Veikkausliigan tämän kauden toisen suuren sensaation voisi ristiä Suomen Kün Agueroksi
Ilveksen Kai Meriluoto ei ole ainoa Veikkausliigan myrskyn lailla valloittanut nuori hyökkääjä. Sen on tehnyt myös FC Hongan Agon Sadiku.
FC Honka teki talvella mielenkiintoisen kaappauksen HJK:n farmiseurasta Klubi 04:stä, kun se hankki riveihinsä Agun Sadikun. 19-vuotias Hämeenlinnan Jalkapalloseuran kasvatti teki viime kaudella Klubi 04:n Ykkösen joukkueessa 20 ottelussa kaksi maalia. Ei siis mitenkään mykistävä lukema, mutta tällä kaudella kaikki on muuttunut ylösalaisin. Sadiku on tehnyt kymmenessä Veikkausliiga-ottelussa jo viisi maalia ja pudottanut Hongassa brasilialaisen Lucas Kaufmannin penkille.
Parasta Sadikun esityksissä on ollut kuitenkin se, millaisesta potentiaalista ne kertovat. Sadikun tarina on toki vasta alussa, mutta jos kehitys jatkuu tällaisena, me saatamme olla todistamassa Veikkausliigassa tällä kaudella suuren tähtitarinan syntyä. Ne, jotka tuntevat Sadikun, pitävät häntä tervepäisenä ja harjoitteluasenteeltaan pelaajana, jolla voi olla mahdollisuudet edetä urallaan vielä korkealle.
Hienoa on myös se, että Sadiku ei ole ainoa Veikkausliigassa komean läpimurron tehnyt uusi ja nuori hyökkääjä. HJK lainasi Sadikun viimekautisen seuratoverin Klubi 04:stä, Kai Meriluodon, Ilvekseen ja Meriluoto jakaa kuudella osumallaan Veikkausliigan maalitekijätilaston kärkisijan.
Sadikun kehitys on havaittu muuallakin, sillä hän on noussut myös Juha Malisen U21-maajoukkueeseen. Kevään EM-karsintapeleissä Azerbaidzania vastaan Sadiku teki maalin ja oli lähellä onnistua myös ratkaisuottelussa Norjaa vastaan, kun tilanne oli vielä 0–0.
Suurin kiitos menee kuitenkin Hongan valmennusjohdolle, jonka on ennakkoluulottomasti uskaltanut antaa mahdollisuuden Veikkausliiga-keltanokalle kokeneempien pelaajien kustannuksella.
***
Sadikun voisi ristiä pelaajatyyppinä Suomen Kün Agueroksi. Hän muistuttaa fyysisesti Agueroa ja hänen liikkumiseensa on samanlaista räjähtävyyttä kuin Aguerolla. Varsinkin Sadikun ensimmäiset askeleet ovat – kuten Aguerollakin oli – suorastaan loistavat. Muutenkin hänen nopeutensa ja liikkumisensa ovat luontaisia.
Sadikun painopiste on myös agueromaisen alhaalla. Hän osaa käyttää kroppaansa suojaamiseen tosi hyvin myös isompia toppareita vastaan ja hän pystyy pienellä oikea-aikaisella tönäisyllä vastustajan kroppaan voittamaan itselleen aikaa.
Sadiku on jo nyt erinomainen target-pelaaja ja osaa tehdä yksinkertaisia ja tilanteen kannalta oikeita ratkaisuja yleensä yhdellä tai kahdella kosketuksella. Saatuaan pallon haltuunsa, hän pudottaa sen yleensä sivuille ja laidoille ja hakeutuu saman tien itse uudelleen pelattavaksi.
Sadikulla on maalintekijäksi oikeanlaista metsästäjän verta. Hän hakeutuu maalipaikkoihin boksin sisälle, jonne hän tulee usein terävällä ja järkevällä liikkeellä ja iskee puolustajan selän takaa pimeästä. Sadiku osaa käyttää hyvin myös pysähtymistä ja juoksusuunnan muutoksia hyväkseen. Esimerkiksi HIFK:ta vastaan hän juoksi kovavauhtisesti kohti maalia, mutta pysähtyi ja muutti juoksunsa – likimain oppikirjan vastaisesti – sivuttaiseksi, karisti HIFK:n puolustajan kimpustaan ja pisti pallon maaliin yhdellä kosketuksella.
Sadiku on myös hyvä käynnistämään prässejä nopeutensa ja ajoituksensa ansiosta. Tämä on myös yksi syy, miksi hän avaa Hongassa, sillä hän on isossa roolissa Hongan prässipelissä.
Sadikusta näkee, että hänen omia lahjojaan on jalostettu myös hyvässä valmennuksessa. Hänen läpimurtonsa saattaa näyttää aiempien vuosien valossa yllättävältä, mutta nuorten pelaajien kohdalla käy usein juuri näin. Kun oma pelillinen ja fyysisen kehitys saavuttavat tietyn pisteen ja pelaaja pääsee oikeaan ympäristöön ja hyvään valmennukseen, silloin voi tapahtua juuri se, mitä Sadikun kohdalla on tällä kaudella tapahtunut.
***
Kuten sanoin, Sadikulla on potentiaalia kehittyä todella kovan luokan maalintekijäksi ja hyökkääjäksi. On selvää, että hän tiensä kulkee tällä hetkellä kohti Huuhkajia ja kansainvälisiä kenttiä. Sitä tietä on kuitenkin sen enempää turhaa vielä kuvata.
Pensselin sijasta minäkin otan mieluummin käteeni tässä vaiheessa Sadikun uraa vielä suurennuslasin ja puran yhden tilanteen, joka kuvaa Sadikua oman joukkueen näkökulmasta – mutta samalla myös vastustajan näkökulmasta.
Puhun Sadikun tekemästä 1-0-maalista Hongan voittoisassa KuPS-ottelussa viikonloppuna.
Pallo pelattiin Sadikulle keskialueella. Sadiku tuli hyvin palloa vastaa ja siirsi se yhdellä kosketuksella laitaan Kevin Jansenille – ja sitten alkoi tapahtua. Heti syöttönsä jälkeen Sadiku lähti täysvauhtiseen pystyjuoksuun ja karisti Diogo Thomasin juoksukilpailussa. Sen jälkeen Jansen syötti täydessä vauhdissa olleelle Sadikulle, joka juoksi maalille ja 1-0.
Se, mitä tapahtui, oli loistavaa pelaamista Sadikulta ja Jansenilta, mutta tilanne kertoi myös sen, miten hankala tällainen tilanne on vastustajan kannalta. Mitä vastustajan lähimpien pelaajien ja toppareiden pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä?
Kun Sadiku pelasi pallon laitaan Jansenille, Sebastian Dahlström joutui KuPSIn muodon hajottua tulemaan keskikentän keskustasta paikkaamaan muotoa ja paineistamaan Jansenia – ja tässä tullaan siihen haasteeseen. Meille on suomalaisessa jalkapallossa opetettu paineistamaan aggressiivisesti ja menemään lähelle, mutta oliko se tässä tilanteessa paras ratkaisu? Ei ollut, sillä Dahlstöm ei ehtinyt paineistamaan Jansenia ja peittämään hänen syöttösuuntiaan, vaan pikemminkin pelasi vain itsensä ulos tilanteesta. Pelin kannalta oikeampi ratkaisu Dahlströmiltä olisi ollut spurtata täyteen vauhtiin estämään Sadikun luomaa uhkaa.
Seuraava ongelma. Jansenin ollessa laidalla, hän oli koko KuPSin puolustuslinjan yläpuolella – ja Sadiku siis juoksemassa täydellä vauhdilla maalia kohti. Dahlström oli pelattu ulos ja Thomas karissut Sadikun vauhdista. Mitä KuPSin vasen toppari Paulo Ricardo teki siinä tilanteessa? Hän vartioi omaa pelaajansa.
Totta, vaarallinen pelaaja jättää vapaaksi, mutta oliko tässä tilanteessa Sadiku kuitenkin vieläkin vaarallisempi pelaaja?
Sen verran vaarallinen hän oli, että teki maalin.
Jalkapallon evoluutio menee eteenpäin hurjalla vauhdilla ja siksi myös syvälle suomalaiseen jalkapalloon juurtuneita oppeja pitäisi uskaltaa ja pystyä kyseenalaistamaan tai muussa tapauksessa käy, kuten Hongan 1-0-maalissa KuPSia vastaan. Kaksi kokenutta pelaajaa ja kaksi virhettä – ja pelaajista kokemattomin saa juosta vapaasti tekemään maalia.
