Joensuun Maila vahvisti virallisesti pitkään tiedossa olleen Niko Korhosen siirron Sotkamosta JoMaan. Pekka, kovan luokan kaappaus?

Ehdottomasti tämän vuoden kovin yksittäinen pelaajasiirto pesäpallossa. Niko Korhonen on pelaajana raskainta mahdollista sarjaa niin sisällä kuin ulkona ja se, mikä tekee hänestä korvaamattoman pelaajan, on taitojen lisäksi hänen luotettavuutensa. Korhosen taso ei heittele ottelusta toiseen, vaan häneen voi luottaa kuin vuoreen. Sellainen pelaaja on pelinjohtajalle ja koko joukkueelle kultaakin kalliimpi.

Korhonen tuo Sotkamosta Joensuuhun pelillisten taitojen lisäksi kokemusta ja tunnettua sotkamolaista tekemisen ja voittamisen kulttuuria. Kun JoMan takavuosien mestarijoukkue hajosi, joukkueesta on puuttunut johtajuutta – ja siihen huutoon Korhonen tuo ilman muuta vastauksen.

Muutenkin Joensuun tämän kauden hankinnat ovat ennakolta erinomaisia. Tässä on turha nostaa tikun nokkaan yksittäisiä pelaajia, mutta totuus on, että Joensuun osumatarkkuus siirroissa on ollut viime vuosina heiluva. Hyvien hankintojen vastapainoksi on tullut muutama paha ja kallis huti.

Nyt ollaan kuitenkin hyvässä tilanteessa. Korhosesta tulee ilman muuta sisällä tärkein pelintekijä ja ulkona hän on aina siellä, missä tarvitaan parasta ja luotettavinta miestä.

Toinen erinomainen hankinta on Joni Lehikoisen kiskaisu Kiteeltä. Iiro Kuosan lähtö on toki kova takaisku, mutta Lehikoinen on yksi parhaista mahdollisista korvaajista Kuosalle. Lehikoisen heittoliike on todella nopea ja pallo lähtee vaikeistakin asennoista. Lehikoinen oli päättyneellä kaudella Kiteen paras ulkopelaaja ja sisäpelissäkin hänessä on käyttämätöntä potentiaalia vaihtolyöjänä.

Kolmas hyvä veto on Joosua Rätön hankinta Haminasta toiseksi lyöjäjokeri Juho Toivolan rinnalle. JoMalla oli mestaruusvuosina kaksi lyöjäjokeria, mikä oli yksi sen sisäpelin kulmakivistä. Sen jälkeen Joensuussa ollaan oltu enemmän tilanteessa, että jouduttu pelaamaan yhdellä lyöjäjokerilla.

Nyt ollaan taas kahden lyöjäjokerin mallissa, mikä sopii hyvin Joensuulle, jossa ei ole liikaa kotiuttajia. Toki Rätön pitää lunastaa suuret odotukset, mutta hänessä on potentiaalia kasvaa erinomaiseksi lyöjäjokeriksi. Rätön lyönti on kova ja hänellä on iso läpilyöntiuhka, minkä seurauksena kentälle syntyy tilaa pussinpohja- ja saumalyönneille. Tällaisia vaihtolyöntejä Rätön salkusta saisi löytyä enemmänkin, kuten toki myös lyhyitä kotiutuslyöntejä.

Joensuu myös menettää pelaajia, sillä Kuosan lisäksi Elmeri Lieto siirtyy Manseen. Miten vahva Joensuu on ensi kaudella?

Kuosan ja Liedon lähtöä ei voi väheksyä, mutta Joensuulla on ensi kaudella potentiaalia nousta Sotkamon ja Vimpelin suurimmaksi haastajaksi – ja vaikka mestaruudet ratkaistaan vasta vuoden päästä, Joensuun mestaruudellekin kannattaa jättää pieni varaus.

Joensuun vahvistumisessa ei ole kysymys vain hyvistä hankinnoista. Samuel Tirkkosen kausi meni kiville loukkaantumisen vuoksi, mutta hän oli 2-3 vuotta sitten yksi Superin lupaavimmista ja lahjakkaimmista nuorista pelaajista. Jos hänet saadaan terveeksi ja täyteen pelikuntoon, kysymys on samasta asiasta kuin uuden pelaajan hankinnasta.

Toinen mielenkiintoinen tapaus on tällä kaudella läpimurtonsa tehnyt JoMan oma juniori Kasperi Hämäläinen. Hän on ollut juoksutesteissä joukkueen nopein pelaaja ja hän on kehittynyt kovalla työllä myös hyväksi ulkopelaajaksi.

JoMa saa ensi kaudeksi kaksi vahvaa kärkeä, joissa kummassakin on nopeutta ja pelintekovoimaa. Toivola ja Rättö ovat kova lyöjäjokerikaksikko, jota säestää hyvin numerolla kotiuttava Henri Litmanen ja jokerina mailajonglööri Iiro Nokkala.

Ulkona Korhonen ja Lehikoinen ovat hyviä paikkauksia Liedolle ja Kuosalle ja Tirkkonen olisi terveenä iso plussa polttolinjaan. Samoin Hämäläisen kehityskäyrä kulkee koko ajan ylöspäin. Lukkari Ville Väliaho kuuluu edelleen ilman muuta Superin lukkarikärkeen.

Takana Konsta Piironen on jo luottokoppari ja Justus Niemeläinen pelasi hyvän kauden Piirosen parina.

Lisäksi JoMan ryhmässä on muutama nuori lupaus, joista Elmeri Lonkainen ja Ukko Schroderus jyskyttävät paikkaa avauskokoonpanossa. Varsinkin Lonkainen olisi jo valmis pelaaja hyppäämään isompiinkin saappaisiin.

Pelinjohtaja Mikko Huotarilla on alkamassa kolmas kausi JoMan pelinjohtajana. Nyt hänellä on koossa joukkue, joka materiaalinsa puolesta on valmis taistelemaan mitaleista ja jopa mestaruudesta. Kilpailu kärjessä on toki kovaa, mutta Huotarinkin on ensi kaudella onnistuttava tai muuten kunnian kukko ei laula.