1. Thomas Gregoire, Lukko

Thomas Gregoire on yksi kirkas esimerkki siitä, miten Lukon ulkomaalaishankinnat useammin onnistuvat nykyään kuin epäonnistuvat. Se ei ole Lukon seurahistoriassa mitenkään itsestäänselvyys, vaan lähinnä päinvastoin.

Monen Liiga-seuran urheilujohtajan kannattaisi selvittää millä pieteetillä pelaajia Raumalle nykyään urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin ja hänen tiiminsä johdolla hankitaan. Gregoire oli vahva jo saavuttuaan Raumalle ikimuistoisella mestaruuskaudella, mutta on nyt puhjennut todelliseen kukkaan ja noussut peruspakkiprofiilista sarjan kovimpien välihyökkääjien joukkoon.

Gregoire ei ole pelkkä yhden tempun hyökkäyspään poni, vaan on todella kokonaisvaltainen pelaaja ja ansaitsee paikkansa syksyn kärkipakkina. On sellaisessa iskussa nyt, että pian ilmaantuu kilpakosijoita maksukyvyltään kovemmista sarjoista.

2. Teemu Eronen, Pelicans

Eronen on ollut Pelicansin sensaatiosyksyn ilmentymä. Kyseessä on maaginen kiekollinen puolustaja, jolla ei koskaan tunnu olevan kiire kentällä. Hämmentävä yksityiskohta kuitenkin on, että yleensä maalejakin paukuttava Eronen ei ole vielä onnistunut tällä kaudella osumaan tolppien väliin.

Eronen on samalla ollut erinomainen pelitavallinen esimerkki myös nuoremmille Pelicansin huippupakkilupauksille kuten Topias Vilenille. Eronen on kuitenkin ollut vielä takalinjojen liideri, eikä vähiten siksi, että hänen syöttövalikoimansa on erinomaista luokkaa.

3. Juuso Hietanen, HPK

HPK:n palkatessa tuoreen olympiavoittajan ja maailmanmestarin riveihinsä, odotukset Hämeenlinnassa ja ympäri Suomea olivat taivaissa. On kuitenkin ymmärrettävä, että tasalaatuisesti jatkuvasti esiintyvä Hietanen ei kuitenkaan ole pelaajaprofiililtaan mikään offensiivisesti jatkuvasti säkenöivä pelaaja. Pikemminkin hän on maailmanluokan yleispuolustaja, jolta harvoin nähdään huonoa vaihtoa. Ja kun hän pelaa kuten pelaa, ei hänen tarvitse pelastaa koko maailmaa ja purjehtia päästä päähän ”urheiluruutunousuja”.

Hietasen eleganssia ja eleettömyyttä tilanteessa kuin tilanteessa kannattaa seurata jäällä, sillä HPK:n heikon syksyn vuoksi nämä seikat ovat jääneet suurelta yleisöltä hieman piiloon. Hietanen harvoin yllätetään housut kintuissa tai hän tulee ”kusetetuksi” jäällä. Ehdoton Kerhon puolustuksen peruskivi, joka on ymmärrettävästi vakuuttanut myös Jukka Jalosen silmän Leijonissa.

4. Valtteri Kemiläinen, Tappara

Kemiläinen ehti olla loukkaantuneena yli puolitoista kuukautta, mutta hänen arvonsa Tapparalle on erityisesti hyökkäyspäässä ja peliä edistävien syöttöjen antajana kiistaton.

Vaikka Tapparan puolustuskalusto on laaja ja leveä, on Kemiläisen kunto keväällä jopa ratkaisevassa asemassa. Ehdottomasti myös sarjan parhaita ylivoimapakkeja. Puolustuspelissä löytyy Kemiläisellä vielä parannuksen kohteita, mutta hyökkäyspäässä miehen arvo on kiistattoman kovaa.

5. Les Lancaster, Ilves

Välihyökkääjien primus inter pares -luokassa Liigassa, jonka jatkosopimus oli Ilvekseltä kova juttu. Lancaster on ollut, kuten viime kaudella, runkosarjassa jälleen loistavassa iskussa. Omaa huippuvedon, saa vapauksia Ilves-pelitavassa ja on kovaa vauhtia nousemassa Ilveksen historian rakastetuimmista ulkomaalaispakeista. Puolustuspelikin on kehittynyt viime kaudesta.

Lancaster – kuten kaikki muutkin – mitataan kuitenkin seuraavaksi pudotuspeleissä, sillä viime keväänä mies katosi kuvasta todella hätkähdyttävällä tavalla. Kun peli keväällä tiivistyy ja tila ja aika kentällä hupenee, on Lancasterin sopeuduttava siihen viimekautista paremmin.