Mikkelin Jukurit ja Rauman Lukko pelasivat keskiviikkona jääkiekko-ottelun, jollaista suomalaisen jääkiekon oppositio oli odottanut kuola suupielistä valuen.

Jukurit pelasi kamppailun alusta lähtien normaaliin tapaansa nopeasti pystysuuntaan. Kauden aiemmista peleistä poiketen nyt myös Jukureiden vastustaja, tällä kertaa Lukko, lähti kaahauskiekkoon täysillä mukaan.

Päädystä päätyyn mentiin ilman ajatustakaan pelin rytmittämisestä. Kaksivaiheisuus karvauspelissä ja hitaat hyökkäyksiin lähdöt loistivat poissaolollaan.

Vaikka tylsää träppiä tai viivelähtöjä ei Jukureiden pelikirjaan juuri kuulu, nähtiin Mikkelin Ikioma-areenalla Liiga-kauden yleisölukemien pohjanoteeraus. Vain 1 610 oli keskiviikkoillan ilmoitettu yleisömäärä.

Jos suomalaisen jääkiekon vahvimman opposition, Olli Jokisen Jukureiden, kotiottelut eivät viime kauden sensaatiosta huolimatta kerää yleisöä lehtereille, voi puheet suomalaisen jääkiekon pelitapojen merkityksestä yleisömäärille lopettaa viimeistään nyt valheellisina.

Heikoissa yleisömäärissä on kyse paljon suuremmista asioista, joista suomalaisen jääkiekkoväen ja laajemmin urheiluväen tulee olla huolissaan.

Merkityksellisyys on avain uudessa tilanteessa

Kun yleisötapahtumat olivat kiinni pitkiä aikoja, oppivat ihmiset elämään ilman niitä. Esimerkiksi jäähallilla oman suosikkijoukkueen otteluissa käyminen oli monelle tapa. Sen tavan tilalle ehti tulla jotain muuta.

Samalla suomalaisesta seuraurheilusta paljastui suuri heikkous. Seurat ja niiden tapahtumat eivät olleet tehneet itsestään korvaamattomia ihmisten arkeen. Kun tilalle tuli korona-aikana muita vaihtoehtoja, monelle ne muut vaihtoehdot ovat nyt osoittautuneet ottelutapahtumissa käymistä tärkeämmäksi.

Oleellinen kysymys on, mitä Lahden Pelicans, Vaasan Sport tai Lappeenrannan SaiPa merkitsee omien alueidensa ihmisille?

Merkityksellisyyteen iso vaikutus on ainakin kilpailullisuudella. Sarjassa, jossa kaksi kolmasosaa joukkueista pääsee pudotuspeleihin eikä putoamisen pelkoa ole, on varsinkin selvästi kärkiseuroja pienempien toimijoiden vaikea uskottavasti perustella, miksi he tähän kilpaurheilusarjaan osallistuvat.

Halpa hinta ei ole avain onneen

Energiakriisi pakottaa suomalaiset miettimään rahankäyttöään uudelleen. Inflaatio syö ihmisten ostovoimaa, eikä jääkiekko-ottelu kuulu varsinaisesti ihmisten perustarpeisiin, jotka ovat luonnollisesti nyt etusijalla.

Vaikeassa tilanteessa Liiga-joukkueiden hinnoittelua on kyseenalaistettu. Alennuskamppanjoiden perään on kyselty ja ilmaislippujakin toivottu hallien täyttämiseksi.

Jukurit houkutteli kolmenkymmenen prosentin alennuksella katsojia aiemmin mainittuun Lukko-otteluun. Se ei varsinaisesti toiminut.

Eivätkä alennusmyynnit tai ilmaisliput voi olla ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Alennuksilla ja ilmaislipuilla ihmiset totutetaan odottamaan seuraavia kampanjoita. Ja jos seura itse ei arvosta omaa tuotettaan niin, että se viitsii pyytää täyden hinnan vähän vähemmän kiinnostavastakin ottelusta, kuka tuotetta arvostaisi?

Helsingin IFK on erinomainen esimerkki. Se möi avausottelunsa arki-iltana HPK:ta vastaan lähes loppuun täysin, Liigan mittapuulla melko korkein hinnoin. IFK:lla on merkitystä sen omalle yhteisölle.

Mitä tilanteesta pitäisi ajatella?

Yleisömäärät eivät ole hyviä, ainakaan suurimmalla osalla Liiga-paikkakunnista. Ahdistusta tilanteen ympärillä lisää se, että pelaajabudjetit nousivat tulevalle kaudelle käytännössä koko Liigassa.

Tilanne ei ole hyvä, muttei se myöskään ole katastrofaalinen. Jos aiempina syksyinä keskustelu on ollut jopa turha, nyt sille on olemassa perusteet. Nyt keskustelu on kuitenkin ohjattava juurisyihin, eli merkityksellisyyteen, kilpailullisuuteen ja ihmisten ostovoimaan ja ajankäyttöön sekä tulevaisuuden katsojien houkuttelemiseen.

On turha vouhottaa pelin tasosta tai tylsistä pelitavoista. Suomalainen jääkiekko kyllä kestää kovankin vertailun.