Jukurit on saanut tänä syksyn poikkeuksellisen paljon kuraa niskaansa. Muutama viikko sitten verkkolehti Jatkoaika kritisoi voimakkaasti Jukureiden taivalta pääsarjassa ja arvosteli seuraa muun muassa ”sarjan arvoa halveeraavaksi”.

Pian Jukurit julkaisi omilla nettisivuillaan jokseenkin erikoisen kannanoton, jossa perusteltiin kelpo argumentein Jukureiden Liiga-paikan perusteita ja oikaistiin joitain julkisessa keskustelussa vellovia vääriä oletuksia ja tietoja.

Se, että Liiga-organisaatio ottaa tällä tavalla osaa, reaktiivisesti, keskusteluun kertoo jotain, ei välttämättä aina hyvää seuran tilanteesta. Joudutaan ikään kuin erikseen perustelemaan oma olemassaolo ja merkitys.

Mutta onko Jukurit kaukalossa joukkue, joka halveeraa Liigan arvoa?

Jukurit on kaatanut kotikaukalossaan kaksi Liigan suurseuraa, HIFK:n ja viimeisimpänä keskiviikkona Tapparan. Ensimmäistä kokonaista kauttaan Jukureita valmentava Marko Kauppinen repii rajallisesta joukkueestaan melko hyvin irti.

Sekään ei tosin taida riittää.

Altavastaajan huumaa

Jukureiden kaltaiset Liigan pienet seurat elävät kahdesta seikasta: siitä, että ne selviäisivät pudotuspeleihin ja siitä, että ne voittavat runkosarjassa selkeästi itseään suurempia seuroja.

Jukurit on onnistunut tällä kaudella jälkimmäisessä kahdesti. 15 joukkueen Liigan sisäisistä tasoeroista on puhuttu paljon viime vuosina, mutta asiassa ei ole nähty riittävästi sitä kulmaa, minkälaisen jännitteen isot vastaan pienet seura -asetelma luo.

Esimerkiksi kansainvälisessä jalkapallossa polarisaatio on voimakasta pääsarjojen sisällä, mutta silti kilpaurheilun ydin elää hyvin. Pienelle Valioliiga-seuralle on kuin mestaruus voittaa yksittäisessä ottelussa jokin sarjan suurseuroista. Siitä kohistaan ja pitkään.

Toki Liigaankin lisäjännitteen toisi se, että sarjasta voisi tippua.

Keskiviikon Tappara-pelin viimeiset sekunnit ovat varmasti sellainen hetki, joka jää Jukurit-kannattajien mieleen alkukaudesta.

Liigassakin ero kärkiseuroihin on monella tasolla jo sen verran suuri, että esimerkiksi Jukureiden narratiivit muodostuvat HIFK- ja Tappara-voitoista, ja niistä pitäisi uskaltaa myös repiä kaikki mahdollinen irti. Tällaiset voitot ovat myös oivallista vastalääkettä puheille, että Jukurit ei kuuluisi Liigaan.

Pelillä voi osoittaa paljon – koska siihen jääkiekko lopulta kulminoituu. Esimerkiksi KooKoo on osoittanut, että laadukkaalla valmennuksella, onnistuneilla rekrytoinneilla ja johtamisella hänniltä voi entisenä Mestis-seurana nousta Liigan kärkikahinoihin.

Jukurit, vaikka kelpo jääkiekkoa pelaakin, ei ole tässä samassa tempussa onnistumassa ainakaan tähän hätään. Silti pelillisesti Jukureita ei sovi vähätellä.

Kauppisen peliprosessi on ollut viime kaudesta lähtien, jolloin hän nousi vastuuvalmentajaksi kesken kauden, looginen ja järjestelmällinen.

Jukurit pelaa melko toisteista, rakenteellista kolmen kaista jääkiekkoa. Se on hyvin organisoitu, mutta toisaalta siinä ei ole mitään erityistä, jolla Jukurit repisi itselleen selkeästi etua suhteessa vastustajiin.

Pelaajamateriaali asettaa raamit

Jukureiden pelaajamateriaali on kenties sarjan heikoin. Tämä asettaa tiettyjä raameja pelin organisointiin.

Kauppinen on tehnyt oikean ratkaisun siinä, että Jukurit ei hyökkäyksissään luo ikään kuin lennosta kolmioita ja siten jatkuvasti varioi hyökkäyspelaamisensa rakennettaan, kuten vaikkapa KalPa tai Lukko.

On todennäköistä, että Jukureiden pelaajien kyky nopeasti luoda syöttösuuntia ja löytää nämä varioituvat syöttösuunnat korkeassa tila ja aika -paineessa ei olisi riittävää laadukkaan keskialueen ylittämisen kannalta.

Siitä syystä Jukurit jyskyttää kolmea kaistaa pitkin pitäen hyökkäysrintaman yhtenäisenä. Pelaajat tietävät, miten ja mitkä kentän alueet täytetään, mikä helpottaa kiekollisen ratkaisuja ja tehostaa kiekollista peliä.

On suorastaan ilo seurata esimerkiksi Axel Rindellin kaltaisen nuoren puolustajan täsmällistä kiekollista toimintaa Jukureiden alakerrassa.

Kuvaavaa on Kauppisen tapa organisoida Jukureiden hyökkäysrakentelu viivelähdöissä oman maalin takaa. Siinä on selkeä rakenne ja malli, jonka mukaan pelaajat tekevät likimain joka kerta: kiekollinen puolustaja nostaa itse ylös, tiputtaa hieman alaviistoon toiselle puolustajalle ikään kuin vastustajan viisikkoa hidastavan syötön ja siitä puolustaja jatkaa kiekon vauhtiin laiturille, joka on kelannut vauhtia syvältä.

Saman rakenteen puitteissa Jukurit vie hyökkäyksiään päätyyn, jopa suoraan maalia kohti. Pelaajat tietävät, mitä tehdä, ja etua haetaan sitä kautta, että pelaajien toiminta olisi mahdollisimman tehokasta ja täsmällistä.

Tilastot ovat tylyjä

Sitten karu totuus: Jukurit on kerännyt alkukauden yhdeksästä ottelustaan kahdeksan pistettä, eikä ole tilastojen valossa ansainnut juuri sen enempää. Pistekeskiarvo, 0,89 pistettä ottelua kohden, on toistaiseksi heikompi kuin viime kaudella, jolloin Jukurit keräsi noin 0,95 pistettä ottelua kohden.

Jukureiden laukaisuprosentti on 5,3, joka on Liigan heikoin. Se kielii siitä, että joukkue on hieman alisuorittanut maalinteon tehokkuuden osalta – ehkä tilasto tuosta tasoittuu kohti viime kauden lukemaa, joka oli 7,3.

Yleisesti tilastot eivät ennusta ruusuja ja samppanjaa. Laukaisuhallintaa kuvaava corsi-lukema on Jukureilla sarjan heikoin. Se kertoo siitä, että Jukurit ei kykene hallitsemaan otteluitaan vaan on pääosin ottavana osapuolena.

Se on näkynyt myös Jukureiden otteluiden maaliodottamassa, sillä lähes kaikissa alkukauden otteluissaan mikkeliläiset ovat luoneet vastustajaa vähemmän maaliodottamaa.

Pelin organisoinnin näkökulmasta Jukurit asettuu Liigan keskikastiin. On sitä parempia joukkueita viisikkopelin näkökulmasta, mutta alle jää monta joukkuetta, jotka pelaavat epätäsmällisempää jääkiekkoa kuin Jukurit.

Jukurit pelaa hyvin organisoitua jääkiekkoa, mutta tuolla pelaajarosterilla pelissä pitäisi olla jokin erityisen laadukkaasti organisoitu osa-alue, jolla kurottaisi eroa vastustajiin.

Siinä kysytään nyt päävalmentaja Kauppisen osaamista.

Tällä menolla kymmenen parhaan joukko ja siten pudotuspelit jäävät Mikkelissä haaveeksi.

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e  

– saat laadukasta luettavaa kotiin kannettuna joka kuukausi. Tai lue uusin lehti Lehtikuussa.