Jukurit on vahvasti Liigassa matkalla pudotuspeleihin, ja on missä kuntopuntarissa tahansa sarjan kovimpia joukkueita. Perjantai-iltana se kylvetti toista kovakuntoista joukkuetta, HPK:ta, ja venytti voittoputkeaan kuuden ottelun mittaiseksi. Et, Samuel, kuitenkaan uskonut Jukureiden menevän kuuden joukkoon vielä joitain viikkoja sitten? Mitenkäs nyt suu pannaan?

Olli Jokisen valmentaman Jukureiden kunniaksi on laskettava se, että hän on kiistatta saanut Jukureihin positiivisemman kaiun, kuin mihin Jukureissa on totuttu. Tulin tosiaan epäilleeksi kesken Jukureiden tappioputken, että voisiko Jukurit nousta edes pudotuspeleihin. En uskonut siihen, nyt se näyttää jo kovinkin todennäköiseltä. Hurjassa iskussahan opportunistisesti pelaava Jukurit tällä hetkellä on.

Ajoitus kritiikille oli kieltämättä sikäli kiusallinen, että kritiikkini jälkeen Jukurit alkoi melko pian pitkän voittoputkensa – ja on noussut kovaa kyytiä sarjataulukossa. Silloin pelistä ei paljoa positiivista voinut nimetä, kun Jukurit hävisi säännöllisesti kolmansia eriä. Jokisen ansioksi on luettava myös se, että Jukureiden kokoiseen pelaajabudjettiin, hän on saanut erittäin laadukkaan materiaalin jalkeille. Jukureissa on nyt pelaajia, jotka yleensä eivät Jukureista olisi kiinnostunut. Esimerkiksi Petrus Palmun ja Pekka Jormakan kaltaiset pelaajat tuskin Jukureista ensisijaisesti olisivat pelipaikkaa etsineet ilman Jokista.

Seitsemän ottelun kierros lauantaina Liigassa! Ja tästä Expektin kertoimiin!

Lisäksi joukkue on vahvistunut kesken kauden liigatasolle kovilla nuorilla vahvistuksilla – Patrik Puistolalla ja Aatu Rädyllä, jotka ovat mahdollisuuden loistaa ansainneet. Hankinnat ovat onnistuneet hyvin. Jokisella on myös ollut Jukureissa sikäli hedelmällinen maaperä, että koska seurassa ei ole oikein ollut havaittavissa johdonmukaista suunnitelmaa ja kulttuuria, hänellä on ollut mahdollisuus viedä omia asioitaan eteenpäin. On myönnettävä rehdisti, että ainakin tähän saakka Jukureilla on mennyt paremmin kuin olisin uskonut.

Taustalla näen myös isossa kuvassa sellaisen syyn, että Liiga-seuroihin tuli ennen kautta kahdeksan uutta päävalmentajaa, joista Jokinenkin on yksi. Kauden aikana myös Jarno Pikkarainen ja Karri Kivi ovat potkujen kautta tulleet uusina päävalmentajina sisään HPK:n ja Ässien penkin taakse. Näin katsottuna Liigassa on siis peräti 10 uutta päävalmentajaa tällä kaudella. Prosessit ovat kesken, mikä on antanut tällä kaudella jopa poikkeuksellisen iskun paikan monelle valmentajalle. Sitä Jokinen on hyödyntänyt hyvin onnistumalla tässä vaiheessa paremmin tuloksellisesti kuin osa kollegoistaan.

Miksi olet ollut kriittinen Jokista kohtaan?

Jokiseenkin liittyy tällä hetkellä se huolestuttava suuntaus, jossa valmentamiseen suhtaudutaan seuroissa vähän kuin kokeilumielessä. Toivotaan, että joku tuore nimi onnistuu, mutta useammin ne eivät onnistu. En pidä, enkä tule pitämään, sitä hyvänä asiana. Asia on sikäli yhtä Jokista suurempi. Kokemusta vähätellään ja pesteihin nousevat entistä kokemattomammat valmentajat. Tietysti Jokinen on nyt tulosten valossa täyttänyt paikkansa hyvin, mutta valmentamisen arvoa ei silti pitäisi laittaa alennustilaan.

Vaikka tulokset ovat viime aikoina olleet hyviä, ja se on helppo tie argumentoida asiaa toisin, en suostu tinkimään kannasta, jossa liigapäävalmentajan paikka tulisi ansaita ilman entisen NHL-tähden ohituskaistaa. Sama pätee maajoukkueiden apuvalmentajien pesteihin Jääkiekkoliitossa. Pelaajaura on pelaajaura – ja valmentajaura on valmentajaura.

Oletko edelleen epäileväinen Jokisen ja Jukureiden suhteen?

Manchester Unitedin manageriksi hiljattain valittu Ralf Rangnick on sanonut, että valmentajan tärkein tehtävä on, että hänellä on selkeä ajatusmalli siitä, miten joukkueen pitää pelata. Oli kyse sitten vaikkapa Pep Guardiolan, Jürgen Kloppin, Diego Simeonen, Hansi Flickin tai Julian Nagelsmannin tyylistä. Rangnickin mukaan parhailla päävalmentajilla on käsitys siitä päässään, mikä on ideaali peli joukkueelta ja että päävalmentajalla on kyky siirtää se pelaajiensa osalta käytäntöön.

Rangnickin mukaan johtaa puolivillaisuuteen, jos valmentaja ajattelee, että esimerkiksi prässätään vähän – koska ei voi olla vähän raskaanakaan. Joko on raskaana tai ei ole ja joko prässätään täysimääräisesti tai sitten ei. Rangnickin mukaan jokaisesta parhaasta joukkueesta voi havaita, mikä on Guardiolan jalkapalloa, tai vaikkapa Thomas Tuchelin tai Simeonen jalkapalloa. Siksi iso kysymys Jukureissa on, että voiko havaita, mikä on Jukureiden iso kuva pelaamisessa – vaikka joukkue onkin viime aikoina ollut hyvä molemmilla maalinedustoilla.

Miksi aloit puhua nyt paljon kilpaillummasta huippujalkapallosta, etkä Liigasta?

Asia on olennainen – myös Liigan viitekehyksessä. Selkeän peli-identiteetin nimittäin pystyi nimeämään esimerkiksi viimeisistä Liigan mestarijoukkueista. Pekka Virran Lukosta, Antti Pennasen HPK:sta – ja esimerkiksi vaikkapa Jussi Tapolan Tapparasta ja Lauri Marjamäen Kärpistä. Mutta henkilökohtaisesti en havaitse sellaista toisteisuutta pelistä, että sitä voisi sanoa Olli Jokisen Jukureista. Tietysti Jukureiden osalta onnistumisen voi mitata Jokisen kohdalla pienemminkin ansioin kuin mitalitasolta. Esimerkiksi pudotuspeleihin selviytyminen olisi jo Jukureiden kannalta kova juttu.

Uskotko Jokisen olevan pitkäjänteisesti menestyjävalmentaja Liigassa?

Epäilen, että Jokisenkin myrskyt – kuten jokaisella valmentajalla ne eteen tulevat ennemmin tai myöhemmin – ovat vielä edessäpäin. Siitä voi joka tapauksessa nostaa hattua, että hän on pystynyt kääntämään joukkueensa kurssia alamaista, oli se miten pitkäjänteistä tahansa. Se ei ole koskaan helppoa.

Teitä lopulliseen jättipottiin on kuitenkin erilaisia: Esimerkiksi Kari Jalonen sai pari kautta HIFK:ssa osakseen paljon epäilyjä, kunnes hän voitti mestaruuden. Eikä Pekka Virrankaan projekti alkanut supermenestyksellä Lukossa. Antti Pennasellakin oli omat vaikeutensa HPK:ssa, kunnes räjähti jymypaukku.

On myös vastakkaisia esimerkkejä. Tero Lehterä sai suitsutusta yhden kauden ajan, kun hän sai hetkellisen positiivisen nosteen. Sami Kapasenkin ajateltiin olleen KalPan menestyksen taustalla Pekka Virran ollessa päävalmentajana, ja joukkueen noustessa sensaatiomaisesti finaaleihin, mutta Kapasen tulokset päävalmentajana eivät olleet jostain syystä sitten kuitenkaan kovin häävit ilman Virtaa. Kuka tällä hetkellä muistaa esimerkiksi Lehterän aikaansaannoksia SaiPassa tai Kapasen aikaansaannoksia päävalmentajana KalPassa jotenkin erityisen positiiviseen sävyyn, vaikka hetkittäisiä positiivisia vaiheita oli?

Sama pätee Jokiseen ja Jukureihin. Ei kukaan muista enää ensi tai sitä seuraavalla kaudella esimerkiksi sitä, jos marras-joulukuu 2021 jää Jokisen suurimmaksi hetkeksi Jukureissa.

Jukureissa on nyt mahdollisuus menestyä tällä kaudella ja jo siitä Jokinenkin ehdottomasti osansa kiitoksista ansaitsee. Silti täytyy muistaa, että hänen keihästään – ja työtään Jukureissa – valmentajana ei mitata vielä syystalvella. Tähdenlentoja on tullut ennenkin, pitkäjänteisyys on se, missä valmentajat viime kädessä mitataan.

Niin Jokinenkin. Iso kysymys on viime kädessä se, saako hän Jukureissa aikaan jotain kestävää ja pitkäjänteistä.