Sotkamon Jymy nosti täksi kaudeksi avauskokoonpanoonsa mielenkiintoisen pelaajan, Haminassa viime kaudella lainalla pelanneen oman kasvattinsa Jere Heikkisen.

Heikkisen tarinan keskiössä on toki Heikkinen itse, mutta häneen liittyy suurempikin kysymys – numerolla lyövien kotiuttajien rooli ja määrä.

Pesäpallossa on siirrytty jo vuosia sitten erikoisosaajien rooliin. Tämä on koskenut myös kotiuttajia. Jokaisella joukkueella on vähintään yksi lyöjäjokeri, useimmilla kaksi – ja Kouvolalla ainakin paperilla jopa kolme.

Lyöjäjokereihin satsaaminen on ollut loogista. Ongelmana vain on ollut, että samaan aikaan hyvien numerolla lyövien kotiuttajien määrä on vähentynyt.

Esimerkiksi viime kaudella miesten Superpesiksen lyöjätilaston 25 parhaan listalle mahtui vain viisi numerolla lyövää kotiuttajaa. Heistä parhaat – Kempeleen Antti Korhonen ja Joensuun Elmeri Lieto – olivat lyöjätilastossa sijoilla 11 ja 12.

***

Heikkinen on kehityskaaressa mielenkiintoinen poikkeus. Hän on iältään nuori, vasta 20-vuotias.

Monet ovat myös nähneet, että Heikkisestä kasvaisi kovan luokan lyöjäjokeri, vaikka hän on pelannut juniorivuosina aina myös ulkona. Samoin viime ja toissa kaudella Haminassa Heikkinen 2-vahtina.

Sotkamon kannalta Heikkisen kaltaisen lupaavan nuoren pelaajan nostaminen avauskokoonpanoon numerolla lyöväksi kotiuttajaksi on ymmärrettävää.

Sotkamo on ollut useamman vuoden yliriippuvainen Roope Korhosesta. Pohjakosketus tuli syksyllä 2022, kun Sotkamo putosi jo puolivälierissä Joensuulle ja löi kolmessa puolivälieräottelussa vain kaksi juoksua.

Sen jälkeen Sotkamo on satsannut kotiutusosastoonsa ja ennen kaikkea numerolla lyöviin kotiuttajiin. Kiteeltä viime kaudeksi hankittu Hannes Pekkinen nousi heti joukkueen toiseksi tärkeimmäksi kotiuttajaksi Roope Korhosen jälkeen.

Tällä kaudella kotiutusosastolla on jo neljä hyvää numerolla lyövää kotiuttajaa – Heikkinen, Pekkinen, Aapo Komulainen ja viime kauden mitalipeleissä avaukseen noussut 20-vuotias Aleksanteri Huotari.

***

Heikkisen lahjat kotiuttajana ovat kiistattomat. Hän on taitava kumuralyöjä, joka pystyy lyömään voimakkaasti yläkierteisen kumuransa tarkasti myös kakkosjatkeelle, kun osa kumuralyöjistä hallitsee vain keskikumuran lyömisen. Heikkisen repertuaarista löytyvät myös lyhyet ja ohitukset sekä saumalyönnit.

Heikkinen lyö ristiotteella, mikä rajoittaa hieman hänen kovan suoraviivaisen lyöntinsä voimaa.

Lisäksi Heikkinen on ratkaisijana kylmäpäinen. Hän oli juniorivuosina roopekorhosmainen ratkaisija, johon katseet käännettiin aina kovissa paikoissa. Heikkinen ei juuri ääntä itsestään pitänyt, vaikka aihetta siihen olisi ollut.

***

Heikkinen on selkeästi tullut Superiin jäädäkseen – ja nimenomaan myös ulkopelaajaksi. Myös Heikkinen itse haluaa pelata ulkona ja siihen hänellä on kaikki edellytykset.

Heikkinen lukee peliä hyvin ja osaa ennakoida lyöjien ratkaisut. Myös Heikkisen heittokäsi on erinomainen ja hän on otteissaan pallovarma.

Vaikka Heikkisessä on kiistatta potentiaalia myös ulkopelaajana, tämä kausi näyttää sen, riittävätkö Heikkisen ulkopelitaidot Jymyn tasoisessa ulkopelijoukkueessa.

Heikkisen kotiutuspotentiaalin osalta kysymystä ei tarvitse sen sijaan enää miettiä. Lyöjäjokerit ovat nykypesäpallossa korvaamattomia, mutta jos joukkueella on useampi Heikkisen kaltainen, hyvä numerolla lyövä kotiuttaja, se mahdollistaa monipuolisemman ja yllätyksellisemmän sisäpelin ja kahdella kärjellä pelaamisen.

Heikkisen kehityskaarta on mielenkiintoista seurata. Niin Heikkisen itsensä kannalta kuin sen suhteen, miten Sotkamo painottaa numerolla lyövien kotiuttajien arvoa suhteessa ulkopeliin. Sotkamo ei ole ollut viimeiset 30 vuotta vain valtakunnan menestynein seura. Se on ollut pelin evoluution ja valmennuksen johtavia, ellei jopa johtavin tulenkantaja.

Nyt hyvistä numerolla lyövistä kotiuttajista on huutava pula, mutta tilanne saattaa hyvinkin muuttua. Heikkinen on tästä muutoksesta lupaava signaali.