Liigacup on päässyt hyvään vauhtiin ja lauantaina Espoossa kohtasivat viime kauden parhaimpiin joukkueisiin lukeutunut FC Honka ja sarjanousija KTP.Ottelussa nähtiin hyvä katsaus siitä, missä yksi Suomen kärkijoukkueista menee tällä hetkellä. Samoin se kertoi, missä menee sarjanousija KTP, joka lauantain perusteella saattaa yllättää monet Veikkausliigassa.

Vaikka ottelussa oli vielä hiukan talven harjoitusottelun tuntu, niin minulle oikeastaan ainoa harmitus koski Esport Areenan luokatonta alustaa, joka olisi pitänyt vaihtaa jo viitisen vuotta sitten. Alusta vei joukkueilta mahdollisuuden esittää parastaan ja monia hyviä taktisia elementtejä sisältänyt ottelu kärsi eniten tästä vaikeasta olosuhteesta.

Olosuhteet sikseen ja itse peliin.

***

Honka oli hiukan yllättäen joukkueista enemmän talviterässä. Viime kauden joukkueesta on runko kasassa, mutta muutaman pitkäaikaisen luottopelaajan poistuminen joukkueesta ja Rui Modeston kauppaaminen AIK:hon näkyy vielä espoolaisten otteissa. Onkin odotettavissa, että Honka on vielä muutaman vahvistuksen perässä.

Oma veikkaukseni on, että jokaiseen linjaan on tulossa ainakin yksi pelaaja. Joukkueessa on talven aikana nähty jo useampi lupaava uusi nuori pelaaja. Olisikin hienoa nähdä tämän suuntauksen jatkuvan, missä Honka luottaa myös nuorisoon kokeneempien pelaajien rinnalla.

KTP:tä vastaan Honka ei saanut luotua juurikaan uhkaa pitkistä hyökkäyksistään ja viime kaudella nähty vahva prässääminen oli se keino, joka oli tuoda espoolaisille edun ottelussa ensimmäisellä jaksolla. Kumpikin joukkue pyrki olemaan aktiivinen ja ottelussa nähtiin monia korkean prässin hetkiä, joista olisi hyvän maalipaikan saanut luotua.

Hongan osalta ehkä harjoitusottelumainen fiilis tuli siitä, että jotenkin vahvasti maalille tuoksuvissa tilanteissa nähtiin puolivillaista pelaamista. Honka myös päästi KTP:n muutaman kerran korkeasta prässistään luvattoman helposti, vaikka oli jopa ylivoimaisena pallon ympärillä. KTP sai myös horjutettua Hongan pallollista peliä korkealla prässillään ja Honka oli hiukan myöhässä tukiensa kanssa pelatessaan palloa ylös paineen alta.

Voisi sanoa, että Honka alisuoritti tasoonsa nähden, mutta vastustaja KTP:lle on annettava tunnustusta otteistaan. On nimittäin aivan varma asia, että Honka olisi lauantaina korjannut ottelusta voiton ilman KTP:n vahvaa panosta ottelussa.

***

Valmentaja Jussi Leppälahti oli organisoinut joukkueensa hyvin mielenkiintoisesti ja minullakin kesti hetken aikaa päästä kärryille, mitä kentällä tapahtui. Pallollisessa vaiheessa KTP avasi peliä kolmella topparilla ja käytti paljon täksi kaudeksi maalille saapunutta maalivahtiaan Rasmus Leislahtea apuna pelinavaamisessa.

Keskikentällä KTP:llä oli kaksi pivottia ja pelaajat myös taskuissa. Vasemmalla vahvan ottelun pelannut Kuuban maajoukkuemies Willian Pozo näyttää olevan valmis Veikkausliigan haasteisiin. Hiukan mukavuusalueensa ulkopuolella vasempana wingbackinä pelannut Joni Mäkelä pelasi pitkissä hyökkäyksissä vasemmassa taskussa Pozon ollessa leveällä, mutta puolustaessa ihan normaalisti wingbackin roolissa.

Pozo tuki hienosti Mäkelää muutaman kerran pitkällä juoksulla alaspäin. Oikealla vastaavasti David Ramadingaye pelasi oikeassa taskussa ja puolusti 5-2-3 muodossa laiturina ja Juho Lehtiranta pelasi normaalissa wing-backin roolissa leveällä. Keskushyökkääjä Simo Roiha tiputti puolustaessa hiukan alemmas tukkien Hongan pelintekoaluetta Pozon ja Ramadingayen pyrkiessä enemmän käynnistämään prässejä ohjaamalla Honkaa keskustaan.

KTP:n vaikeudet ottelussa tulivat juuri laitojen puolustamisista, jossa wingbackin ja laitimmaisen topparin yhteistyö ei toiminut. Mäkelän ja Daan Klinkerbergin vasen puoli oli vaikeuksissa pitkin ottelua. Honka pystyikin muutamia kertoja hyvillä sijoittumisillaan murtautumaan oikealtaan läpi, kun Mäkelä esimerkiksi hyppäsi väärään pelaajaan ja Klinkenbergin jäi puolustuslinjaan muiden toppareiden kanssa.

Tämä ongelma on ollut keskeinen esimerkiksi Huuhkajien peleissä, joissa tämä viiden pelaajan linja on ollut hyvin passiivinen. KTP pyrki olemaan aktiivinen ja kyse oli enemmän siitä, että joukkueen poikittaissiirtyminen ei ollut riittävää eikä Klinkenberg tiennyt nopeassa tilanteessa mitä tehdä tai oli tilanteesta myöhässä.

Näin oltiin tilanteessa, jossa osa pelaajista prässäsi ja osa ei. KTP sai kuitenkin monia kertoja tämän saman asian toimimaan ja pääsi kolmen hyökkääjänsä turvin lupaaviin vastahyökkäyksiin. Pitkissä hyökkäyksissä KTP pyrki sitkeästi pääsemään vastustajan boksiin antamaan syöttöjä maalille tai viimeistelemään, eikä juurikaan tyytynyt keskittelemään palloja maalille kauempaa.

Honka iski maalinsa oikealta laidaltaan. Tässä tilanteessa Mäkelä tippuminen omalle paikalleen kesti liian kauan ja Klinkenberg irtosi linjasta paineistamaan Lauri Lainetta. Keskimmäinen toppari Valtteri Vesiaho ei liikkunut tilanteessa riittävästi poikittain vartioimaan maalintekijä Lucas Kaufmannia. Hänelle syöttölinjan aukaisi hyvä Henri Aallon takaakierto, johon Kilnkenberg joutui reagoimaan.

Ottelun lopputulos 1–1 oli oikeutettu kenttätapahtumiin nähden. Jatkoa ajatellen on selvää, että Honka haluaa parantaa ja todennäköisesti myös sen tekee.

***

KTP:n osalta iso kysymys kautta ajatellen on se, miten joukkue pystyy viikosta toiseen toteuttamaan asioita kentällä Veikkausliiga vauhdissa ja hyödyntämään mahdollisen taktisen etunsa otteluissa myös maalien muodossa. Isossa roolissa tässä on pelaajien fyysinen suorituskyky, jossa KTP:llä ei ole varaa antaa etumatkaa muille.

Veikkausliigassa useammalla joukkueella on isoja kysymysmerkkejä tulevaa kautta ajatellen ja ainakin tällä hetkellä sarjasta vaikuttaa muodostuvan hyvin tasainen HJK:n ja Hongan johtaessa joukkoja.

Tämä saattaa avata KTP:lle mahdollisuuden pelata jopa ylemmän loppusarjan paikoista asioiden mennessä nappiin. Taktinen puoli on olemassa, mutta riittääkö jalat ja saisiko seura houkuteltua vielä pari vahvistusta Tolsalle? Kahden viimeisen asian toteutuessa Kotkasta löytyy tulevan Veikkausliiga-kauden positiivisin yllättäjä.