Kitee pelasi jo kahdeksannen peräkkäisen pelin, jossa se on ottanut vähintään yhden pisteen, kaadettuaan Kouvolan Rantakentällä 1-0 (3-3, 4-3). Tappio oli vastaavasti Kouvolan ensimmäinen ilman, että se olisi ottanut ottelusta pistettäkään. Pekka, joko Kitee on otettava tosissaan?

On ilman muuta. Kitee voitti nyt Kouvolan ja edellisessä ottelussa se jätti Kempeleen nollille Sarkkirannassa. Lisäksi Kitee on tämän kahdeksan ottelun putkensa aikana voittanut Hyvinkään vieraissa.

Kysymys ei ole enää siitä, että Kitee pystyy voittamaan näitä pienempiä seuroja, vaan se on osoittanut, että se pystyy voittamaan myös näitä kovia seuroja – ja se kova temppu.

Totta kai Kouvola-ottelukin oli tasainen vääntö, joka olisi voinut kääntyä myös toiseen suuntaan, mutta sekin kertoo Kiteestä paljon, että se pystyy kääntämään myös tiukkoja otteluita edukseen.

Ei tässä kannata vielä alkaa rumpua lyödä, mutta eihän Kiteen tavoite voi olla enää päästä kahdeksan sakkiin. Kiteellä on realistiset mahdollisuudet taistella ylemmän loppusarjan paikoista eli selviytyä seitsemän parhaan sakkiin ja jopa runkosarjassa sinne sijoille 4-6.

Mikä Kiteen hyvän menestyksen selittää?

Kävin jo viimeksi läpi pelaajatason ja joukkueen rakenteeseen liittyviä kysymyksiä, mutta nostan ilman muuta Kiteen menestyksen tärkeimmäksi arkkitehdiksi pelinjohtaja Sami Partasen.

Partanen on ollut tämän kauden ylivoimaisesti paras pelinjohtaja koko sarjassa, mutta vielä tärkeämpää on se, miten Partanen saanut Kiteen tällaiseen lentoon.

En tokikaan tiedä kaikkia yksityiskohtia ja salaisuuksia, mitä Partanen on kulissien takana tehnyt ja joihin hän viittasi Ruudun lähetyksessä, mutta tärkeintä pelillisesti on ollut se tapa, miten Partanen on johtanut Kiteen peliä.

Pesäpallossa on ollut jo pidempään vallalla oppi, jossa peliä johdetaan tietyllä tavalla. Viisaat puhuvat hienosti prosenttipesäpallosta, mutta sanottiinpa tätä pesäpalloa miksi tahansa, niin pelaaminen on ollut jopa kovien materiaalien joukkueissa tälläkin kaudella erittäin kaavamaista, ennalta-arvattavaa ja samalla äärimmäisen tylsää.

Partasen tapa johtaa peliä on ollut tämän pelitavan vastakohta. Toki hänkin ymmärtää, että tilanteet pyritään tekemään ykköskärjellä, mutta Partanen on peluuttanut sisäpeliä koko materiaalilla. Hän on antanut vastuuta paljon myös sellaisille pelaajille, jotka aiemmin ovat jääneet pienemmälle vastuulle.

Partanen ei ole pelännyt tehdä myöskään rohkeita kokeiluja. Jos Joona Lehtinen on ilmoittanut haluavansa kokeilla kotiuttajana, Partanen on antanut hänelle hihaan rohkeasti nelosen.

Jokaisessa joukkueessa on omat avainpelaajansa, niin myös Kiteellä, mutta kun Partanen on antanut vastuuta kaikille pelaajille ja luottanut heihin, joukkue on vastannut huutoon. Kitee on hioutunut ilmiselvästi erittäin yhtenäiseksi ja hyvähenkiseksi, kun jokainen on tuntenut olevansa tärkeä pala kokonaisuutta.

Partasella on muutenkin omat vahvuutensa joukkueen johtamisessa ja sen sytyttäjänä – ja nyt hän ja Kitee ovat saaneet syttymään koko kiteeläisen pesäpalloyleisön.

Vaikka Kiteen menestys on ollut yllätys, Kiteen pelaaminen näyttää juuri Partaselta itseltään. Se on rohkeaa ja ennalta-arvaamatonta. Vastustajien on oltava koko ajan varuillaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä Partanen tekee. Hän saattaa laittaa merkin päälle nolla-kolmosessa tai ottaa kotiin viimeisellä tilanteessa, jossa prosenttimiehet nostaisivat pallon taivaalle.

Tämä on juuri sellaista pesäpalloa, jota altavastaajajoukkueiden kannattaa pelata. Jos ne lähtevät pelaamaan prosenttipesäpalloa, silloin niille käy pitkässä juoksussa parempia joukkueita vastaan huonosti.

En kuitenkaan rajaisi Partasen tapaan johtaa peliä vain altavastaajajoukkueeseen. Minusta jokaisen Superin pelinjohtajan kannattaisi katsoa ja kelata Kiteen otteluita, ja pohtia, miksi Partanen saa tuosta joukkueesta niin suuret tehot irti.

Eikä kysymys ole vain yhdestä ottelusta. Hän on saanut monet pelaajat ottamaan isoja kehitysloikkia täksi kaudeksi. Varmasti iso osa kehittymisestä on tullut hyvän valmennuksen ja määrätietoisen harjoittelun kautta, mutta pelaajista heijastuu myös se, miten tärkeää on itseluottamuksen merkitys.

Topias Kaksonen oli viime kauden alkupuolella käytännössä ylimääräinen pelaaja, mutta Partanen on ajanut hänet rohkeasti sisälle ja nyt nuorempi Kaksonen on luotettava ulkopelaaja ja melkeinpä peli peliltä parempi myös mailassa.

Toinen hyvä esimerkki on Joona Lehtinen. Viime kaudella Kiteellä oltiin sitä mieltä, että Lehtinen pakataan pakettiin ja pistetään tämän kauden jälkeen paluupostissa Pohjanmaalle. Toivottavasti Lehtisen osalta ei ole tehty mitään sellaisia ratkaisuja, joita ei voitaisi vielä perua.

Kiteen suurin pelillinen ongelma ennen kautta oli kotiutusosaston kapeus, mutta nyt Partasen tapa luottaa koko materiaaliin on näkynyt siinäkin, että Jiri Pippolan rinnalle on tullut muitakin vastuunottajia. Samu-Kalle Varonen on ollut loistovedossa viimeisissä otteluissa ja Lassi Vasarainenkin löi Kouvolaa vastaan kaksi juoksua.

Voiko Kiteen lento vielä hyytyä?

Totta kai urheilussa voi tapahtua aaltoliikettä, mutta tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että Kiteen peli romahtaisi jossain vaiheessa.

Kitee on erittäin vahva sisällä, mutta myös ulkona. Myös ulkopelissä näkyy laajemmin pelaajien kehittyminen. Se, että Anttoni Jakobson ja Aku Kettunen ovat hyviä myös ulkona, ei yllätä ketään, mutta kuka olisi ennen kautta odottanut, miten hyvä – Lehtisen lisäksi – esimerkiksi Kiteen etukenttä on.

Juho Keinänen oli hyvä hankinta ennen kautta Sotkamosta, mutta hänen poissaolonsa muutamasta viimeisestä ottelusta ei ole juurikaan näkynyt – kuten ei ole näkynyt myöskään sekään, että Samu Vainikainen on pystynyt pelaamaan käytännössä vasta jokerina.

Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, että kun pelaajiin on luotettu, loukkaantuneiden pelaajien on tilalle voitu surutta heittää Nestori Moision kaltaisia pelaajia omasta takaa.

Mutta ei jaeta vielä runkosarjan sijoituksia tai aleta pohtia, mitkä seurat menevät välieriin ja finaaliin. Se on kuitenkin selvä, että Kitee on ollut kauden suurin positiivinen yllätys ja suurin syy siihen on Saaren pieni suuri mies.