Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n hallitus teki perjantaina odotetun päätöksen ilmoittamalla, että venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat voivat osallistua ensi kesänä Pariisin kesäolympialaisiin.

KOK asetti osallistumiselle reunaehtonsa, mutta ainoan merkityksellisen reunaehdon asiassa on asettanut toistaiseksi vain Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF, jonka mukaan venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat eivät voi nykyisessä tilanteessa kilpailla Pariisiin kesäkisojen suurimmalla näyttämöllä, yleisurheiluareenalla.

Elämä ei tunnetusti ole mustavalkoinen, mutta joissakin asioissa harmaata vyöhykettä ei ole.

Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijoiden päästäminen Pariisiin kesäkisoihin on yksi tällaisista asioita.

Päästämällä venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat olympialaisiin KOK antaa tahtomattaan hyväksyntänsä Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa. KOK voi perustella hyvillä ja huonoilla syillä sitä, miksi venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat voidaan päästää kisaamaan Pariisissa, mutta ne ovat yhtä kaikki vain selityksiä.

Tällaisissa asioissa teot ratkaisevat, eivät puheet.

***

Me voimme tässä kohtaa perustellusti arvostella KOK:ta, mutta Suomella ja Suomen olympiakomitealla on edessään sama moraalinen valinta.

Suomi ja monet muut maat ovat puhuneet sen puolesta, ettei venäläisiä ja valkovenäläisiä urheilijoita päästettäisi Ukrainan sodan seurauksena Pariisiin. Nyt kun oma kanta on hävinnyt, jäljellä on kaksi vaihtoehtoa – joko osallistua kisoihin tai olla osallistumatta.

Suomi on todellisuudessa jo valintansa tehnyt. Suomi osallistuu olympialaisiin – ja asettuu samalla samalle puolelle aitaa KOK:n kanssa.

Aidan takaa voidaan toki edelleen huutaa, että tuomitsemme Venäjän hyökkäämisen Ukrainaan, mutta teot tekevät sanoista onttoja.

***

Mitä tässä tilanteessa olisi voitu tehdä?

Lyhyesti sanottuna saman, minkä Suomen ja Ruotsin Jääkiekkoliitot tekivät, kun NHL yritti järjestää ensi vuonna maajoukkueturnauksen, jossa olisivat mukana kaikki parhaat maajoukkueet. Suomen ja Ruotsin liitot ilmoittivat yksiselitteisesti, että Suomi ja Ruotsi eivät osallistu turnaukseen, jos Venäjä on mukana.

Olympialaiset on toki eri asia kuin parhaiden jääkiekkomaiden turnaus, mutta sama malli olisi toiminut myös olympialaisten suhteen. Jos esimerkiksi 30-40 maata – mukaan lukien Ison-Britannian ja Saksan kaltaiset urheilujätit – olisivat ilmoittaneet, että ne eivät osallistu Pariisin olympialaisiin, jos Venäjä ja Valko-Venäjä saavat osallistua kisoihin, KOK:n olisi ollut pakko taipua.

Nyt jäljellä on enää kysymys, mitä tässä näytelmässä tapahtuu seuraavaksi. Hyväksyykö kukin maa KOK:n hallituksen päätöksen vai voidaanko ja ennen kaikkea halutaanko asialle tehdä vielä jotakin ja käyttää esimerkiksi jääkiekon käyttämää  painostuskeinoa kisojen pelastamiseksi?

On paljon mahdollista, että Pariisin kisoja ei halua boikotoida kovinkaan moni maa, mutta moraalia ei määritellä sillä perusteella, mitä muut tekevät. Moraali määritellään aina omien tekojen kautta.

KOK on oman moraalinsa tason paljastanut. Seuraavaksi on Suomen olympiakomitean ja muiden maiden olympiakomiteoiden vuoro.