Suomi järjesti San Marinoa vastaan komean ilotulituksen, joka päättyi Huuhkajien vakuuttavaan 6-0-voittoon.

Voitossa itsessään ei ollut mitään järisyttävää, mutta tavassa, miten Huuhkajat murskasi San Marinon, oli paljon hyvää.

Usein tällaisista otteluista tulee nihkeitä iltamia, vaikka selvästi heikompi vastustaja lopulta voitettaisiinkin.  Nyt voitto henki samoja positiivisia asioita, joita nähtiin jo perjantaina komeassa voitossa Sloveniasta.

Parasta Slovenia- ja San Marino -otteluissa oli se, että Markku Kanerva näyttää viimeinkin laittaneen romukoppaan perinteisen 5-3-2-muodon. Tänään Huuhkajat pelasi 4-3-3:lla.

Jopa osa pelaajista on kritisoinut ainakin epäsuorasti 5-3-2-muotoa. Näiden kahden ottelun piristyneestä ilmeestä voisi päätellä, että pelaajat pitävät Kanervan tekemistä muutoksista. Näissä kahdessa ottelussa nähtiin aivan erilainen ja erilaisella ilmeellä pelaava Huuhkajat-ryhmä kuin aiemmissa maaotteluissa.

***

Vaikka nämä kaksi voittoa maistuvat Huuhkajille, ne eivät vielä takaa EM-kisapaikkaa. Näiden voittojen myötä syksyn näkymä näyttää kuitenkin paljon positiivisemmalta kuin karsintojen alussa.

Tästä on hyvä ponnistaa elintärkeisiin Kazakstan-, Tanska- ja Slovenia-otteluihin, joissa Suomen EM-kisapaikan kohtalo ratkaistaan. Kazakstan kohdataan kahdesti, Tanska Olympiastadionilla ja Slovenia vieraissa. Sen jälkeen on toki vielä ottelut  Pohjois-Irlantia ja San Marinoa vastaan, mutta seuraavat neljä ottelua ovat Huuhkajien kannalta kriittiset.

Vaikka San Marino -voitto ei kannakaan syksyyn asti, maanantainen ottelu oli hyvä harjoitus varsinkin Kazakstan-otteluihin. On olettavaa, että niissä otteluissa pelin kuva on samanlainen kuin tänään: Suomi painaa, vastustaja puolustaa alhaalla ja avain on siinä, miten ja mistä Suomi löytää tilat murtautua Kazakstanin muodon sisälle.

San Marinoa vastaan ensimmäinen puoliaika oli hyvää harjoitusta tätä varten, osin toisen jakson alkukin. Sitten San Marinolta loppui bensa ja Suomi pääsee juoksemaan likimain avoimista ovista läpi San Marinon puolustuksen. Sen myötä myös ottelun tulos repesi.

***

Maanantain esityksessä oli myös paljon positiivista pelaajatasolla. Daniel Håkansin hattutemppu toisella jaksolla oli upea suoritus, mutta nostaisin silti tapin nokkaan Robert Taylorin. Suomessa ei ole liikaa Taylorin kaltaisia pelaajia, jotka pitävät katseen koko ajan ylhäällä, näkevät kentän hyvin ja malttavat pelata järkevästi.

Suomalaisessa jalkapallopuheessa korostetaan usein aktiivista pelitapaa, mutta aktiivinen pelitapa ei tarkoita päätöntä pelitapaa. En missään tapauksessa sano, että Anssi Suhonen tai Oliver Antman pelaisivat millään muotoa päättömästi, mutta heidän kannattaisi ottaa oppia Taylorin rauhallisuudesta ja kylmäpäisyydestä.

Kymmenen aloitetta kuulostaa hienolta ja aktiiviselta tavalta pelata jalkapalloa, mutta joskus yksikin järkevä aloite saattaa olla tehokkaampi kuin kymmenen itsetarkoituksellista ja yli-innokasta juoksua. Jalkapalloa pelataan toki jaloilla, mutta tärkeintä on se peli, joka pelataan pääkopan sisällä.

Suomella on joka tapauksessa mielenkiintoinen tilanne pelaajamateriaalin suhteen. Joukkueesta löytyy aidosti leveyttä, kuten Slovenia- ja maanantaina San Marino -ottelu osoittivat. Kanervalle on annettava pisteet siitä, että hän on rohkeasti ajanut sisälle ja antanut näytönpaikkoja myös uusille kasvoille.

Huuhkajat sai kesälomalle lähtiessään kaksi iloista ja positiivista tapahtumaa, joiden varaan syksyä on hyvä rakentaa. Nyt on vain tärkeää pitää kiinni näiden kahden ottelun opeista. Peruuttaa ei enää kannata, nyt on vain painettava kaasua uusin ja näiden otteluiden perusteella hyvin toimivin taktisin asein ja ilmein.