Jussi Ahokas teki uuden ja historiallisenkin aluevaltauksen, kun hän sai päävalmentajan pestin kanadalaisesta junioriliigasta OHL:stä Kitchener Rangersista 2+2-vuotisella sopimuksella. Samuel, mitä mieltä olet Ahokkaan peliliikkeestä?

Respect. Jos Ahokkaan unelma on Pohjois-Amerikassa, sitten on lähdettävä Pohjois-Amerikkaan. Ja Ahokas lähti. Se on hieno asia hänen uralleen.

OHL on erittäin kilpailullinen sarja, jossa pelaa iso määrä huomisen NHL-pelaajia ja lahjakkuuksia. Pidän tätä – kuten varmasti moni muukin – Ahokkaalta erittäin mielenkiintoisena vetona ja onnistuessaan hän ottaa urallaan rapakon takana ison loikan eteenpäin jopa NHL:n suuntaan.

Ja kuka tietää, oikein hyvin onnistuessaan hän voi myös aurata tietä muille suomalaisille valmentajille.

Miksi Ahokas sai mahdollisuutensa ja juuri hänet valittiin Kitchener Rangersin päävalmentajaksi?

Yksi iso tekijä tässä on varmasti Ahokkaan erinomainen kielitaito. Hän puhuu erittäin uskottavasti englantia.

Toinen asia on, että Ahokas ei ole esimerkiksi juniorimaajoukkueissa pyörinyt vain omissa porukoissa vaan on määrätietoisesti luonut suhteita myös pohjoisamerikkalaisten kanssa. Niin pitääkin.

Kolmas tekijä tietysti on, että Ahokkaalla on hyvät näytöt päävalmentajana. Hän on voittanut maailmanmestaruuksia Suomen nuorisomaajoukkueissa ja pärjännyt myös aikuisten sarjoissa. Euroopan vuoden valmentaja palkinto vuodelta 2020 tuskin sekään haittasi meriittinä.

Millainen haaste Ahokasta odottaa Pohjois-Amerikassa?

Hyvin erilainen.

Ahokas puhui itse julkisuudessa, että hän haluaa viedä mukanaan eurooppalaisia asioita, mutta kun puhutaan vaikka NHL:n ykköskierroksen varauksia havittelevista yksilöistä, ei ole välttämättä ihan helppoa saada heitä sitoutumaan kurinalaiseen viisikkopeliin.

Paljon pelaajien onnistumisesta mitataan edelleen myös pisteillä, mutta tuossa voi valmentajan haaste tulla esille. Saako hän myytyä, että voittaminen on vielä suurempi onnistumisen mittari? Ja onnistuuko hän ylipäätään voittamaan? Ja millaisen apuvalmentajatiimin Ahokas ympärilleen kasaa?

Ahokas valmensi esimerkiksi viimeiseksi jääneellä kaudella TPS:ssä erittäin puolustusvoittoista pelitapaa ja saapa nähdä miten käy OHL-liigan ympäristössä. Muokkaako Ahokas enemmän ympäristöään vai muokkaako ympäristö enemmän Ahokasta? Ja kumpi skenaario palvelee enemmän onnistumista?

Toinen asia Ahokkaan valmentajataustassa on, että hänen valmentamissaan joukkueissaan on nähty paljon eroavaisuuksia niin maajoukkueissa kuin seurajoukkueissa. Mikä on Ahokkaan oma linja? Löytyykö se? Selkeä idea siitä, mitä joukkueelle lähdetään myymään, olisi oltava kirkkaana alusta asti.

Julkisuudessa on puhuttu esimerkiksi Ahokkaan nöyryydestä lähteä hakemaan paikkaa NHL-auringosta kanadalaisen junioriliigan kautta. Asiaa on vertailtu esimerkiksi Jukka Jaloseen peilaamalla, jolle NHL-ovet ovat pysyneet kiinni. Mitä ajattelet tästä?

Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että Ahokas ei tee tässä mitään hyväntekeväisyyttä tai suurta taloudellista uhrausta lähtiessään tähän kanadalaiseen OHL-juniorisarjaan päävalmentajaksi. Päinvastoin. Kun kyselin hieman pohjoisamerikkalaisilta kollegoilta, he arvioivat, että Kitchener Rangersin päävalmentaja todennäköisesti tienaa noin 150 000-250 000 dollarin haarukassa vuosittain. Noissa summissa liikutaan ykköskategorian valmentajan liksoissa esimerkiksi Liigassa – ja haarukan viimeisten piikkien kohdalla puhutaan jopa suuremmista tuloista.

Isommassa kokonaisuudessa tietysti edelleen mietityttää, että NHL-seuroilla on valtava pelaajascouttien armeija, mutta en tiedä miten scouttaus valmentajien suhteen toimii. Miksi Ahokas ylipäätään on vielä vuonna 2023 uniikki ratkaisu kanadalaisissa junioriliigoissakin? Eihän kukaan voi väittää, että Pohjois-Amerikassa asuisi kaikki maailman terävin jääkiekkoviisaus?

Sekin on mielenkiintoista, että Ahokkaallekaan tuskin NHL-apuvalmentajapestit olisivat vielä auenneet, mutta ne aukeavat kyllä huomattavasti vähäisellä tai olemattomalla valmentajakokemuksella esimerkiksi entisille suomalaisille NHL-pelaajille kuten vaikka Tuomo Ruudulle ja aikoinaan Teppo Nummiselle.

Sikäli toisinaan miettii, että kuinka monta kiveä olisikaan käännettävissä vielä valmennustiimien aivan huippuunsa virittämisessä. Näin se maailma kuitenkin edelleen makaapi. Vertailun vuoksi, olisihan se esimerkiksi outoa, jos Valioliiga olisi yhä vain brittimanagerien sarja kuten NHL, jossa luotsaa vain pohjoisamerikkalaisia päävalmentajia.

Ahokkaan valitsema reitti on siksikin mielenkiintoinen. Jos enemmän Ahokkaan kaltaisia suomalaisvalmentajia pääsee lyömään läpi vaikkapa sitten kanadalaisten suurten junioriliigojen kautta, kasvaa mahdollisuus sille, että seuraava suomalainen NHL-päävalmentaja nähdään ennemmin kuin myöhemmin.