanssa.

Yksi syy, miksi Assehnoun hankittiin, oli viime kauden laituritilanteen uusiutuminen. Joukkueen ykköstähti Kerim Frei siirtyi Turkin Karagümrükiin. Emmen on hakenut nuorta ja potentiaalista voimaa laituriosastolleen ja Assehnoun on nyt yksi sellaisista pelaajista, joilta odotetaan läpimurtoa tällä tasolla.

Yhteen asiaan Assehnounin on totuteltava: korkeampaan tempoon ja korkeampaan intensiteettiin. Hänen on jalostettava omaa pallotonta toimintaansa räjähtävämmäksi ja hän tulee oppimaan esimerkiksi puolustamisesta paljon uutta. Assehnounissa on hieman sellaista klassista suomilaiturin vikaa, että hänen liikkeensä menee off-asentoon, kun pallo on hänen läheltään poissa. Valmius tuottaa intensiteettiä on jalostettava asia. Vain niin hän pysyy tempossa mukana.

Assehnoun on toisaalta sopeutuja ja kova harjoittelija. Mahdollisuudet ovat. Aivan kuten muillakin suomalaisilla laitureilla, jotka on ulkomaille viety. Vaatimukset ovat kuitenkin isot.