Miesten Superin hallipeleihin kohdistu tänä vuonna tavallista suurempi mielenkiinto. Vimpeli jyrää omassa ylhäisyydessään, mutta sen haastajien tilanne on viime syksyn muutosten jälkeen tulevan kesän suhteen arvoituksellisempi ja monet ratkaisut ovat vasta hahmottumisen asteella.

Joensuu kuuluu yhdessä Mansen ja Sotkamon kanssa Vimpelin päähaastajiin. Vaikka Joensuu voitti kauden päätteeksi pronssia, sen kausi oli kokonaisuudessaan pettymys. Joukkue sijoittui runkosarjassa vasta kuudenneksi ja ero Vimpeliin oli peräti 22 pistettä.

Kuudennelta sijalta voidaan tulevallakin kaudella ponnistaa mitaleille, mutta Joensuun uskottavuuden ja ennen kaikkea yleisön ja tukijoiden kiinnostuksen kannalta JoMan olisi menestyttävä myös runkosarjassa. Joensuu asettaa itse omat tavoitteensa, mutta odotukset ovat Pohjois-Karjalassa kovat. Jos Joensuu ei sijoitu kesällä runkosarjassa kolmen parhaan joukkoon ja pelaa loppuottelussa, se on pettymys joensuulaiselle pesäpalloyleisölle, mutta myös seurajohdolle ja joukkueelle itselleen ja valmennus- ja pelinjohdolle.

***

Joensuun reseptin ääriviivat ovat olleet selvillä syksystä lähtien, mutta joukkueessa on muuttujia, jotka Joensuun pelin- ja valmennusjohdon pitää ratkaista hallikauden ja viimeistään kesän aikana. Niiden ratkaiseminen on avain kesän menestykseen – ja siksi kaikista kovimmat paineet kohdistuvat pelinjohtaja Mikko Huotariin: löytääkö hän sellaisen pelaamisen konseptin, joka ulosmittaa maksimaalisesti joukkueen potentiaalin?

Jos Huotari löytää toimivan konseptin, silloin Joensuu voi voittaa kotihallissaan hallimestaruuden, mutta mikä elintärkeää: se voi kaiken mennessä nappiin taistella kesällä runkosarjan kärkisijoista ja pelata jopa loppuottelussa. Vimpelin vahvuus tietäen Suomen mestaruus olisi kuitenkin yllätys.

Joensuun voitti Suomen mestaruudet vuosina 2018 ja 2019. Sen jälkeen JoMan seurajohtaja Ari Mononen julisti, että Joensuu tullaan jatkossa rakentamaan nuorten ja urallaan nousukiidossa olevien pelaajien varaan. Ytimenä olisivat omat juniorit, mutta joukkuetta voitaisiin tarvittaessa myös vahvistaa muualta hankittavilla nuorilla ja nälkäisillä pelaajilla. Lisäksi Joensuun ei Monosen linjauksen mukaan olisi tarvinnut voittaa joka vuosi mestaruuksia. Riittäisi, että pelattaisiin kärkisijoista.

Totuus on osoittautunut kuitenkin toiseksi. Kun Joensuussa ei päästy enää viettämään mitalijuhlia, juhlapuheet pantiin hyllylle ja joukkueeseen alettiin hankkia Antti Hartikaisen, Topi Kososen ja Juho Toivolan johdolla kokeneita sotaratsuja.

Viime vuonna hankittavien pelaajien profiiliin lisättiin vielä yleisön sytyttäminen ja pelaajien kiinnostavuus. Joni Rytkönen ja Juho Hacklin ovat molemmat loistavia sisäpelaajia, mutta sen lisäksi he ovat pesäpallokenttien väriläiskiä. Myös syksyn yllätyshankinta Iiro Nokkala on rytkösmäinen taiteilijaluonne, vaikka onkin pelaajana karvahattumalli Rytkösestä.

***

Joensuun hankintojen ikäprofiilista ja hankintoihin liittyvistä kysymysmerkeistä voidaan olla montaa mieltä, mutta hankinnoille on pelillisesti leimallista yksi asia, johon kulminoituu myös Joensuun menestys tulevalla kaudella:

Joukkueessa on ostettu kahden viimeisen syksyn aikana valtavasti vaihtotilannevoimaa ja samalla etenijöitä, mutta kotiuttaminen on harvojen hartioiden varassa – aivan, kuten se oli viime kaudellakin.

Joensuun pääkilpailijoista Vimpelillä on maan kovin jokerikaksikko ja Lauri Rönkön kuntoutumisen myötä myös Sotkamolla on kova jokerikaksikko. Lisäksi molemmilla on useampia numerolla lyöviä kotiuttajia.

Mansella on vain yksi puhdas lyöjäjokeri, Perttu Ruuska, mutta sillä on kaksi huippuluokan numerolla lyövää kotiuttajaa, Henri Puputti ja Juha Puhtimäki.

Joensuun tilanne on kärkijoukkueista haastavin. Toivola on kaikista kovimpien lyöjäjokereiden ykköshaastajia, mutta toista selvää lyöjäjokeria Joensuulla ei ole – ellei tehtävään istuteta Henri Litmasta.  Kosonen on yksi jokerikolmikosta, mutta hän on parhaimmillaan vaihtajana, ei kotiuttajana.

Se, miten Joensuu ratkaisee kotiutushaasteen, on yksi kevään ja kesän suurista kysymyksistä.

Todennäköisin ratkaisu on, että Joensuu rakentaa supervahvan ykköskärjen Konsta Kettusesta, Konsta Piirosesta ja Rytkösestä, minkä jälkeen tulee kolmen pelaajan keskipalkki, jota täydentää lyöjäjokerina Toivola. Keskipalkkiin tulevat Hacklin, Litmanen ja Elmeri Lieto.

Tilanteita Joensuu tule tekemään, mutta sisäpelissä kaikki tiivistyy siihen, miten se onnistuu kotiutuksissa. Joissakin ottelussa Joensuu voi tehdä rumaakin jälkeä, mutta haasteena on haavoittuvuus: kun numerolla lyövillä pelaajilla on suuri vastuu, silloin kotiutusten on osuttava kohdilleen. Mansen vaikeudet finaalisarjassa Vimpeliä vastaan olivat hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos sisäpeli ei rullaa optimaalisella tavalla ja kotiutukset eivät osu pääkotiuttajille.

***

Toinen haaste liittyy siihen, että Joensuu osti viime syksynä ennen muuta vahvoja sisäpelaajia, joilla kaikilla on haasteita ulkona. Rytkönen on ollut parhaimmillaan valtakunnan parhaita etukenttäpelaajia, mutta hänen on saatava itsensä täyteen kuntoon. Ensimmäisten harjoituspelien perusteella Rytkönen näyttäisi Joensuun onennskiolevan erinomaisessa iskussa.

Hacklinin rooli ulkona on pelata varmistavana kopparina. Myös Nokkala on ennen muuta sisäpelaaja, ei ulkopelaaja.

Näin Huotarin on ratkaistava kesällä kotiutusongelman lisäksi se, miten ulkokenttä saadaan riittävän tiiviiksi. Ville Väliaho pelasi itsensä viime kesänä JoMan ykköslukkariksi ja Rytkösen parina etukentällä pelaava Iiro Kuosa on valtakunnan TOP3-ulkopelaaja.

Linjassa Liedon ja Kettusen pelipaikat ovat betonoituja, mutta kahdelle muulle linjan paikalle on neljä vaihtoehtoa:: Samuel Tirkkonen, Litmanen, Nokkala ja Kasperi Hämäläinen.

Takana Piironen on parantanut otteitaan koko ajan, mutta Hacklin on kysymysmerkki. Viime kaudella peliaikaa saanut Justus Niemeläinen on menossa käsileikkaukseen eikä hänelle muutenkaan ole kaavailtu mitään roolia tulevaksi kaudeksi.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten johtajuus rakentuu ensi kesän JoMassa. Rytkönen ja Hacklin ovat enemmän kansanvillitsijöitä kuin pelaajia, jotka kantavat koko joukkuetta hartioillaan ja pelaavat ottelusta toiseen idioottivarmalla tasolla.

Kysymys kuuluu, kuka tai ketkä ovat siis niitä pelaajia, joiden varaan JoMa kautensa rakentaa?

Kuosa on ulkopelissä luontainen johtaja, mutta isossa kuvassa katseet kohdistuvat ennen muuta kahteen pelaajaan – Lietoon ja Litmaseen.