KuPS ja HJK kohtasivat sunnuntaina Kuopiossa. Sarjan kahdeksi kärkijoukkueeksi povatut vääntivät maalittoman tasapelin.

KuPS oli valmistautunut hyvin sunnuntain otteluun. Simo Valakari oli onnistunut valmistamaan joukkueensa erityisesti muutamalla osa-alueella. Joukkue puolusti tasapainoisesti HJK:n murtautumismalleja vastaan. Topparit puolustivat boxia ja hyökkääjien kaariliikkeitä tarkasti. KuPS tiputti linjan ajoissa ja minimoi siten HJK:n selustauhan.

HJK:lla oli oikeastaan vain yksi huippulaadukas maalipaikka koko ottelussa.

HJK:n lähtökohta ja orientaatio otteluun oli puolustaminen ja vastustajan etenemisen estäminen. Sarja-avauksessaan se antoi Hongalle hieman turhan helposti etenemissaumoja.

Sunnuntaina KuPS:lla niitä ei liiemmin ollut.

Armoton vertailu

KuPS siis onnistui sunnuntaina hyvin mutta ei se varsinaisesti olisi pelistä ansainnut voittoa. Jos KuPS aikoo mestaruudesta pelata, nämä pelit sen pitäisi pystyä nimenomaan voittamaan.

Ja olennaista yksittäisen pelin sijaan on tarkastella tässä kohtaa isompaa kuvaa kärkijoukkueiden pelaamisesta. Ja sitä, mitä se tuottaa.

Vertailu on kuoiolaisten kannalta armoton, koska sen pelaamista ja tuloksia arvioidaan ennen muuta HJK:hon. KuPS on hyvä Veikkausliiga-joukkue, jolla on hyvä valmennus, mutta tällä hetkellä peli kertoo sen kannalta karua kuvaa. HJK on edellä. On ollut koko talven.

Paljon puhutaan pelaajamateriaalista, mutta kun KuPS saa jalkeille parhaan avauksensa, ei se liiemmin kalpene HJK:lle. HJK:lla on toki laajuutta hieman enemmän.

Kyse ei ole nyt siitä, että kehittääkö KuPS peliään vai ei. Todennäköisesti kehittää, mutta niin kehittää HJK ja muutkin sarjan kärkijoukkueet. Sarjapisteistä pelataan jo. KuPS on menettänyt viisi pistettä kahdessa ensimmäisessä pelissään.

Keskeisin ero HJK:n ja KuPS:n pelaamisessa on pelaamisen automaatioiden monipuolisuus ja niiden täsmällisyys. Se, kuinka laadukkaasti joukkueet toteuttavat pelin periaatteista johdettuja automaatioita pelin eri vaiheissa ja kuinka monipuolisia mekanismeja pelaamisessa on.

HJK voitti viikko sitten sarja-avauksessaan FC Hongan 4–2. HJK hallitsi palloa lähes 60-prosenttisesti ja laukoi boxin sisältä 14 kertaa.

KuPS hävisi viikko sitten FC Interille 0–1. Silloinkin se hallitsi niin ikään palloa selvästi, mutta laukoi boxin sisältä vain kuusi kertaa. Se, että KuPS ei ole tehnyt maaliakaan kahdessa pelissä ei ole sattumaa.

KuPS:n pallonhallintavaihe on hyvä ja joukkue kykenee säilyttämään pallonhallinnan itsellään. Se puikkelehtii rondoillaan hyvin ulos, mutta jos peli ei virtaa KuPS:lle suosiollisesti, kuten esimerkiksi viikko sitten Turussa, sen murtautumisen tukena ei ole vahvaa automaatiotasoa.

Ja tämä nimenomaan HJK:lla on.

Ydinkysymys

Kysymys on tietenkin, miksi näin on. Yksi keskeinen tekijä on valmennus ja se kuinka valmennus harjoituttaa joukkuettaan. HJK:lla on iso valmennustiimi. Toni Koskela vetää nyt toista peräkkäistä kokonaista kauttaan HJK:n pelillistä prosessia.

Harjoituksissa paneudutaan ja on paneuduttu jo pitkään nimenomaan mekanismeihin ja HJK on päässyt siinä täsmätasolle. Pääsi siihen jo viime kaudella hyvin pitkälti. Siten sen pelinopeuden on mahdollista kohota hyvin korkealle.

KuPS, sen sijaan, pelaa enemmänkin laajojen, sovittujen asioiden kautta, mutta sen pelaamisesta puuttuu täsmätaso. Valakari aloitti prosessinsa viime vuoden lopulla, mutta olennaista kuopiolaisten tämän kauden kohdalla on se, kykeneekö Valakari organisoimaan joukkueensa pelin vahvemmin automaatioiden kautta ja nostamaan siten pelinopeutta.

Automaatiot, eli mekanismit, ovat pelin eri vaiheissa toteutettavia täsmällisesti sovittuja asioita. Kun tapahtuu toiminto A, tapahtuu automaattisesti toiminto B ja C.

HJK:n pelaamisessa automaatioita näkyy muun muassa laitakolmioiden yhteiskoordinaatiossa. Kun pallo pelataan laiturille jalkaan laitakaistalla, laitapuolustaja tekee voimakkaan pystyjuoksun ja keskikenttä tukiliikkeen ylätaskussa säilyttäen peliasennon. Se on yksi esimerkki HJK:n mekanismeista.

Kun verrataan HJK:ta ja KuPS:ia, hyvä vertailukohta on asioiden täsmällisyys. Esimerkiksi se, miten hyökkäävät pelaajat tekevät murtavia liikkeitä. Lähtevätkö he hölkästä tai paikaltaan vai päkiäliikkeestä? Tehdäänkö liike kaaren kautta? Miten liike valmistellaan? Miten toisteisia nämä asiat ovat eri kentän osa-alueilla?

Siinä on valtava ero HJK:n hyväksi, kuinka pelaajat ovat jatkuvassa, tiheän frekvenssin päkiäliikkeessä ja siten kykenevät nopeisiin rytminmuutoksiin. Tai siinä, kuinka täsmällisesti murtavia liikkeitä valmistellaan ja ajoitetaan. Siten HJK kykenee toteuttamaan esimerkiksi murtautumisvaihettaan erittäin korkealla intensiteetillä: ei pelkästään hyvien pelaajien kautta vaan myös peliprosessin kautta.

On myös ihailtavaa seurattavaa, kuinka HJK prässää Atomin ja Roope Riskin johdolla. Liikkeet lähtevät aina päkiältä ja liikkeet tehdään maksimaalisella intensiteetillä. Prässäävillä pelaajilla on erittäin korkea orientaatio muuttaa kovassa liikkeessä suuntaa ja kyky ohjata peli tavoitealueille.

HJK haavoitti keltapaitoja prässillään, KuPS sen sijaan ei ollut lähelläkään haavoittaa HJK:ta prässillään.

Kausi on vasta alussa, mutta peli kertoo jo sen, että KuPS on jäämässä takamatkalle.

Lue myös: HJK on kääntymässä tielle, jolla se voi voittaa 20 Veikkausliigan mestaruutta putkeen

 

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta