Southamptonin manageri Ivan Juric erosi vain päivä sen jälkeen, kun Southamptonin putoaminen Valioliigasta oli varmistunut ennätyksellisen aikaisessa vaiheessa. Jukka, joulukuussa palkatusta Juricista ei tullut sitten Saintsin pelastajaa?

Ei tullut, mutta tässä pitää katsoa paljon isompaa vyyhteä kuin Juricia.

Toki myöskään Juric ei voi pestä käsiään täysin puhtaaksi, sillä hänen aikanaan Southampton voitti 14 liigaottelustaan vain yhden ja pelasi kerran tasan – ja sen pistekeskiarvo laski alkukauden 0,35 pisteestä 0,29 pisteeseen. Tosin nuo luvut ovat niin surkeita, että niiden eroilla saivartelu on turhaa.

Paljon oleellisempaa on katsoa, mitä Southampton on viime vuosina ja viime kevään nousun jälkeen tehnyt, ja miten jalkapallomaailman rahallisesti arvokkaimmaksi sanotulla palkinnolla, nousulla Valioliigaan, on myös entistä vaarallisempi kääntöpuolensa.

Southampton tunnettiin 2000- ja 2010-luvuilla loistavista pelaajakasvatuksestaan ja loistavista pelaajarekrytoinneistaan. Omista myllystä tuli Gareth Balen, Theo Walcottin, Luke Shaw’n ja Alex Oxlade-Chamberlainin kaltaisia tähtipelaajia. Sen lisäksi Southampton hioi muualta halvalla hankkimistaan pelaajista Virgil van Dijkin, Sadio Manén ja Pierre-Emile Højbjergin kaltaisia pelaajia.

Managerilöydöistä oli hohdokkain Mauricio Pochettino, mutta Southamptonilla oli muitakin nimikuuluja managereita Ronald Koemanista, Mauricio Pellegrinista ja Claude Puelista alkaen.

Nyt nuo upeat vuodet ovat historiaa. Rakennelma alkoi murentua 2017, kun kiinalainen liikemies Gao Jisheng osti seuran osake-enemmistö Liebherrin perheeltä. Gao myi kolme vuotta sitten osakkeensa serbialaisen liikemiehen Dragan Solakin Sports Republicille, mutta Solak ei ole pystynyt oikaisemaan kierrettä.

Southampton putosi keväällä 2023 Valioliigasta, jonne se nousi takaisin viime kaudella. Joukkuetta yritettiin vahvistaa kesällä, mutta urheilujohtaja Jason Wilcoxin lähtö Manchester Unitediin jätti ison loven.

Southampton yritti Wilcoxin aikana tehdyn kartoituksen perusteella ostaa muun muassa Liam Delapin, Fabio Carvalhon ja Jack Calarken, mutta neuvotteluprosessi vaatii osaamista – ja sitä Southamptonilta ei Wilcoxin lähdön jälkeen löytynyt.

Rahaan joukkueen vahvistaminen ei kaatunut, sillä esimerkiksi Delap ja Clarke siirtyivät Ipswichiin, jonka kanssa Southampton olisi pystynyt taloudellisesti vääntämään.

Southampton osti ja lainasi viime kesänä yhteensä yli 20 pelaajaa, joista kalleimmat hankinnat olivat Arsenalista 25 miljoonalla punnalla ostettu maalivahti Aaron Ramsdale ja vuoden lainan jälkeen 20 miljoonalla punnalla lunastettu Taylor Harwood-Bellis Manchester Citysta. Ramsdale ei pelannut ihmeellistä kautta ja Harwood-Bellis on hukkunut täysin massaan.

Kun silmää tehdä pelaajahankintoja ei ollut, lopputuloksena oli, että Southampton on ollut yksi englantilaisen pääsarjahistorian surkeimmista joukkueista.

Sen pistekeskiarvo on vielä marginaalisesti parempi kuin kaikkien aikojen surkeimmalla, Derbylla, mutta pitääkseen Derbyn takanaan, Southamptonin olisi otettava lopuista seitsemästä ottelusta vähintään kaksi pistettä.

Sanoit, että nousua Valioliigaan pidetään urheilumaailman rahakkaimpana palkintona, mutta sillä on kääntöpuolensa. Mitä tarkoitat?

Valioliigaan nousua on totuttu hehkuttamaan juuri rahan kautta.

Se, minkä arvoinen nousu on, riippuu siitä, miten pitkään nouseva joukkue pelaa Valioliigassa.

Jos joukkue putoaa heti nousunsa jälkeen takaisin Mestaruussarjaan, seuran tulojen on arvioitu kasvavan 150-200 miljoonalla punnalla. Jos taas joukkue juurtuu Valioliigaan, nousun ”arvo” voi jo 2-3 vuodessa nousta yli 300 miljoonan punnan.

Summat ovat toki komeita, mutta Valioliigan ja Mestaruussarjan kuilu on kasvanut niin suureksi, että nousuun liittyy myös riskinsä.

Tästä Valioliiga-kaudesta on tulossa jo toinen kausi peräkkäinen, kun kaikki nousijat putoavat sukkana takaisin Mestaruussarjaan. Yhtä hälyttävää on se, että nousijajoukkueiden pistemäärät jäivät jo viime kaudella selvästi alle 30 pisteen ja samoin on käymässä tällä kaudella.

Putoajien oloa Mestaruussarjassa helpottaa hieman se, että ne saavat Valioliigalta niin sanottua laskuvarjorahaa, joka korjaa hieman niiden tilannetta.

Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että Valioliigan nousemisen jälkeen sarjapaikan säilyttämiseksi on pakko yrittää vahvistaa joukkuetta. Vaikka siirtoihin käytettävät rahasummat ovat suhteessa pienempiä kuin Valioliigan keskisuurilla tai suurilla seuroilla, ne ovat kuitenkin isoja rahoja pienemmille seuroille, ja jos pelaajahankinnoissa ei onnistuta, käy kuten Lutonille on käynyt.

Se nousi Valioliigaan keväällä 2023, mutta putosi viime kaudella. Nousunsa jälkeen se osti 15 pelaajaa, kunnes putoamisen jälkeen myi tai pisti muuten pihalle reilut kymmenen pelaajaa. Kysymys on ollut toki rahasta, mutta myös siitä, että se epäonnistui pelaajahankinnoissaan. Nyt yhden Valioliiga-vuoden hintana on, että Lutonia uhkaa tällä kaudella putoaminen Mestaruussarjasta Ykkösliigaan.

Southampton on samanlaisessa vaaravyöhykkeessä. Se tussaroi jo viime kesänä osaamattomuuttaan kesän siirtoikkunan ja riskinä on, että se tunaroi tänä kesänä samalla tavalla.

Silloin sillä on edessään paljon todennäköisemmin Lutonin tie kuin nopea paluu takaisin Valioliigaan, kuten viime kaudella pudonneilla Burnleylla ja Sheffield Unitedilla. Kaksikko johtaa nyt Mestaruussarjaa ja niiden ainoa suoran nousun uhkaaja on toissa kaudella Valioliigasta pudonnut Leeds.