Jussi Olkinuora pelasi Tšekkiä vastaan nollapelin. Se oli hyvä suoritus, mutta kyse ei ole yksittäisen pelaajan ilmiömäisestä suorituksesta, vaan Leijonien kollektiivisesta toiminnasta, jonka osana maalivahti hoiti ruutunsa. Joukkuepelaamisesta.

Sellainen vanha, pinttynyt ajattelutapa puolustusjääkiekosta on se, että taistellaan, riistetään ja raastetaan ja maalivahti seisoo päällään. Pelataan armotta todennäköisyyksiä vastaan, mutta jollain ihmeellä, sielulla ja tuurilla voitetaan.

Suomen kohdalla kyse ei ole siitä, vaikka sellaista narratiivia kovasti nyt rakennettaisiinkin. Nostetaan esiin taistelua, altavastaaja-asemaa, kun vastassa on parempi joukkue. Miten kovalla taistelulla Suomi jälleen pelin voitti!

Tuttua henkeä jostain 90-luvulta.

Nyt pitäisi nähdä hieman pidemmälle ja syvemmälle.

Suomi puolustaa modernisti. Peliä ja kiekon sijaintia kontrolloiden. Ydin on se, mitä voidaan antaa tapahtua ja mitkä vastustajan toiminnot pyritään estämään. Totta kai myös ”taistellaan”, se on tavallaan lähtökohta pelaamiseen. Olennaista on se, mihin ”taistelu” kohdistuu ja kuinka tehokkaasti viisi, tai kuusi, pelaajaa kaukalossa toimivat yhteistyössä.

Jääkiekossa puhutaan usein viisikkopelaamisesta. Nyt voisi käyttää termiä kuusikkopelaaminen.

Olkinuora näki ja tiesi

Jussi Olkinuoran suoritusta maalilla ylistettiin, mutta todellisuudessa hän ei pelannut mitenkään erityistä ottelua. Hyvä hän oli totta kai, mutta Tsekin maalitilanteet olivat sellaisia, että lähtökohtaisesti maalivahdin piti ne torjua.

Olkinuora teki kaukalossa tehtävänsä siinä missä muutkin Leijonien pelaajat. Olkinuora ei ollut kaukalossa yksittäinen yksilö, joka olisi jollain tavalla pelastanut Suomen. Ei, hän oli osa kollektiivia: Suomen puolustuksen tuli pelata tietyllä tavalla, joka esti tietynlaiset maalintekopaikat mutta joka tuotti marginaalisesti tietynlaisia maalintekopaikkoja. Ja ne Olkinuoran oli määrä hoitaa.

Eli Suomen tavoite oli estää sellaiset Tšekin maalintekotilanteet, jotka tulisivat ykkös- tai kakkossektorilta ja joita edeltäisi keskilinjan ylittäminen. Näitä tilanteita ei tullut, etenkään päätöserässä. Siten Tšekin maalin todennäköisyys pysyi riittävän maltillisena.

Ne tilanteet, joita Tšekille annettiin, olivat laukauksia Suomen puolustavan viisikon ulkopuolelta ilman keskilinjan ylittämistä. Eli kiekko lauottiin samalta sektorilta, missä se oli ollut laukausta edeltäneessä tilanteessa. Näin Jussi Olkinuora näki ja tiesi, mistä kiekot tulevat, ja näin hänen työskentelynsä helpottui, koska hän ei joutunut sivuttaisliikkeeseen.

Oliko Leijonat altavastaaja?

Se, millä tavoin Leijonat kontrolloi peliä maalin estämisen kautta, oli vakuuttavaa. Ja on ollut sitä koko turnauksen.

Hyvä kysymys tässä kohtaa on se, onko Suomen pelaaminen altavastaajajääkiekkoa?

Usein maalin estämisen kautta peliä lähestyvä joukkue nähdään altavastaajana, mutta oliko asetelma esimerkiksi Tšekkiä todella se, että Suomi oli altavastaaja?

Ajattelun voisi kääntää myös toisinpäin. Suomi dominoi peliä puolustamalla ja maalin estämisellä. Ja se dominoi peliä maalin estämisellä niin voimakkaasti, että itse asiassa Suomi ei ollut pelissä altavastaaja. Ja ydin on siinä, minkälaisia maalintekoyrityksiä Tšekki pelissä sai: se sai niitä vähän ja ne olivat laadultaan sellaisia, joita Leijonat uskalsi sille antaa.

Pelin kontrolloiminen puolustamalla on iso pelin evoluutioon liittyvä asia, joka tämänkin kevään Leijonista kannattaa ottaa irti.

Näin korkeaan puolustuspelaamisen yhteiskoordinaation tasoon pystyy vastaamaan vain ja ainoastaan korkealla hyökkäyspelaamisen yhteiskoordinaatiolla. Eli toisin sanoen ei yksittäisten pelaajien yksittäisillä pelitoiminnoilla vaan viiden pelaajan yhteistyöllä.

Jos jääkiekkoileva maailma ottaa oppia Leijonien puolustuspelaamisesta ja sen organisoinnista, väistämätöntä on, että se pakottaa vastavuoroisesti joukkueet myös kehittämään hyökkäyspelaamista. Nyt MM-kisoissa on nähty, etenkin Tšekin kohdalla, että löyhällä hyökkäysalueen hyökkäyspelin organisoinnilla Leijonia on erittäin vaikea murtaa.

Lue myös: Leijonat eteni välieriin friikillä ja ylivoimaisella pelillä