Huuhkajat lähti syyskuussa alkaneisiin Kansojen liigan otteluihin ristiriitaisissa tunnelmissa. Kaikki eivät olleet nielleet Palloliiton aiemmin tänä vuonna tekemää jatkosopimusta päävalmentaja Markku Kanervan kanssa.

Siksi monet pelkäsivät – ja jopa toivoivat – Huuhkajien kompuroivan Kansojen liigan otteluissa Englantia, Kreikkaa ja Irlantia vastaan. Ajateltiin, että vain päävalmentajaa vaihtamalla Huuhkajilla olisi mahdollisuus tulevaisuudessa menestyä.

Kansojen liiga on nyt paketoitu ja tilanne on koruton. Huuhkajat hävisi kaikki kuusi Kansojen liigan otteluaan yhteismaalein 2-13.

***

Huippujalkapallossa pelataan aina tuloksesta. Se pätee myös Huuhkajiin. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin mustavalkeita. Siksi tässäkään kohtaa Kanervan asemaa ei pidä kyseenalaistaa pelkästään tulosten perusteella.

Huuhkajien sysimustan syöksykierteen yhteydessä on puhuttu mustasta vuodesta 2016, jolloin Huuhkajat hävisi Hans Backen alaisuudessa yhdestätoista ottelustaan yhdeksän – eikä vuosi tuonut yhtään voittoa.

Samalla tavalla tiskille on nostettu 1980-luvun alun vuodet, jolloin Suomi oli samanlaisissa tappioputkissa.

Backen ja 80-luvun alun synkeiden aikojen takana oli kuitenkin kaksi erilaista opetusta.

Backen aikainen kriisi ratkaistiin päävalmentajaa vaihtamalla. Backe sai mennä ja Kanerva alkoi reivata Huuhkajia uudelle kurssille, joka johti kolme vuotta myöhemmin historiallisen EM-kisapaikan varmistumiseen.

80-luvulla päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun. Martti Kuuselan päävalmentajaura alkoi tuloksellisesti mollivoittoisesti, mutta Kuuselan annettiin jatkaa – ja Suomi oli lähellä sensaatiota vuoden 1986 MM-kisojen karsinnoissa.

MM-kisapaikka jäi lopulta vain yhden voiton päähän. Tuotakin ”yhtä ottelua” Suomi johti 1-0, kunnes Pat Jenningsin, Norman Whitesiden, Martin O’Neillin ja Jimmy Nichollin kaltaisia Englannin liigan tähtipelaajia vilissyt Pohjois-Irlanti käänsi – kevyesti tuomitun rankkarin turvin – ottelun 2-1-voitoksi ja meni toista kertaa peräkkäin MM-lopputurnaukseen.

***

Huuhkajien tämän vuoden otteluiden tulokset ja Huuhkajien tuloksellinen käyrä on raskauttava. Vielä raskauttavampaa on kuitenkin se, että tulosten takana ei ole mitään valoa. Ei mitään sellaista signaalia tai pelin osa-aluetta, jonka voisi sanoa kehittyneen viime kuukausien uudistuneen prosessin aikana.

Ihmeisiin voidaan aina uskoa, mutta Palloliitto joutuu ratkaisemaan, onko Huuhkajien pelillisessä prosessissa mitään sellaisia merkkejä ja elementtejä, jotka viittaisivat siihen, että tilanne muuttuisi Kanervan johdolla ja nykyisellä valmennusmallilla oleellisesti paremmaksi?

Oleellinen on tässä yhteydessä tärkeä sana siksi, että Kreikka-ottelu näytti, miten kauaksi Huuhkajat on pudonnut jopa eurooppalaisten kakkoskategorian maiden tasolta.

Torstaisen Irlanti-tappion taustalla nähtiin heikkoja pelillisiä signaaleita paremmasta, mutta heti kun vastus koveni, signaalit katosivat Helsingin mustalle taivaalle.

Irlanti hävisi muut neljä Kansojen liigan otteluaan Englannille ja Kreikalle yhteismaalein 0-11. Ainoat maalinsa se teki Huuhkajien lahonnutta puolustusrakennelmaa vastaan.

***

Kanerva sanoi Kreikka-ottelun jälkeen Ylen haastattelussa, että Kansojen liigan ottelut analysoidaan ja niistä tehdään johtopäätökset.

Tärkeimmän johtopäätöksen joutuu tekemään kuitenkin Palloliiton johto. Sen on päätettävä, vaihdetaanko nyt päävalmentajaa.

Palloliitolta ja etenkin sen johdolta vaaditaan yliluonnollista näkökykyä, jos se löytää Huuhkajien pelistä jotain sellaista, että Kanerva saa tässä saumassa jatkaa.

Palloliiton päätöksiä on turha ja myös mahdoton ennakoida. Kylmä totuus on kuitenkin se, että vaikka Kanerva saisi potkut, kysymys olisi vasta yhtälön ensimmäisen osan ratkaisemisesta. Toinen ja Huuhkajien kannalta vieläkin tärkeämpi ratkaisu olisi se, että jos Kanerva saisi monoa, kuka hänen paikalleen palkattaisiin ja mitkä Huuhkajien tavoitteet olisivat tulevina vuosina.

Jos Kanervan mahdollinen seuraaja valittaisiin huutoäänestyksellä, ykkösehdokas Kanervan seuraajaksi olisi KuPSin mestariksi tänä syksynä luotsannut Jani Honkavaara.

Siitä, olisiko Honkavaara Kanervaa parempi vaihtoehto Huuhkajien päävalmentajaksi, voidaan keskustella, mutta se ei ole oleellinen kysymys.

Oleellinen kysymys on peilata päävalmentajaratkaisua – ja teoriassa myös Kanervan kohtaloa – tavoitteita vasten.

***

Mikä on siis Huuhkajien tavoite?

Vastaus siihen on ilmiselvä: selviytyä arvokisojen lopputurnaukseen ja menestyä siellä?

Seuraava tilaisuus avautuu ensi vuonna, kun Euroopassa käynnistyy vuoden 2026 MM-kisojen karsinnat. Seuraavat arvokisat vuoden 2026 MM-kisojen jälkeen on vuoden 2028 EM-kisat. Niihin voi päästä EM-karsintojen ja teoriassa myös syksyllä 2026 alkavan seuraavan Kansojen liigan kautta.

Vuoden 2026 MM-kisoihin pääsee mukaan ennätykselliset 48 maata. Niistä 16 kisapaikkaa on varattu Euroopalle.

Euroopan karsinnat pelataan siten, että – jos Venäjä pysyy sivussa – karsinnoissa on kuusi neljän joukkueen ja kuusi viiden joukkueen karsintalohkoa. 12 lohkovoittajaa menee suoraan kisoihin ja 12 lohkokakkosta ja neljä Kansojen liigan kautta tulevaa maata ratkaisevat neljä viimeistä kisapaikkaa jatkokarsinnoissa.

***

Karsintalohkot arvotaan joulukuun 13. päivä. Suomi tulee olemaan arvonnassa kolmannessa arvontakorissa, mikä lupaa Huuhkajille äärimmäisen haastavaa ja kapeaa reittiä MM-kisoihin.

Vaikka jokaiset karsinnat pitää pelata niin kuin ne olisivat viimeiset, tässä kohtaa kannattaa kuitenkin miettiä, missä kulkevat realismin rajat.

Siksi loogisinta olisi, että Palloliitto siirtäisi Kanerva-päätöksen tai ainakin hänen seuraajansa palkkaamisen MM-karsintalohkojen arvonnan jälkeen.

Silloin tiedettäisiin kaksi asiaa: alkaisivatko Suomen MM-karsintaottelut jo maaliskuussa vai pääseekö tai joutuuko Suomi neljän joukkueen karsintalohkoon, jolloin karsinnat alkaisivat vasta syyskuussa – ja onko Suomen MM-näkymä realistinen vai utopistinen?

Jos Huuhkajien pelillisiä ongelmia on aikaa pistää kuntoon kevät ja alkukesä, tilanne on erilainen kuin jos karsinnat alkaisivat täydellä teholla jo maaliskuussa.

Toinen aikajänne on vieläkin ratkaisevampi. Entä jos MM-kisapaikka olisi sellaisen vuoren takana, että seuraavat – vuoden 2028 EM-kisojen – karsinnat, joissa Suomella on realistinen mahdollisuus päästä kisoihin, alkaakin vasta vuonna 2027 tai Kansojen liigan polku huomioiden syksyllä 2026?

***

Eri karsinnoilla pomputtelu saattaa kuulostaa teoreettiselta, mutta pomputteluun liittyy yksi oleellinen logiikka – väistämättä edessä oleva Huuhkajien nuorennusleikkaus ja alle 21-vuotiaiden EM-karsinnoissa potentiaaliaan väläyttäneen seuraavan sukupolven sisään ajaminen miesten tasolle.

Kysymys kuuluu, kuka olisi paras vaihtoehto johtamaan sitä projektia?

Harva osasi ennakoida joulukuussa 2016, että Kanervasta voisi tulla historian ensimmäinen päävalmentaja, joka veisi Suomen jalkapallon arvokisojen lopputurnaukseen.

Kanervasta kuitenkin tuli. Myös Jani Honkavaaran ja Toni Koskelan kaltaiset spekuloinneissa vahvasti esillä olleet vaihtoehdot voisivat kirjoittaa kanervamaisen luvun Huuhkajien historiaan.

Niin voisi tehdä myös joku ulkomaalainen valmentaja, mutta saadaanko ulkomaalaista valmentajaa sitoutumaan Huuhkajien projektiin yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin Roy Hodgsonia, joka tarttui heti uuteen haasteeseen, kun Huuhkajien erinomaiset vuoden 2008 EM-karsinnat sellaisen hänen eteensä heittivät?

***

Mutta eikö tässä murroksessa pitäisi aidosti harkita vaihtoehtoa, joka on parhaillaan kirjoittamassa historiaa juuri sen paljon puhutun seuraavan sukupolven kanssa?

Mika Lehkosuo ja hänen jalkapalloilullinen kaksoisveljensä Gert Remmel ovat olleet viimeisen 10-15 vuoden aikana tapahtuneen suomalaisen jalkapalloajattelun ja valmennuskulttuurin vallankumouksen tärkeimpiä tulenkantajia.

He ovat näyttäneet Pikkuhuuhkajissa ymmärtävänsä ja hallitsevansa myös sen, miten jopa äärimmäisen haastavassa ja paineistetussa maajoukkuejalkapallossa projektista tehdään prosessi.

Juuri nyt olisi sellaisen prosessin aika ja hetki.

Huuhkajien ja samalla koko suomalaisen jalkapallon kannalta ei ole ratkaisevaa nyt, pystytäänkö ensi vuonna peliä kehittämään askel tai kaksi tai milloin kuuden ottelun tappioputki saadaan poikki. Paljon tärkeämpää on, miten pinnan alla nousuaan ryskeellä tekevä seuraava sukupolvi ja sitä seuraavat sukupolvet saadaan hyödynnettyä ja miten heidän potentiaalinsa ulosmitattua.

Jani Honkavaara pystyisi todennäköisesti kehittämään Huuhkajien pelaamista ja antaisi varmasti nuorille pelaajille vastuuta, kuten hän teki KuPSissakin. Niin saisi varmasti tehtyä myös Toni Koskelakin.

Mutta Lehkosuon ja Remmelin prosessi on jo alkanut ja sen vauhti kiihtyy koko ajan.

Jos arpa olisi vielä sen verran armollinen, että Suomen MM-karsinat alkaisivat vasta syyskuussa, silloin Lehkosuo ja Remmel ehtisivät hyvin hoitaa alle 21-vuotiaiden EM-kisat alta pois, jos Suomi pitää neljän maalin johtonsa Norjaa vastaan ja menee kesän EM-lopputurnaukseen.

Ja vaikka arpa ei aikataulun suhteen armoa antaisikaan, tärkeimmät kysymykset ovat aina tärkeimpiä kysymyksiä.

Tulkoon siis Lehkosuon ja Remmelin aika.