KooKoo aloitti välieräsarjan yllättämällä suurimmasta suurimman eli Tapparan jatkoerän jälkeen 4-3. Samuel, miten suuri yllätys KooKoon voitto oli?

Tässä ottelussa oli yllätys, mutta se ei niinkään ollut KooKoon voitto, vaan se, että ottelussa tehtiin jatkoerä mukaan lukien seitsemän maalia. Molemmat joukkueet pelaavat erittäin kurinalaista ja tiivistä puolustuspeliä ja molemmilla joukkueilla on tulikuumat maalivahdit. Olen kuitenkin varma, että niin Nick Malik ja Christian Heljanko haluaisivat molemmat kelata yhden tai jopa kaksi tilannetta taaksepäin ja pelata ne eri tavalla. Eivät ne suuria virheitä olleet, mutta molemmat ovat tuollaisia kiekkoja kiinni aiemmissa otteluissa.

Tapparahan näytti menevät menojaan siirryttyään seitsemässä minuutissa 2-0-johtoon ja ehkä heillä kävi jo mielessä, että tämä oli tässä. KooKoo on osoittanut olevansa kuitenkin erittäin sitkeä joukkue, eikä se antanut periksi. Itse asiassa KooKoo ei saanut käännettyä ottelua ylösalaisin pelkästään numeroina. Se oli toisesta erästä alkaen myös pelillisesti hitusen verran pelin päällä. Ei suuresti, mutta kuitenkin sen verran selvästi, että se ansaitsi voittonsa.

Mihin KooKoon voitto tänään perustui?

Tässä on aivan pakko nostaa jälleen hattua päävalmentaja Olli Salolle ja hänen valmennustiimilleen. Salo on väsymätön pelin tutkija ja taktikko ja hän oli selvästi löytänyt sellaisia asioita, joilla horjuttaa Tapparaa. Se, mikä tekee Salon tempun kovaksi, on, että Tapparan pelaamisessa ei ole samalla tavalla ilmeisiä iskun kohteita kuin esimerkiksi Jukureita vastaan. Jukureiden nopea kääntöpelaaminen ja tapa karvata olivat aika kaavamaisia ja Jukureiden puolustajat jättivät jatkuvasti pinchaamatta eli ajamatta vastaan.

Tappara ei sen sijaan anna minkäänlaista tilaa, sillä heidän pelaamisensa dna on tehty tiiveydestä. Käytetään träppiä ja viivelähtöjä, mutta tänään Tappara ei saanut väsytettyä omalla jauhamisellaan ja pitkillä hyökkäyksillään KooKoota, joka pelasi yhtä lailla erittäin tiivistä jääkiekkoa. Itse asiassa yksi heikkous Tapparan pelaamisessa oli juuri hyökkäyspeli ja noiden pitkien hyökkäysten vähäisyys.

Tämän päivän käsikirjoitus oli Tapparalle muutenkin haastava. Ensin tuli tunne, että hyvinhän tässä käy, mutta kun Kouvolan sitkeät terrierit eivät taipuneetkaan, Tapparalla kävi selvästi sellainen ajatus, että hupsista keikkaa, mitäs tässä nyt tapahtuu. Jussi Tapola alkoi jumputtaa ja ilmeet vaihtoaitiossa kiristyä.

Jukurit-sarjan aikana puhuttiin täysin aiheesta paljon Nick Malikista, mutta nostaisin KooKoosta esille toisenkin nimen, Petteri Nikkilän. Hänen puolustuspelaamisensa on ollut pudotuspeleissä silkkaa jäätä ja oli hienoa, että peli kiitti häntä antamalla Nikkilälle kunnian iskeä KooKoon 4-3-voittomaalin. Nikkilän on merkitykseltään yhtä keskeinen avainpelaaja KooKoolle kuin mitä Malik on tänä keväänä ollut. Totta kai myös koko joukkue ansaitsee myös kiitoksen, mutta Nikkilä ansaitsee extrakiitoksen.

Edessä on vielä pitkä matka, sillä finaalipaikkaan vaaditaan neljä voittoa. Miltä tämä sarja näyttää?

Katsotaan nyt rauhassa vielä toinen ottelu ja se, miten Tappara reagoi tilanteeseen. Jussi Tapola on myös taktikko ja siinä mielessä tätä ottelusarjaa on todella mielenkiintoista seurata, mitä joukkueiden valmennusjohdot tekevät. Tänään Olli Salo oli mukauttanut KooKoon pelaamista iskeäkseen nimenomaisesti sellaisiin kohtiin, joita Tapparaa vastaan voidaan iskeä. On selvää, että Tapparassa analysoidaan tämän päivän opetumusmateriaali ja mietitään omia taktisia siirtoja.

KooKoo on osoittanut, että se on erittäin hyvin valmennettu ja erittäin sitkeä joukkue. Tämä hurja ottelutahti on kuitenkin yksi kysymys, jolla voi olla jatkossa vielä suuri merkitys. Tapparan edellinen peli oli sunnuntaina ja ehkä tänään heidän pelaamisessaan tämä tauko näkyi negatiivisessa mielessä, kun KooKoo oli taas tulikuumassa vireessä Jukurit-sarjan jälkeen.

KooKoo kohtaa kuitenkin erittäin raskaan pudotusohjelman jälkeen tämä päivä mukaan lukien Tapparan neljästi viiden päivän aikana. On väistämätöntä, että fyysinen vaaka alkaa pakostakin kääntyä jossain vaiheessa Tapparan eduksi. KooKoo on toki erittäin kevytjalkainen ja kohtalaisen pienikokoinen joukkue, joten sen pitäisi kestää fyysistä rasitusta varsin hyvin, mutta kyllähän rajat tulevat jossain vaiheessa.

Tässä tulee pakostakin mieleen kolmen vuoden takainen kevät, kun HPK lähti välieräsarjaan Tapparaa vastaan altavastaajana, mutta sieltä se Antti Pennanen vaan kairasi poikineen voiton Jukka Rautakorven Tapparasta. En sano, että tässä sarjassa kävisi samoin, mutta on tässä hieman samaa henkeä.

KooKoo tarvitsi tämän voiton, mutta vastaavasti tappio on herätys myös Tapparalle, että heidän on pakko parantaa – ja varmasti he myös sen tekevät. Kävipä tässä sarjassa lopulta miten tahansa, KooKoo on pelannut jo nyt uskomattoman kevään – ja siksi KooKoon voitto ei tänään tullut puskista.