HJK:n taival Mestarien liigan karsinnoissa päättyi tiistaina, kun Malmö FF meni jatkoon yhteismaalein 4–3. Ensimmäinen ottelu Malmössä päättyi isäntien 2–1-voittoon. Näin tiistainen 2–2-tasapeli Helsingissä ei riittänyt HJK:lle.

HJK:n putosi jatkosta turhauttavalla tavalla. Kuten ennakoin jo ennen kaksikon ensimmäistä ottelua, HJK:lla oli realistiset mahdollisuudet mennä jatkoon Malmötä vastaan.

HJK kykeni odotetusti nostamaan ensimmäisen pelin jälkeen tasoaan kotikentällä ja tasoittamaan puntit. Jatkopaikka ei jäänyt kauaksi – ja juuri se, millaisiin tekijöihin tasainen ottelupari ratkesi, oli turhauttavaa.

Malmö löi kotiottelussaan HJK:n toisella puoliajalla kiistatta köysiin. Se johtui pääosin koko ottelun läpi jatkuneesta liiallisesta läpisyöttöjen ja vaikeiden avainsyöttöjen tavoittelusta. HJK:lla oli Malmön antamasta paineesta huolimatta lukuisia mahdollisuuksia vaihtaa kaistaa ja päästä paineen alta pois. Välillä pallo menetettiin vaikean syötön seurauksena ilman prässiäkin. Kyse oli useissa tapauksissa vain vääristä päätöksistä, ei Malmön kovasta prässistä.

Se, että HJK menetti ensimmäisessä ottelussa tarpeettomasti palloja, johti siihen, ettei Klubilla ollut valmiuksia voittaa palloa heti menetyksen jälkeen takaisin, koska joukkue ei ollut ehtinyt paikoilleen menetettyään pallon Malmön puolustuslinjassa. Tästä taas loogisesti seurasi se, että HJK juoksi enemmän ja enemmän pallon perässä, minkä seurauksena sen omat pallonhallinnat jäivät liian usein lyhyiksi.

Lopulta HJK hävisi vielä epäonniseen erikoistilannemaaliin, mikä oli turhauttava loppu kovasti töitä tehneelle Klubille. Toki Malmön esitys oli kokonaisuudessaan sellainen, ettei 2–1 voittoa voi pitää vääryytenä.

Selvä parannus Helsingissä

Helsingissä HJK esiintyi terävänä ja halusi näyttää pystyvänsä parempaan kuin Malmössä.

Toni Koskela aloitti ottelun hyökkäävämmällä kokoonpanolla. Joukkue otti ylhäältä Malmön maalipotkut ja pyrki paineistamaan Malmön alakertaa aina kun mahdollista ja pakottaa heidät huonoihin pitkiin palloihin.

Malmössä HJK:n riesana olleet puolipitkät nostot varsinkin Klubin oikeaan taskuun saatiin kitkettyä pois.

Lucas Lingman antoi laadukkaita kulmia läpi ottelun ja HJK oli lähellä tehdä niistä enemmänkin maaleja. Jos HJK:n valmennus oli skoutannut Bonke Innocentin heikkoudet vartioinnissa, valmennus saa siitä pisteet. Nämä ovat niitä pieniä asioita, jotka voivat kääntää pelin voitoksi. Ensimmäisessä kulmassa Innocent nukkui ja maali – seuraavassa kulmassa Innocent jäi Klubin blokkiin ja Miro Tenho oli taas vapaana. Harmi vain, että liike oli hiukan aikaisessa.

Otteluparin ratkaisu oli turhauttavaa katsottavaa myös siinä mielessä, millaisia maaleja HJK päästi.

Ensimmäisessä maalissa Malmö heitti sivurajaheiton hyökkäyskolmanneksella HJK:n vasemmalta laidalta. Ongelma ei ollut, että Oscar Lewicki pääsi hiipimään Jairin selustaan, vaan se, että maalintekijä Anders Christiansen tuli kulmalipulta tilanteeseen, eivätkä Murillo tai David Browne reagoineet millään tavalla boksin sisällä olevaan vaaratilanteeseen. Aikaa siihen olisi ollut reilusti.

Toisessa maalissa Malmö pelasi hyvällä houkuttelulla oikealla itselleen tilaa vasemmalle laidalle ja nopealla kaistanvaihdolla. Tämän syöttöketjun aikana Lingman lähti paineistamaan alas pudonnutta Christiansenia ja jätti oman paikkansa keskikenttälinjassa. Maitohapot pääosin tekivät sen, ettei Lingman kyennyt palaamaan paikalleen riittävän nopeasti ja Malmö ehti murtautua vasemmalta sisään.

Pallo ei ollut toki vielä verkossa ja paljon olisi ollut vielä silloinkin tehtävissä maalin estämiseksi. Filip Valenčič olisi pystynyt takaprässiin, mikä olisi jo saattanut ratkaista tilanteen. Mutta näin tapahtunut ja lopulta Jair ei vilkaissut olkansa yli eikä peittänyt syöttöä Adi Nalicille ja Veljko Birmancevic pääsi pelaamaan helpon seinän Nalicin kanssa. Myös normaalisti fyysisesti ylivertainen Murillo jäi liian kiltisti Nalicin kainaloon ja antoi bosnialaisen jatkaa pallon Birmancevicille liian helposti.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, puhuiko Murillo Jairille tilanteessa – vai jäikö puhe yleisön pauhun alle?

Voin yhden maalin odote

Malmö kykeni luomaan Helsingissä vain 1,07 maaliodotetta Klubin 1,66 vastaan. Malmö ei siis ollut kovin vaarallinen ja ylitti selvästi maaliodotteensa.

Kaiken lisäksi Malmön paras maalipaikka ei johtanut edes maaliin. Sekin paikka tuli vastaavasta rajaheittotilanteesta kuin ensimmäinen maali. Vain Christiansenin epätyypillinen ohilaukaus pelasti siinä tilanteessa Klubin.

Vaikka HJK:ta edelleen haittasi pelissä liian monet tekniset virheet ja ajoittainen sählääminen, oli se joukkueista usein paremmin organisoitu ja kykeni luomaan uhkaa Malmölle. Itseasiassa juuri nämä HJK:n pelaajien helpot syöttövirheet ja pallonmenetykset pelastivat pitkälti Malmön.

HJK:n peliesityksen arvoa nostaa se, että vaikka pelissä on toki parannettavaa, Klubi oli silti lähellä pudottaa Malmön. HJK pystyi vielä 2–2-tilanteessa luomaan yhden laadukkaan maalipaikan Brownelle ja hyvää painetta, kunnes sortui pelaamaan kaukaa pitkää palloa Malmön pelaajien päähän.

Myös 1–1-tilanteessa HJK:lla oli erinomainen paikka, kun Roope Riskillä oli edessään tyhjä maalia. Maali siitä olisi luonut tietysti ihan uuden tarinan ottelupariin.

Oikeaan suuntaan

HJK:n matka Mestarien liigan karsinnoissa on tämän kauden osalta päättynyt, mutta näiden kahden Malmö-ottelun johtopäätös on Klubin kannalta positiivinen: HJK on Suomen kentällä matkalla täysin omalle tasolleen, mikäli se pystyy jatkossakin värväämään sitoutuneita ja laadukkaita pelaajia – ja ennen kaikkea, mikäli Toni Koskela saa hiottua prosessiaan vielä paremmaksi.

Nyt HJK:n ja Malmön selkeä erottava tekijä oli pelaajien tietynlainen rentous ja tietämys, mitä he kentällä tekevät. HJK:lla on vielä pelaajia, jotka yksinkertaisesti tarvitsevat lisää pelejä tällä tasolla kyetäkseen toteuttamaan Koskelan pelitapaa laadukkaasti täydet 90 minuuttia.

Malmö pystyi huilaamaan pallonhallintansa avulla lukuisia kertoja otteluparin aikana ja vaihtelemaan kaistaa. Tässä on Klubilla ehkä eniten parannettavaa. Vaikeus tässä asiassa tulee osaksi siitä, että Koskelan pelisysteemi luo mahdollisuuksia satuttaa vastustajaa nopeasti, jolloin houkutus  antaa pystysyöttöjä ja vaikeita avainsyöttöjä on suuri. Tällöin kaistanvaihdot jäävät helposti väliin.

Vaikka olenkin keskittynyt paljon HJK:n virheisiin, Klubi pelasi kokonaisuudessaan otteluparissa Malmötä vastaan hyvin ja hetkittäin jopa todella hyvin, ja joukkueessa oli otteluparissa monta onnistujaa.

On kiinnostavaa nähdä, saako Koskela pumpattua pelaajat vielä parempaan iskuun, ja näkisimme vielä kypsemmän ja fiksumman Klubin jo tällä kaudella – ja saako hän karsittua HJK:n pelaamisesta pois sellaiset selkeät heikkoudet, kuten rajaheittojen heikon puolustamisen.

Koskelan prosessi on kuitenkin isossa kuvassa kulkemassa oikeaan suuntaan ja Klubilla on potentiaalia nousta tasolle, jossa se pelaisi eurocupeissa säännöllisesti ja dominoisi siinä sivussa kotimaan sarjaa.

HJK:n eurotaival jatkuu seuraavaksi Eurooppa-liigan karsinnassa, jossa vastaan asettuu Neftci Baku.