Koskenkorvan kävi hakemassa niukan 1-0 (3-2, 3-3) -voiton jumbojoukkue Kankaanpäästä. Pekka, mitä ottelu kertoi kahden pahassa ahdingossa olevan joukkueen tilasta?

Kyllähän ottelu kertoi sen, ettei kummankaan tilanne ole millään tavalla hyvä tai helppo.

Koskenkorva olisi tästä ottelusta tarvinnut ehdottomasti kolme pistettä, sillä se on aidossa vaarassa joutua karsimaan, koska Kossu kohtaa kahdessa jäljellä olevassa ottelussaan vielä Mansen vieraissa ja huippuvireisen Hyvinkään kotonaan – ja kummatkin sen vastustajat tarvitsevat vielä pisteitä.

Se, ettei Kossu pystynyt puristamaan kolmen pisteen voittoa, ei tietenkään hyvää kerro. Toki siellä oli yksittäisiä onnistujia, mutta kyllähän Kossun mahdollisuudet lepäävät kahden kokeneen pelaajan, Jere Dahlströmin ja Ville-Veikko Ollin, harteilla. Molemmat ovat lyöneet tällä kaudella 46 juoksua eli he ovat lyöneet kahdestaan 92 juoksua, kun Kossu on lyönyt koko kauden aikana 146 juoksua.

Myös tänään veljet löivät Kossun kuudesta juoksusta neljä. Toki juoksujen lyöminen on heidän tehtävänsä, mutta kovassa paikassa kysytään nyt kanttia. Dahlströmiltä ja Ollilta kanttia löytyy, mutta miten Kossun muiden pelaajien kantti kestää kovissa paikoissa?

Tässä on kuitenkin turha vielä jakaa toista karsintapaikkaa, sillä Kossu, Pattijoki ja JymyJussit ovat kaikki nyt 21 pisteessä. Torstaina Seinäjoella pelataan iso ottelu, kun Pattijoki tulee JymyJussien vieraaksi. Siinä ottelussa on toiselle joukkueelle tarjolla mahdollisuus astua pitkä askel turvaan.

Jos Pattijoki häviää torstaina, sen viimeinen varapatruuna on kotiottelu Kiteetä vastaan – ja jostain sen on joka tapauksessa se piste otettava, vaikka Kossu häviäisikin molemmat ottelunsa, sillä tasapisteissä Kossu pelastuisi voittojen määrän perusteella.

JymyJussien tilanne on näistä karsijaehdokkaista paras, sillä se kohtaa vielä Pattijoen ja Imatran kotonaan ja matkustaa viimeisessä ottelussa KaMan vieraaksi.

Entä Kankaanpään tilanne?

Varmasti kausi on ollut täysin erilainen kuin pelinjohtaja Mika Kulmala suunnitteli. Se on ollut erilainen sen suhteen, millaisella joukkueella KaMa on joutunut kesällä pelaamaan ja miten paljon kokoonpano on elänyt – ja se on ollut erilainen, mitä talvella suunniteltiin ja harjoiteltiin. On silti hyvä kysymys, onko seitsemän pistettä kuitenkaan sellainen pistemäärä, jota voisi näiden vaikeuksia keskellä pitää millään tavoin hyvänä tai edes tyydyttävänä suorituksena.

Keskiviikkonakin näkyi selvästi se, että kesä on syönyt pelaajien ja joukkueen itseluottamusta ja kentällä ollaan varsin ahdistuneessa tilassa. Tehtiin paljon virheitä ja hölmöiltiin esimerkiksi turhien takapalojen kanssa. Ja jos kentällemeno ontuu eikä ykkösvaihdon purkaminen tahdo onnistua, niin silloin sisäpeli on aika pitkälti syöty.

Ehkä eniten Kankaanpään esityksessä ihmetytti se, että vaikka joukkueessa on toki taistelijoita, siellä on myös vastapainona pelaajia, joita KaMan kohtalo ja ylipäätään pelaaminen ei tunnu enää kiinnostavan. Varmasti KaMan pelissä on paljon pelillisiä asioita, joita voitaisiin parantaa, mutta ensimmäinen asia olisi saada kaikki pelaajat taistelemaan KaMan ja säilymisen puolesta.

Jos runkosarjaa painetaan tällaisella asenteella, eivät asiat muutu karsintapelien alkaessa sormia napsauttamalla. Nyt puhutaan kuitenkin vain reilusta viikosta, kun KaMa joutuu aloittamaan karsintapelit, josta hävinnyt lähtee suorilla Ykköspesikseen.

Eli näetkö, että Kankaanpää putoaa?

Kankaanpään tilanne on ilman muuta haastavin ja paljon saa KaMa parantaa, jos se aikoo sarjapaikkansa säilyttää. Mutta karsintapelit ovat oma maailmansa, jossa voi tapahtua mitä tahansa, joten KaMallakin on vielä mahdollisuutensa. Nyt sen pitäisi vain joukkue taistelemaan yhteisen tavoitteen puolesta.