Jukureissa on kuohunut, kun maalivahti Frans Tuohimaa jätti Jukurit. Millaisia mietteitä tämä tapaus herättää?

On tietysti seuran kannalta ikävä tilanne, kun taistellaan viimeisistä pudotuspelipaikoista kynsin hampain ja tärkeäksi tekijäksi kaavailtu maalivahti poistuu. Ja vieläpä sellaiseen aikaan, ettei seuralle jää juuri mahdollisuutta reagoida ja palkata tällaisessa pelaajamarkkinassa Tuohimaan statuksen maalivahtia.

Ymmärrän hyvin, että se ottaa Mikkelissä päähän ja sen, että se ottaa päävalmentaja Olli Jokista päähän. Mutta erityisen tyylikkäästi Jokinen ei asiassa kuitenkaan esiintynyt.

Jokinen antoi kärkeviä kommentteja Ilta-Sanomille, joissa sanoi Tuohimaasta esimerkiksi että tämä ”jättää jonkinlaisen leiman pelaajan luonteesta” ja ”kertoo millainen hän oikeasti on”. Aika kovaa puhetta?

Voidaan arvioida tietysti sitä, miten Tuohimaa onnistui Jukureiden maalilla. Ja totuus on, että eihän se Tuohimaalta mennyt ollenkaan odotusten mukaan.

Sen kuitenkin kysyn, että mitä lopulta halu siirtyä Mikkelistä pois Tuohimaasta sitten kertoo, jos mennään jollekin tasolle, jossa arvioidaan millainen ihminen Tuohimaa on? No, eipä se mielestäni kerro mitään. Ja voihan olla, että halu lähteä muualle kertoo jotain myös Jukureista. Olen ollut ainakin käsityksessä, että Tuohimaa on lätkäpiirien herrasmiesosastoa.

Ja jos tälle linjalle mennään, niin mitä se sitten kertoo päävalmentajasta, joka lausuu tällaisia asioita tunnepuuskassa harkitsemattomasti. Miten tämä tällainen edistää pelaajien halua tulla vaikkapa hänen valmennukseensa. Joskus tulee yksittäisiä takapakkeja, mutta paremmin edistäisi omaa asiaa ja osoittaisi suuruutta, vaikka kuinka jyrsisi, kun toivottaisi vain tsempit jatkoon ja mennään eteenpäin niillä mitä on.

Mitähän Jokinen olisi itse mieltä, jos joku alkaisi pohtimaan, mitä tämän käytös Vancouverin olympialaisissa kertoi hänestä ihmisenä? Jokinen toki sai kanavoitua kiukkunsa ja harmituksensa lopulta onnettoman Leijonien välierän jälkeen pronssiottelussa, mutta olin itsekin lähietäisyydellä näkemässä, kun Jokinen esimerkiksi näyttävästi lopetti väliaikaisesti maajoukkueuransa. Mutta harvalle joukkueen sisälläkään jäi epäselväksi, että Jokista potutti oma tilanteensa.

Jokinenhan jatkoi kertomalla, että Tuohimaalla oli seurahistorian suurin sopimus. Mitä mietteitä tästä?

Olikohan tuokaan tarpeen? Kuten sanottua, Tuohimaa ei onnistunut odotetulla tavalla Jukureissa. Mutta kenen vika on se, jos on palkattu pelaaja, joka ei ole onnistunut annetun palkan arvoisesti?

Moneen asiaan Tuohimaa voi olla syyllinen, mutta ei siihen, että Jukurit palkkasi hänet ”seurahistorian suurimmalla sopimuksella”.

Mutta tällaisia kommentteja on nähty Jokiselta pelien jälkeen useamminkin, missä hän heittää joukkuetta ja tuomareita bussin alle ehkä eniten kaikista valmentajista Liigasta. Päävalmentajan itsereflektiota sitten onkin nähty vähemmän.

Miten ylipäätään näet Jukurien tämän kauden? Onko se matkalla pudotuspeleihin?

On se ainakin siinä kisassa mukana ja pudotuspeleihin selviäminen olisi tietysti aina kohtuullinen saavutus. Viime kausi oli runkosarjan osalta hieno, mutta pudotuspelisarjan voitto on vielä ottamatta.

Oma kysymykseni tosin kuuluu Jukureiden osalta, että voidaanko joukkueen osalta puhua prosessin kehittymisestä? Kaksi apuvalmentajaa esimerkiksi vaihtui ja tilalla on valmennuspuuhissa noviisi Toni Lydman ja Jukureista on tullut Liigassa tavallinen kuolevainen.

Jukureiden kanssa viimeisestä paikasta loppuun saakka taistelevat ainakin HPK ja KooKoo. Jos verrataan vaikka Jukureiden kanssa viimeisistä paikoista kilpailevaan HPK:hon ja sen joukkueen loukkaantumissumaan, niin kyllä kokoonpanomurheet ovat olleet paljon suurempia Hämeenlinnassa, jonka riveistä on pitkään ollut melkein koko kauden 7-10 miestä sivussa.

KooKoo on viisi peliä Jukureita perässä, mutta se on pelannut kaksi peliä vähemmän. Eikä sovi unohtaa, että se kohtaa vielä runkosarjan lopun aikana joukkueensa tyhjentäneet Sportin ja SaiPan, joista ainoa oletus on kolme pistettä. Tiukka taisto viimeisestä paikasta ”säälipleijareihin” käydään varmastikin loppuun saakka.