Koskenkorvan Urheilijat oli kesällä erikoisessa tilanteessa. Seurassa ymmärrettiin, että tällä menolla Kossu voi hyvinkin nousta kauden päätteeksi Superiin.

Urheilussa sarjanousu on ihannoitu tavoite, mutta Koskenkorvalla oli herätty uudenlaiseen realismiin seuran pudottua 25 vuoden yhtäjaksoisen Superpesis-putken jälkeen Ykköspesikseen syksyllä 2023. Joukkue hajosi putoamisen jälkeen tuhansiin osiin ja seuran talous hoippui kuilun reunalla.

Koskenkorvalla päätettiin, että Superiin kyllä palataan joku päivä, mutta vasta vuosien päästä, kun seura talous ja muu toiminta on saatu jälleen vakaalle pohjalle.

Tänä kesänä Koskenkorva joutui yllättävän kysymyksen eteen, kun se rymisteli sarjan kärjessä. Kysymys seuran johtoelimissä kuului, halutaanko me oikeasti nousta Superiin?

Joukkuetta ja sen pelinjohtajaa Antti Kuusistoa oli mahdoton pysäyttää. He pelasivat koko ajan täydellä kaasulla. Lopputuloksena oli Ykköspesiksen runkosarjan voitto. Välierissä Kossu hyppäsi Kankaanpään yli vielä helposti, mutta loppuottelussa PunaMustien kanssa piti punnertaa tosissaan.

Kossu voitti loppuottelusarjan 3-1, mutta kaikki sen voittamat kolme ottelua ratkesivat yhden jaksovoiton turvin 1-0 ja kahdessa ottelussa myös juoksuero oli vain yhden juoksun suuruinen. PuMun voittama ottelu oli vieläkin tasaisempi, sillä se ratkesi vasta kotiutuslyöntikisassa.

***

Nousun ratkettua Koskenkorvalla tehtiin kylmäpäinen päätös. Vaikka pelaajamarkkinoilla olisi ollut tarjolla Henri Puputin, Atte Kontion, Timo Torpan, Kalle-Tapio Huuskon ja Janne Mäkelän kaltaisia vapaana liikkuneita pelaajia, Koskenkorva päätti edetä maltilla.

Joukkuetta vahvistettiin, mutta vain sen verran, minkä kukkaro salli. Miska Mäkiviita, Joona Anttila ja Eetu Heiniluoma tulivat Kankaanpäästä, Luukas Teppo Seinäjoelta ja Miki Likander Kouvolan kakkosjoukkueesta.

Hankittiin siis pelaajia Ykköspesis-seuroista, ei Superista.

Se oli tietoinen, mutta samalla myös kova ratkaisu. Vaikka joukkue vahvistuukin tästä kaudesta, totuus on se, että Koskenkorvasta tulee väistämättä ensi kauden Hamina. Se ei tarkoita sataprosenttisen varmaa putoamista, ainoastaan vaikeaa ja vähäpisteistä kesää.

Vaikka ensi kauden sarjaohjelmaa ja sarjajärjestelmää ei ole vielä julkaistu, Pesäpalloliiton aiempien päätösten perusteella myöskään ensi kaudella yhdenkään joukkueen pelit eivät pääty runkosarjaan. Näin putoajan ratkaisee putoamiskarsinta sijoille 11 ja 12 sijoittuneiden joukkueiden välillä.

Tässä on myös Koskenkorvan paras sauma säilyttää sarjapaikkansa ensi kaudella – aivan, kuten Haminallakin, joka venytti tällä kaudella putoamiskarsinnan Imatraa vastaan viidenteen otteluun, jonka Hamina hävisi Ukonniemessä yhden juoksun erolla jaksoin 0-1.

***

Koskenkorvan tämän syksyn vahvistuksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Tärkein johtopäätös on kuitenkin tämä: Koskenkorva ei edes yrittänyt rakentaa joukkuetta Superpesikseen, vaan Ykköspesikseen.

Siksi myös pelinjohtajaksi palkattiin Superissa täysin katsomaton kortti, Santeri Särkinen.

Päätös Särkisen palkkaamisessa tehtiin jo ennen pudotuspelien alkamista, kun Kuusisto oli tehnyt selväksi, ettei hän jatka Koskenkorvan pelinjohtajana enää ensi kaudella.

Kuusisto turhautui selkeästi siihen, ettei seuran toimettomuus vastannut hänen omaa kunnianhimoaan.

Koskenkorvan seurajohtoa on kuitenkin vaikea syyttää. He vastaavat viime kädessä seuran taloudesta ja tulevaisuudesta, ja vaatii harvinaista kansalaisrohkeutta painaa tällaisessa tilanteessa kaasun sijasta jarrua.

Aika näyttää, oliko päätös oikea vai väärä, mutta harvinainen se joka tapauksessa oli suomalaisissa palloilusarjoissa.

***

Koskenkorvan ensi kauden joukkueen on sanottu olevan tässä. Se voi toki napata vielä uuden kauden kynnyksellä esimerkiksi jonkin Miika Keski-Petäjän kaltaisen vuokramiehen, mutta se ei muuta sitä, että Kossulla on ensi kaudella materiaaliltaan Superpesiksen selvästi heikoin joukkue.

Lukkari Santeri Salmela on hyvää Ykköspesis-tasoa ja on mielenkiintoista nähdä, millaisen haasteen Mäkiviita hänelle heittää. Mäkiviita oli Seinäjoella pelatessaan lukkarina likimain samaa tasoa kuin vuosi sitten Miika Keski-Petäjä. Sen jälkeen Mäkiviita on pelannut kuitenkin polttolinjassa, minkä lisäksi hän on nopeutensa ansiosta myös mahdollinen etenijäjokeri.

Ensi kauden etukentälle Kossulla on kolme vaihtoehtoa: Aapeli Suvisalmi, Topi Kujala ja Heiniluoma. Heistä Suvisalmi voi pelata myös linjassa, kuten tälläkin kaudella.

Linjassa Tony Latvala ja Eetu Lehto ottavat polttajien paikat ja Luukas Teppo kakkosvahdin paikan. Kolmosvahdiksi vaihtoehtoina ovat Mäkiviita ja Justus Teppo.

Taakse Kossulla on vain kaksi vaihtoehtoa – Matias Rauhala ja Likander.

***

Kossun vahvimmat aseet tällä kaudella olivat joukkueen ykköskärki ja kotiutusosasto lyöjäjokeri Rasmus Tepon johdolla.

Joukkueen raateluhampaat ovat samat myös ensi kaudella.

Ykkösen etenijäkuninkuuden voittanut Justus Teppo on erinomainen kentällemenijä ja merkitty mies suuremmissakin seuroissa. Häntä voidaan peluuttaa ensi kesänä tämän vuoden tapaan kärkenä tai vaihtoehtoisesti etenijäjokerina, jolloin Mäkiviita olisi vaihtoehto etenijäjokeriksi.

Latvala ja Suvisalmi ovat hyvä pari kakkosena ja kolmosena. Latvala on nopea etenijä ja Suvisalmi taitava vaihtolyöjä.

Kakkoskärki ei ole ykköskärjen tasoa ja on mielenkiintoista nähdä, millaisen roolin Kossun pelinjohto antaa sille ensi kaudella.

Jo nyt on selvää, että jos Kossu haluaa raapia ensi vuonna jaksovoittoja ja voittaa jopa yksittäisiä otteluita, millään nykymodernilla peluuttamisella se ei pisteitä ota. On pelattava rohkeaa sisäpeliä ja lyötävä palloa säälittä jo vaihtotilanteissa merkistä molemmille rajoille ja molempiin luukkuihin.

Oikukas kotikenttä Antin monttuineen on etenkin sellainen paikka, jossa Kossu voisi onnistuneena iltana jopa onnistua.

Rohkeaan pelaamiseen Kossulla on myös aseita. Lyöjäjokeri Rasmus Teppo voitti Ykköspesiksen runkosarjan ja pudotuspelien lyöjätilastot lyömällä kesän aikana yhteensä 98 juoksua.

Kossun sisäpelissä hyödynnettiin tällä kaudella Justus Tepon ja Latvalan nopeutta niin vaihtotilanteissa kuin kotiutuksissakin. Ykköspesiksessä kaksikon nopeus oli valttikortti, mutta Superissa vaatimustaso on eri luokkaa. Tässä on myös Rasmus Tepon haaste ensi kaudella. Hänellä on hyvä kumura, joka puree Superissakin, mutta hänen pussinpohjalyönneillä ei miestä tule kotiin yhtä iloisesti kuin Ykköspesiksessä.

Kankaanpäästä tulleella toisella lyöjäjokerilla Joona Anttilalla on potentiaalia säestää Rasmus Teppoa. Anttila löi Ykköspesiksen runkosarjassa 2+52 juoksua ja oli lyöjätilaston nelonen.

***

Urheilussa tulosta pitää kumartaa ja myös Koskenkorva on ruusupakettinsa ansainnut Ykköspesiksen runkosarjan voitosta ja sarjanoususta Superiin.

Todellisuus tulosten takana ei ole kuitenkaan näin ruusuinen. Se ei johdu niinkään Koskenkorvasta, vaan Ykköspesiksestä ja sen tasosta.

Ykköspesis on jäänyt vuosikausien ajan Pesäpalloliiton kehityssuunnitelmissa lapsipuolen asemaan. Vastuu sarjan kehittämisestä ja kehittymisestä on ollut yksinomaan seurojen vastuulla.

Tämä kausi piirtää hyvän kuvan ongelmista. Sarjan kärkitaistelut olivat tasaiset ja siinä mielessä jännittäviä, mutta tasollisesti kaukana siltä tasolta, josta voitaisiin noin vain nousta Superpesikseen.

PunaMustat kirjoittaa omaa tarinaansa ja kun se joku päivä nousee, PunaMustilla on kaikki edellytykset juurtua pysyvästi Superpesiksen kalustoon ja jopa menestyä siellä. Mutta mikä on tämänhetkisessä näkymässä toinen mahdollinen seura, joka voisi ilman yltiöpäisiä taloudellisia riskejä saavuttaa Superpesiksessä sellaisen tason, että se kävisi siellä muutakin kuin kääntymässä?

Vastaus on tyly: sellaista seuraa ei PunaMustien lisäksi tällä hetkellä ole.

***

Koskenkorva lähti tähän kauteen yhtenä Ykköspesiksen 4-5:stä ennakkosuosikista. Sen noususta ei pidä ottaa mitään pois, mutta kysymys ei ollut vain Koskenkorvan erinomaisuudesta.

Kysymys oli myös Ykköspesiksen vaatimattomasta tasosta.

Tämän myös Koskenkorvan seurajohto ymmärsi kauden päätyttyä. Se näki, että joukkueeseen on turha hankkia kahta tai kolmea Superpesiksessä tasonsa jo osoittanutta kallista pelaajaa, sillä se ei muuttaisi todellisuudessa mitään.

Siksi Kossu päätti pitää jalat maassa, paikata ilmeisimmät heikkoutensa Ykköspesis-tason hankinnoilla ja hyväksyä sen, ettei ensi kesästä tule mitään riemujuhlaa.

Se, että Ykköspesiksestä nousee joka vuosi varmuudella yksi seura Superiin, on urheilullisesti oikea ratkaisu, mutta Ykköspesiksen jättäminen oman onnensa nojaan on ajamassa tilanteen sellaiseen suuntaan, että päätöksen järkevyyttä on pakko alkaa kohta miettiä.

Onko siinäkään kovin suurta järkeä, että Ykköspesiksestä nousee seura, josta tulee seuraavalla kaudella Superpesiksen pisteautomaatti?