Kitee kaatoi torstaina Vimpelin kotikentällään 2-0 (4-2, 3-1) ja nousi sarjataulukossa jo neljänneksi. Pekka, ei ilmeisesti voida puhua enää edes yllätyksestä?

Ei voida. Kitee on aloittanut kautensa pelillisesti erittäin vahvasti ja sillä voisi olla hieman paremmalla myötäisellä enemmänkin pisteitä. Tärkeintä on kuitenkin se, miltä Kiteen pelillinen ja koko joukkueen tekemisen ilme näyttää.

Sotkamo, Joensuu ja Kouvola ovat pienellä karkumatkalla sarjan kärjessä, mutta Kitee on niiden takana tulevan viiden joukkueen ryhmän selvästi vahvin ja parhaassa iskussa oleva joukkue tällä hetkellä.

Kiteen jalkoihin torstaina pelillisesti jääneellä Vimpelillä ja Mansella on selvästi jokin syvempi jumivaihe menossa ja vanhat tutut kysymysmerkit painavat edelleen Hyvinkäätä. Kempele on tuossa ryhmässä Kiteen jälkeen parhaassa iskussa. Heidän tekemisessään on myös samanlaista yhteen puhaltamisen vimmaa kuin Kiteellä.

Kiteen tilanne näyttää tässä vaiheessa kautta todella hyvältä, mutta kannattaa edelleen odottaa rauhassa. Kitee kohtaa ennen juhannusta vielä kotonaan Kempeleen, Sotkamon ja Mansen ja vieraissa Hyvinkään. Ne ottelut ovat Kiteelle erittäin hyviä mittareita.

Mikä Kiteen vahvan kauden avauksen selittää?

Siihen on helppo vastata: Sami Partanen.

Pesäpallopuheessa puhutaan ylikorostuneesti pelinjohtajista ja pelin johtamisesta, mutta kysymys on paljon kokonaisvaltaisemmasta asiasta. Siitä, mitä talven aikana ja harjoituskentällä tehdään – ja miten pelaajia kehitetään.

Partanen on paljon enemmän kuin vain erinomainen pelinjohtaja. Hän on myös erinomainen valmentaja, joka pystyy aidosti kehittämään pelaajia.

Tämä näkyy myös Kiteen tämän kauden joukkueessa.

Imatralta tullut lukkari Rasmus Surakka on kehittynyt talvella todella valtavin askelin ja ylittänyt alkukauden aikana kaikki odotukset. Samalla tavalla myös Otto Kauppisen, Anttoni Jakobssonin, Aku Kettusen ja Topias Kaksosen kaltaisten pelaajien kehityskäyrät ovat kulkeneet erinomaiseen suuntaan Partasen alaisuudessa.

17-vuotias Sulo-Veikko Varonen on ollut yksi kauden sensaatioista. Sekin kertoo, miten pelottomasti Partanen uskaltaa luottaa pelaajiin – ja kun pelaaja saa luottoa, hän vastaa huutoon kentällä.

Kaikista ratkaisevimman kehitysloikan ovat ottaneet kuitenkin Samu-Kalle Varonen ja Juho Keinänen.

Varosen potentiaali on tiedetty jo pitkään, mutta tällä kaudella hän on ollut mailassa pitelemätön. Keinänen potkittiin ulos Sotkamosta ja hän oli varmasti Kiteelle tullessaan alamaissa, mutta tällä kaudella hän on pelannut niin etukentällä kuin sisälläkin huippukauden.

Varosen ja Keinäsen loistokautta on korostanut se, että Kitee on saanut heistä kaksi kovan luokan numerolla lyövää kotiuttajaa. Kaksikko löi torstainakin Kiteen seitsemästä juoksusta viisi.

Varonen on lyönyt tähän mennessä jo 14 juoksua ja hänen kotiutusyritysten onnistumisprosenttinsa on ollut 66,7. Keinänen on lyönyt 12 juoksua ja hänen onnistumisprosenttinsa on ollut vieläkin hurjempi, 80,0.

Molemmat lyövät kotiutuslyönneissä täysin vastustamattomia kumuroita, joista on usein täysin turha edes heittää.

Kiteen ongelmana oli aiempina vuosina, kuka lyö miehet kotiin. Nyt raskaansarjan kotiuttajia on neljä – Varonen, Keinänen sekä hyvät lyöjäjokerit Jiri Pippola ja Petteri Kortelainen. Tämä on varmasti sellainen muutos, jonka Partanen on halunnut tehdä ja nyt hän on sen tehnyt.

Kitee on tunnettu aina vahvana ulkopelijoukkueena, mutta myös sisäpeli on ollut hyvässä formussa tällä kaudella?

Kyllä. Ulkopeli on ollut todella hyvää läpi kauden ja se on pitänyt hyvin myös vahvoja sisäpelijoukkueita vastaan. Esimerkiksi Kouvola oli tiistaina pahassa puristuksessa Rantakentällä, vaikka voittikin ottelun.

Surakka on johtanut ulkopeliä erinomaisesti, Keinäsen otteissa etukentällä on ollut vanhaa taikaa ja Jakobsson, Sulo-Veikko Varonen, Kettunen ja Kauppinen ovat muodostaneet erittäin varmaotteisen linjan. Takakenttäkin on kestänyt, mutta se on se osa, jota tullaan kesän aikana testaamaan.

Sisällä Kiteen ykköskärki kestää hyvin vertailun kärkijoukkueisiin. Kauppinen on sarjan parhaita ja nopeimpia kärkimiehiä, joka haluaa mennä kentälle ja menee sinne tarvittaessa röyhkeästi. Se, että kärki saadaan kentälle ja peli avattua, on nykypesäpallossa elintärkeä asia.

Kakkosena pelaavalle Jakobssonille on sattunut väliin muutama hieman epävarmempi peli, mutta kolmosena pelaava Kettunen on sisäpelin yksi kulmahampaista varman pomppunsa kanssa. Sitten tulevat nämä kaksi veljestä, Varonen ja Keinänen, sekä lyöjäjokerit.

Kakkoskärkikin on käyttökelpoinen ja Partanen on myös peluuttanut sitä pelotta.

Muutenkin tässä on pakko korostaa jälleen Partasen roolia. Hänen pelin johtamisensa poikkeaa valtavirrasta siinä, että Kiteen lyöntipelissä on enemmän yllätyksellisyyttä ja arvaamattomuutta ja edelleen sitä samaa vaarallisuutta vaihtotilanteissa, josta viime kesänä puhuttiin.

On myös hyvä muistaa, ettei Kitee ole juurikaan muuttunut viime kaudesta. Kortelainen korvasi viime kaudella vaihtotilanteissa loistaneen Samu Vainikaisen jokeriosastolla ja toinen muutos joukkueessa oli Sulo-Veikko Varosen hakeminen Joensuusta henkiseen pesäpallokotiinsa ja hänen nostamisensa suoraan pelaavaan kokoonpanoon.

Tässä on näiden muutosten ja talvella tehdyn työn tulos – mutta vasta tämänhetkinen tulos. Runkosarjaa on pelattu vasta kolmannes, minkä lisäksi sarja on äärimmäisen tasainen ja arvaamaton. Siksi tilanteet ehtivät vielä elää ja muuttua.

Kitee on edelleen myös nuori ja kovissa peleissä kokematon joukkue, eikä kukaan tiedä tarkkaan, mitä sitten tapahtuu, jos paineet kattilassa alkavat nousta. Suunta on oikea, mutta matka on vielä pitkä.