Kouvola on jäänyt hieman varjoon osittain siksi, että se oli pelannut vähemmän otteluita kuin muut kärkiseurat. Pekka, missä Kouvola menee?

Se on totta, että Kouvola on ollut hieman varjossa, mutta pelillisesti siihen ei ole ollut mitään syytä.

Kouvolalla on itse asiassa varsin kova ja ennen kaikkea kovalyöntinen joukkue. Patrik Wahlsten, Juha Korhonen ja numerolla pelaava Teemu Nikkanen ovat kaikki kovalyöntisiä raskaansarjan kotiuttajia, minkä lisäksi myös kolmosena pelaava Elias Pitkänen lyö erittäin paljon kovia lyöntejä vaihtotilanteissa.

Tämä kausi on osoittanut, että kovat kotiutuslyönnit ovat selvästi palanneet pesäpalloon. Wahlstenin lisäksi myös Joensuun Joosua Rättö on malliesimerkki tästä uudesta ja pelin kannalta hienosta suuntauksesta.

Kumuroita yhtään väheksymättä kovissa lyönneissä on oma hohtonsa ja jos lyönti osuu kunnolla mailaan ja se on suunnattu oikein, se on silloin se ja sama, onko kenttä pehmeä vai kova.

Kouvolan kotiutusvoima ei rajoitu vain Wahlsteniin, Nikkaseen ja Korhoseen. Myös Arttu Ruuska ja hieman vaisumman alkukauden pelannut Matti Latvala ovat varteenotettavia kotiuttajia.

Sen lisäksi, että Kouvolalla on lyöntivoimaa, sillä on myös erinomainen kärki. Imatraa vastaan perjantaina Kouvolan kärki pelasi hyvin, vaikka siitä puuttui ykköskärjen tärkein pelaaja Patrik Vartama.

Tilanteita ja juoksuja Kouvola tekee ja täksi kaudeksi pelinjohtajaksi tullut Petri Tuuva on hyvin sinut kovalyöntisen joukkueen kanssa.

Ulkona Kouvola on myös pelannut vahvan kauden. Pitkäsen paluu lukkariksi on ollut iso plussa ja vaikka Nikkasen kopparipeliin liittyykin omat kysymysmerkkinsä, hän on täyttänyt paikkansa takakentällä. Tässä mielessä Tuuvan päätös Valtteri Hämäläisen pudottamisesta avauksesta on ollut perusteltu ratkaisu.

Kouvolalla on myös hyvä tilanne sen suhteen, että sillä on ryhmässä myös leveyttä. Hämäläinen on hyvä vaihtoehto takakentälle, Matti Saukko on ollut hyvässä vedossa vaihtajajokerina ja näistä omista nuorista leijonista voi peluuttaa niin sisällä kuin ulkonakin kumpaa tahansa, Eemeli Lainetta tai Aapo Kinnusta, – tai jo kokeneempaa Ruuskaa.

Miten kauaksi Kouvolan palkeet riittävät?

Siihen on mahdoton vastata, koska sarja on kahdeksan kärkiseuran osalta ennätyksellisen tasainen.

Ennen kautta Sotkamoa ja Vimpeliä pidettiin vahvimpina joukkueina, mutta niiden pelaaminen ei ainakaan vielä ole ollut täysin odotusten mukainen. Myös Joensuulla on ollut omat ongelmansa, mutta kokonaisuudessaan sitä on mahdoton ennustaa, missä järjestyksessä joukkueet tulevat maaliin runkosarjan jälkeen jatkosarja mukaan lukien.

On myös äärimmäisen mielenkiintoista seurata, mikä kahdeksasta kärkiseurasta joutuu hakemaan vauhtia alemmasta loppusarjasta. Alun perin tuo paikka oli varattu Kiteelle, mutta Kitee on ollut ollut perjantaisesta Manse-tappiosta huolimatta todella hyvässä vireessä ja se voi hyvinkin kiilata ylempään loppusarjaan.

Syksyn kannalta tärkein asia on se, missä iskussa joukkueiden pelaaminen on pudotuspelien alkaessa. Jos pudotuspelit alkaisivat nyt, puolivälieristä jatkoon meneviä joukkueita olisi mahdoton varmuudella sanoa, olisivatpa parit mitkä tahansa. Niin tasaisia kahdeksan kärkijoukkuetta tällä hetkellä ovat.

Tässä on kuitenkin pudotuspelien alkamiseen vielä puolitoista kuukautta aikaa. Näkisin erittäin kriittisenä tekijänä syksyn ajatellen sen, miten hyvään vireeseen joukkueet saavat pelinsä jatkosarjan aikana. Loistava vire jatkosarjassa voi siivittää joukkueen kuin joukkueen todella pitkälle pudotuspeleissä.

Toki marginaaliin pitää jättää pieni varaus myös loukkaantumisia varten. On selvää, että jos joukkueelta puuttuu Kalle Kuosmasen, Teemu Nurmion tai Vartaman tasoisia pelaajia, se näkyy – varsinkin siinä vaiheessa, kun pelit ja panokset kasvavat.

Epäonnelle ei voida mitään, mutta yksi iso kysymys on se, vetävätkö pelinjohtajat jo runko- ja jatkosarjassa pelaajien fyysisen vieterin ääriasentoon vai voisivatko he antaa huilipelejä loukkaantumisherkimmille pelaajille tai vähentää heidän kuormaansa peluuttamalla tällaisia pelaajia ykköskärjen sijasta kakkoskärjessä. Tällä tavoin voitaisiin vähentää loukkaantumisriskejä.

Tässä kohtaa on kuitenkin turha spekuloida syksyn ratkaisupelejä sen enemmän. Nyt on vain keskityttävä nauttimaan siitä, miten tasainen tämä sarja on niin kahdeksan kärkijoukkueen kuin viiden heikomman joukkueen kesken.