Lähtötilanne

Kiteen Pallo on kahden erilaisen kauden jälkeen mielenkiintoisessa tilanteessa. Toissa kaudella joukkue oli kauden suurin yllättäjä ja haastoi puolivälierissä tosissaan Kouvolan. Viime vuonna Kitee putosi kuitenkin 11:nneksi, mikä oli valtava pettymys.

Nyt kysymys kuuluu, mikä on Kiteen asema pesäpallokartalla. Kysymys ei koske niinkään tätä kautta, vaan suurempaa kuvaa. Superissa on tapahtunut selvä kahtiajako suuriin ja pieniin seuroihin. Tilanne on siinä mielessä muuttunut, että viiden suuren rinnalle on nyt nousemassa myös Hyvinkää ja Kempele.

Kysymys ei ole pelkästään pelillisitä asioista, vaan siitä, millaisilla resursseilla seurat operoivat ja hankkivat vahvistuksia. Kun viisi suurta hankkivat pelaajia, he hankkivat heitä pääosin muista kärkiseuroista tai pelaajat ovat muuten kovia ja yleensä kalliitakin vahvistuksia. Näin ovat tehneet nyt myös Hyvinkää ja Kempele.

Suurten seurojen vastapainona ovat seurat, jotka ostavat suurilta seuroilta ylijääviä pelaajia tai pienempien seurojen ja Ykköspesiksessä pelaavien seurojen pelaajia.

Kitee ei kuulu kumpaakaan luokkaan – ja tässä tulee varsinainen kysymys: Mihin tällainen välitilan strategia riittää ja vaikka Kitee haluaisikin nostaa statustaan, mihin asti sen vetovoima pienen ja syrjäisen paikkakunnan seurana ylipäätään riittää? Jos Sotkamonkin vetovoima on rapissut, silloin haasteita riittää Kiteelläkin.

Kiteen onni on, että joukkueen nykyinen runko on rakennettu pitkälti seuran omien junioreiden varaan ja KiPan juniorimyllystä lähtee jälleen parasta ääntä pitkään aikaan. Myös kiteeläinen pesäpalloyleisö on löytänyt tiensä jälleen entistäkin komeammaksi uusitulle Rantakentällä. Siksi Kiteen asema Superin kartalla ei ole uhattu, mutta missä kohtaa sarjataulukkoa sen paikka jatkossa on?

Se on se kysymys.

Muutokset

Kitee uusi joukkuetta viime syksynä hallitusti. Valentin Ikosen kanssa yhteinen soppalautanen oli syöty tyhjäksi ja Ikonen purki sopimuksen Kiteen kanssa jo runkosarjan lopussa ja siirtyi Hyvinkäälle. Lyöjäjokeri Sami Mikkolanaholle ja Jarkko Matikalle ei löytynyt paikkaa joukkueesta. Myös pelinjohtaja Petri Tuuva erotettiin kauden jälkeen, vaikka hänen kanssaan oli tehty heinäkuussa uusi jatkosopimus.

Hankinnoista nimekkäin on Samu Vainikainen, joka viimeinkin liikahti Siilinjärveltä. Uusia pelaajia ovat myös Haminasta tullut Otso Mäkelä, Sotkamosta tullut Matias Litmanen ja Siilinjärveltä kotiin palannut lyöjäjokeri Jiri Pippola. Pelinjohtajaksi nostettiin kesken viime kauden kakkospelinjohtajaksi nimitetty Haminan entinen pelinjohtaja Juho Kaikko.

Kausi 2022

Kiteen kohdalla kysymys ei ole tällä kaudella siitä, pääseekö se pudotuspeleihin. Kysymys on siitä, ottaako se nyt pelillisesti loikan ylöspäin ja haastaa pudotuspeleissä tosissaan yhden suurista?

Taidollisesti Kiteen potentiaali riittää varmaan pudotuspelipaikkaan. Kaikki tiivistyy nyt siihen, saako uusi pelinjohtaja Juho Kaikko joukkueen materiaalista kaiken irti ja miten joukkueen avainpelaajat onnistuvat tällä kaudella. Suurin paine kohdistuu etenkin joukkueen neljään kiteeläistaustaiseen avainpelaajaan – Hannes Pekkiseen, Samu-Kalle Varoseen, Joni Lehikoiseen ja Elmeri Purmoseen. He kaikki ovat taitavia ja Purmosta lukuun ottamatta jo varsin kokeneita pelaajia. Nyt pelkkä taito ei kuitenkaan enää riitä. On tehtävä myös tulosta ja tehtävä sitä nimenomaan tällä kaudella.

Kiteellä on erilaisia mahdollisuuksia rakentaa sisäpelijärjestys. Kärkenä pelaa ilman muuta Purmonen, joka on yksi Superin parhaista kärkimiehistä. Halli- ja harjoituspelien perusteella jokeri Juuso Lattu hoitaa uudessa kaaviossa ykkösvaihdon ja Jesse Eskelinen kakkosvaihdon. Samu Vainikainen on hyvä saranapelaaja ja vaikka hän onkin parhaimmillaan vaihtaja, häneltä löytyy myös kotiutusvoimaa.

Sen jälkeen tulevat Kiteen pääkotiuttajat, Varonen ja Pekkinen. Jiri Pippolalla on paljon todistettavaa tällä kaudella, jos hän haluaa saada vastuuta kotiuttajana. Kokenut Sami Partanen löi parhaalla kaudellaan 2018 Kiteellä 74 juoksua, joten hänkin on yksi vaihtoehto kotiuttajaksi.

Lehikoisen sisäpelirooli on vielä auki. Hän pystyisin pelaamaan ykköskärjessäkin, mutta todennäköisesti hän aloittaa kauden kakkoskärjen pelintekijänä. Matias Litmasesta kaavaillaan kakkoskärjen veturia, mutta häntä vaivaa edelleenkin sitkeät loukkaantumiset ja Litmasen pelimäärä tällä kaudella on arvoitus.

Paperilla Kiteen sisäpelin pitäisi riittää taisteluun kärkiseurojen jälkeisesti sijoista, mutta riittääkö se myös kentällä? Tilanteista homma ei niinkään jää kiinni, mutta riittääkö Kiteen keskipalkan kotiutusvoima? Tullaan siis jälleen varsinkin Varosen ja Pekkisen onnistumiseen.

Kitee on perinteisesti perustanut pelinsä ulkopeliin, mutta viime kaudella se antoi 28 runkosarjan ottelussa poskettomat 249 juoksua.

Ulkona Kiteellä on erinomaisia elementtejä, mutta niiden vastapainona myös kysymysmerkkejä. Pekkinen ja Lehikoinen muodostavat yhden Superin parhaista etukentistä, ellei jopa parhaan. Myös koppariosasto saa hyvän luottoluokituksen. Varonen on varma kolmoskoppari ja ulottuvasta ja kovakätisestä Lassi Vasaraisesta on kasvanut luotettava kakkoskoppari.

Ensimmäinen kysymysmerkki on linja. Vainikaisesta Kitee saa hyvän etulukijan, mutta muut pelipaikat ovat arvoituksellisia. Purmosen pitää kypsyä vielä ulkopelaajana ja Otso Mäkelällä on paljon todistettavaa kakkosvahtina. Neljännelle linjan paikalle ovat vaihtoehtoina Litmanen, Partanen ja Kasperi Kaksonen. Myös nuorempi ja lupaavampi Kaksosen vellos, Topias, voisi pelata linjassa, mutta hänen vastuunsa jäänee valitettavaksi vähäiseksi.

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin lukkari Jesse Eskelinen. Eskelinen on ollut parhaimmillaan lähellä Superin lukkarikärkeä ja varsinkin nollassa hän on edelleen erinomainen. Vaihtotilanteissa Eskelisen syöttö on kuitenkin kiltti ja sen ajoitus ennalta arvattava, jolloin varsinkin kakkospesiltä lähtijät saavat varastaa huoletta. Kaiken lisäksi muut joukkueet ovat tarttuneet Eskelisen syöttöasentoon ja huutaneet sitä jatkuvaksi vääräksi, mikä sekin on sotkenut Eskelisen syöttötyöskentelyä.

Eskelisellä on edelleen koossa kaikki hyvän lukkarin emmeet. Hänellä hyvä tolppa, heittokäsi on terävä ja hän hakee hyvin myös lyhyitä. Mutta tällä kaudella Eskeliseen pätevät samat sanat kuin Pekkiseen, Varoseen, Lehikoiseen ja Purmoseen. Emmeet eivät nyt riitä. Vain tulokset riittävät.

Myös pelinjohtaja Juho Kaikko on arvoitus. Hän kuuluu uuteen pelinjohtajasukupolveen, joka tietää kyllä, miten pesäpalloa teoriassa pelataan. Vaarana on kuitenkin se, ettei tieto siirry peliin. Jos ratkaisuja ohjaa virheiden välttely, silloin vältellään herkästi myös tuloksia varsinkin kovempia joukkueita vastaan. Kitee ei ole myöskään joukkueena helppo johdettava, sillä joukkueesta löytyy tarvittaessa kärjekkäitäkin mielipiteitä, kuten Tuuvan syömisen yhteydessä nähtiin. Siksi Kaikkoa mitataan tällä kaudella isolla ja kriittisellä vaa’alla.

Kaikko aloitti viime kauden Haminan pelinjohtajana, mutta sai kesken kauden potkut. Se ei välttämättä ole paras työnäyte ottaa Kitee komentoonsa.

Arvio

Kiteellä kaikki on paperilla kunnossa. Materiaali riittää pudotuspelipaikkaan ja jopa haastamaan puolivälierissä jonkun suurista, jos peliä pystytään kesän aikana kehittämään. Myös laji- ja fysiikkavalmennus ovat kunnossa Pasi Pirisen ja Jukka Pennasen paluun myötä.

Nyt kaikki katseet kohdistuvat Kiteen tärkeimpiin kulmakivipelaajiin ja Juho Kaikkoon. Heidän kaikkien on kannettava oma vastuunsa ja nostettava tasoaan. Silloin pudotuspelipaikan sijasta voidaan keskustella siitä, missä iskussa Kiteen peli on puolivälierissä ja miten vaikeasti valloitettavaksi linnakkeeksi Rantakenttä on saatu kesän aikana rakennettu.