Jukka Jalosen seuraajapelin ykköskortti ei ole käytettävissä ja toiseksi paras kortti voi kieltäytyä
Kenestä tulee Jukka Jalosen seuraaja Leijonien päävalmentaja. Samuel Savolainen ajaa neljä kärkiehdokasta mankelinsa läpi.
@JukkaRonka
Jukka Jalosen seuraajapeli on kuumentumassa ja ratkaisut seuraajasta lähenee. Iltalehden mukaan loppusuoralla on kolme ehdokasta: Kari Jalonen, Antti Pennanen ja Mikko Manner. Samuel, löytyykö Jalosen seuraaja tästä kolmikosta?
Näistä kolmesta nimestä on puhuttu kiekkopiireissä jo pitkään, joten siinä mielessä ainakaan mistään yllätyksestä ei voida puhua. Jussi Tapola olisi ilman muuta neljäs potentiaalinen nimi ja Tapolan pitäisi olla jopa kisan ykköshevonen, mutta hän ei ole käytettävissä tässä saumassa Leijonien päävalmentajaksi tehtyään SC Bernin kanssa kaksivuotisen sopimuksen.
On siis todennäköistä, että Jalosen seuraaja löytyy tuosta kolmikosta.
Joko kristallipallossasi näkyy, keneen valinta kohdistuu?
Valintaprosessissa on muutama oleellinen muuttuja, joka tekee valinnasta kiemuraisen.
Ensimmäinen on lähtötilanne. Jukka Jalonen on Leijonien kaikkien aikojen menestynein päävalmentaja, joka on voittanut neljän viimeisen vuoden aikana olympiakullan ja kaksi maailmanmestaruutta. Saavutukset ovat historialliset ja näitä saavutuksia Jalosen seuraajan on käytännössä mahdoton ylittää.
Tässä mielessä Jalosen seuraajalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Asia saattaa kuulostaa toissijaiselta, mutta sitä se ei ole. Palloilulajien historia on maailmanlaajuisesti osoittanut, kuinka vaikeaa ikonisen ja menestyneen valmentajan saappaisiin hyppääminen on. Esimerkkejä löytyy vaikkapa Sir Alex Fergusonista ja Arsène Wengeristä alkaen.
Leijonien päävalmentajavalinnan kannalta tämä tarkoittaa sitä, kannattaako Jalosen seuraajaksi noin vain hypätä. Jos tulokset heikkenevät Jalosen tasosta, valmentaja joutuu helposti kannattajien ja median hampaisiin ja hänen osakkeensa valmentajamarkkinoilla kylmenee pahimmillaan vuosikausiksi eteenpäin.
Näistä kolmesta ehdokkaasta Kari Jalonen on kokenein, mutta myös kovanahkaisin. Hän ei pelännyt mennä Kärppiin sen voitettua vuosikausien rukouksien jälkeen mestaruuden keväällä 2004 ja Jalonen johti Kärpät seuraavan neljän vuoden aikana kolmesti mestariksi. Jalonen ei hätkähtäisi myöskään median tai kannattajien kritiikkiä.
Me Suomessa saatamme pitää suomalaista kiekkomediaa kriittisenä, mutta viime kausi näytti, mitä todellinen kritiikki tarkoittaa, kun tšekkimedia laittoi Jalosen grilliinsä. Vastaavassa näytelmässä suomalainen media olisi ollut korkeintaan suolan lisääjän roolissa.
Mikko Mannerin tilanne Brynäsen katastrofin jälkeen on sellainen, että Leijonien päävalmentajan pesti olisi hänelle sellainen unelmien täyttymys, josta hän ei ikikuuna päivänä kieltäytyisi, vaikka se johtaisi mahdollisesti tuhoon.
Antti Pennasen saattaisi tarkkasilmäisenä pelurina hyvinkin kieltäytyä tehtävästä. Hän ymmärtäisi, millaiset riskit Jalosen saappaisiin hyppäämiseen liittyisi ja hän voisi jäädä odottamaan seuraavaa kierrosta, jolloin pilvilinnoista olisi tultu alas ja joku toinen päävalmentaja olisi ottanut syyllisen roolin niskaansa.
Kolmas muuttuja on katsoa, ketkä ovat kuninkaantekijöitä.
Leijonien päävalmentajan valinnasta päättää muodollisesti Jääkiekkoliiton hallitus, mutta todellisuudessa valinnassa korostuu kolmen henkilön rooli. Nämä kolme henkilöä ovat nykyinen päävalmentaja ja Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja Jukka Jalonen, Leijonien GM Jere Lehtinen ja Nuorten Leijonien ja naisten maajoukkueen GM Kimmo Oikarinen.
Jalonen on ennenkin osoittanut, ettei hän mielellään ole tällaisissa päätöksissä se, joka tekee viimeisen päätöksen. Oikarista pidetään puolestaan eräänlaisena kilpimiehenä, joka saa kurat naamalleen, jos valintoja menee pieleen. Todelliset ratkaisunavaimet on sanottu olevan Lehtisellä. On väitetty, että jos hän lähtee ajamaan arvovallallaan jotain ehdokasta päävalmentajaksi, hän voisi saada jopa Mannerin valituksi. Ja onhan se metkaa, että Jalonen valitsee tehtävänsä puitteissa jollain tasolla omaa seuraajaansakin, ellei itseään muodollisesti jäävää.
Neljäs tekijä on se, että Leijoniin on aina valittu sen hetken kuumin nimi. Toki valitsijat ovat nyt vaihtuneet, mutta uskon, että tämä tekijä vaikuttaa edelleen.
Kuumin nimi olisi nyt tietysti kaiken mahdollisen – runkosarjan, mestaruuden ja CHL:n – viime kaudella voittanut Tapola, mutta kun hän ei ole käytettävissä, silloin on katsottava seuraavaksi kuumimpia nimiä.
Kari Jalonen oli kuuma nimi vuosi sitten, mutta kevään MM-katastrofi ja potkut Tšekin maajoukkueesta kylmensivät Jalosen nimen nopeasti.
Pennasen kovin näyttö – HPK:n mestaruus – on neljän vuoden takaa ja Nuorten Leijonien MM-hopeasta on kaksi vuotta ja MM-pronssista kolme vuotta.
Manner valmensi Kärpät mestariksi keväällä 2018, mutta Brynäsin pudottaminen ensimmäisen kerran 63 vuoteen oli katastrofina historiallinen.
Leijonien päävalmentajahistoriasta löytyy yksi mielenkiintoinen tekijä, päävalmentajan asema ja auktoriteetti NHL-pelaajien silmissä. Onko tällä tekijälle mitään roolia valinnassa?
Tämä on erittäin hyvä kysymys: Onko NHL-tekijällä roolia valinnassa – ja pitäisikö sitä olla?
Jukka Jalosen saavutukset Leijonien päävalmentajana ovat ylivertaiset, mutta hänen suhteensa NHL-pelaajiin ei ole ollut ongelmatonta. Kaikki muistavat Vancouverin olympialaiset ja NHL-pelaajien heitot kiinasta ja EHT-kiekosta, jotka oli kohdistettu Jaloseen. Jalonen voitti myös olympiakullan ilman NHL-pelaajia ja hänen kolmessa Leijonissa voittamissaan maailmanmestaruuksissa MM-pelaajien rooli oli Mikko Koivun vuoden 2011 MM-kultaan lukuun ottamatta vähäinen.
Myös Lauri Marjamäki putosi samaan kuoppaan vuoden 2016 maailmancupissa. Oikeastaan vain Raimo Summanen on tehnyt jäätävää tulosta NHL-pelaajien kanssa, vaikka kaukalon ulkopuolella vuoden 2004 maailmancupissa jyrisi ja salamoi sitäkin enemmän.
Nyt tiedetään varmuudella vain se, että tulevina vuosina pelataan jääkiekon MM-kisoja ja seuraavat olympialaiset on 2026, eikä NHL-pelaajien osallistuminen niihin ole mitenkään varmaa. Sama epävarmuus liittyy myös maailmancupiin. Maailmancup yritetään järjestää ehkä vuonna 2025, mutta niidenkin suunnitelmien päällä on suuria kysymysmerkkejä.
Tätä taustaa vasten on vaikea sanoa, miten paljon NHL-korttia pitäisi tässä valinnassa painottaa.
Mannerilla olisi varmasti sama ongelma kuin Marjamäellä. Pennanen on käynyt läpi koko putken, mitä Suomessa voidaan käydä, lukuun ottamatta Leijonien päävalmentajan pestiä, mutta ei hänelläkään sen parempia meriittejä ole NHL-pelaajien johtamisen suhteen.
Kari Jalonen on kolmikosta ainoa, jolla itsellään on suojanaan merkittävä pelaajaura ja hän on pelannut kaksi kautta myös NHL:ssä.
Kuka olisi sinun valintasi Jukka Jalosen seuraajaksi?
Jos valinta tehtäisiin puhtaalta pöydältä, valintani olisi ilman muuta Jussi Tapola. Hän on osoittanut pystyvänsä valmentamaan voittavaa jääkiekkoa ja organisoimaan joukkueensa pelin siten, että voittamisen todennäköisyys nousee niin Liigassa kuin kansainvälisillä areenoilla.
On totta, että Tapparalla on ollut Tapolan aikana erinomainen materiaali Liigaan, mutta viime kaudella hän voitti CHL:n joukkueella, jonka budjetti oli kansallista tasoa sen suurimpiin ja rikkaisiin kilpailijoihin verrattuna.
Jos Tapola skipataan, silloin valintani kohdistuisi kenties Pennaseen. Hän on suomalaisvalmentajista oppinut kaikista eniten Jukka Jaloselta ja tuntee varmasti jaloslaisen jääkiekon salaisuudet ja vivahteet jopa Jalosta paremmin, jos sillä tiellä halutaan jatkaa.
Pennanen on myös erittäin innokas ja innovatiivinen kehittämään peliä ja kokeilemaan erilaisia tapoja pelata jääkiekkoa ja ratkoa pelin sisällä syntyviä tilanteita. Hän ei vain hio peliä santapaperilla, vaan etsii koko ajan uusia keinoja löytää kilpailuetuja.
Jalosen aika opetti meille, miten materiaaleissa olevat erot saadaan kurottua kiinni ja Pennanen olisi tässä mielessä luonnollinen valinta Jalosen työn jatkajaksi. Mutta kokeileeko Pennanen jopa liian paljon eri variaatioita ja voiko kukaan varmuudella tietää mitä olisi leijonakiekko hänen johdollaan olisi?
Pennasen tähti ei ole noussut aivan niin suoraviivaisesti kuin vielä kaksi-kolme vuotta sitten näytti. Hänen aikansa Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajana jäi kentän silmissä hämäräksi ja ymmärtääkseni ajatus alun perin oli, että kun Pennanen nimitettiin kolme vuotta sitten Nuorten Leijonien päävalmentajaksi, hän olisi toiminut samalla Jalosen valmennustiimissä ja noussut Jalosen seuraajaksi, kun Jalonen olisi jättänyt Leijonat.
Pennanen poistui kuitenkin vähin äänin Leijonien valmennusryhmästä ja samalla myös sinällään kaunis ajatus Pennasen kuningastiestä romuttui.
Kun tähän lisätään Pennasen mahdollinen oma varauksellisuus seurata Jalosta, lopullinen valinta tehdään ehkä Jalosen tai Mannerin kesken, vaikka Manner ei oma valintani – jos sitä kysytään – todellakaan olisi.