Leijonat on valittu, mutta ainakin yhdelle potentiaaliselle NHL-vahvistukselle kannattaa vielä pitää takaporttia auki
Samuel Savolainen pureksii Leijonien valitun MM-joukkueen pelipaikka pelipaikalta - ja muistuttaa, että Erik Haulaa saattaa kannattaa vielä odotella.
Leijonien MM-joukkue on nyt valittu. Samuel, millainen joukkue on nyt kasassa?
Yleisellä tasolla – ennen pienempiin yksityiskohtiin menemistä – jalkeilla on lopulta materiaali, jolla MM-kullasta jälleen voidaan taistella kotiyleisön edessä. Suurimmat kysymykset ovat ehkä viime otteluiden perusteella puolustus- ja sentteriosastolla, mutta toisaalta emme tätä nykyistä valittua joukkuetta ole vielä kertaakaan nähneet yhdessä jäällä. Joten enemmän vastauksia joukkueen toimivuudesta saadaan taas ensi perjantaina, kun vastaan asettuu Nokia-areenan MM-jäällä Yhdysvallat.
Aloitetaan maalivahdeista. Samuel, mitä mieltä olet tästä osastosta?
En näe tässä osastossa juuri ongelmia. Nipussa on viime vuoden MM-kultavahti Jussi Olkinuora sekä tuoreet Ruotsin ja Suomen mestarit Emil Larmi ja Christian Heljanko. Pidän osastoa riittävän hyvänä.
Ykkösvahdin paikasta kiihkeimmin taistelevat kuitenkin Larmi ja Olkinuora. Tällä hetkellä kuumin omaan silmääni näyttää olevan Tshekki-ottelussa voitokkaasti torjunut Larmi. Mutta kyse ei ole siitä kuka torjuu perjantaina Yhdysvaltoja vastaan, vaan lopulta siitä kuka torjuu puolivälierässä ja mahdollisesti siitä eteenpäin.
Entäpä puolustus. Oliko valinnoissa yllätyksiä?
Tietysti Nikolas Matinpalon nouseminen MM-kisajoukkueeseen on sellainen valinta, jota en olisi odottanut vielä jokin aika sitten, mutta Matinpalo pelasi jämäkästi näyttöpaikoissaan ja sikäli ansaitsi paikkansa. Harva olisi kuitenkin odottanut Tapparan mestaripakki Valtteri Kemiläisen putoavan porukasta ja Matinpalon nousevan kisajoukkueeseen, mutta tässä kohtaa selvästi painoi puolustuspelin näytöt – ja niissä Matinpalo oli parempi. Petteri Lindbohmin putoaminen myös hieman yllätti.
Olli Määttä ja Mikko Lehtonen ovat nyt tämän joukkueen takalinjojen johtotähtiä, mutta isossa kuvassa pakisto on aika lailla all around -profiilinen puolustus. Puolustuspelaamisen tiiviyttä on painotettu hyökkäyspelin dynaamisuutta enemmän, mikä ei ole lopulta Jukka Jalosen joukkuevalintoja seuranneena mikään yllätys. Hieman puolustuksen kaliiberi kuitenkin mietityttää, sen myönnän.
Entäpä hyökkäyskalusto. Hämmästyitkö jostain?
Yllätyin ehkä eniten Markus Granlundin putoamisesta kisajoukkueesta. Olin lähes varma, että Teemu Hartikaisen, Sakari Mannisen ja Granlundin KHL:stä tutun ketjun, joka oli ylivoimaisesti Ruotsi-ottelussa Suomen paras, näytöt olisivat riittäneet kisakoneeseen ja sitä olisi mahdollisesti peluutettu jopa sellaisenaan kisoissa. Mutta ei. Nyt Granlundin ohi nousivat paitsi Kasperi Kapanen – myös Waltteri Merelä ja Ahti Oksanen. Se oli isokin yllätys.
Sekin on sanottava, että Kasperi Kapaselle jää valituista nyt selkeästi eniten parannettavaa kisoihin lähdettäessä, mutta hänessä on myös eniten potentiaalia parantaa. Olisi tietysti ollut kova temppu pudottaa hänet, joten sikäli ei nyt täysi shokki ole, vaikka esitykset Euro Hockey Tourilla eivät puoltaneet hänen valintaansa. Nyt on ihan selvää, että kun valinta kerran tuli, Kapasen on kuitenkin sitouduttava joukkueen pelaamisen arvoihin aivan eri tavalla kuin tähän mennessä. Tuollaista välinpitämätöntä ja vääriin asioihin energiaansa kuluttavaa Kapasta tämä joukkue ei kaipaa.
Sentterikalusto tässä kyllä mietityttää ja entistä enemmän alkaa pohtia, että mahdetaankohan Mikko Rantasta ainakin kokeilla jossain vaiheessa keskushyökkääjän paikalla. Se kysymys on tosin päällimmäisenä mielessä tällaisessa kokeilussa, että viedäänkö silloin yhden maailman parhaasta laitojen lähellä pelaavasta pelaajasta enemmän jotain pois kuin mitä keskushyökkääjänä hänestä saataisiin. Joukkueessa toki on mukana nyt esimerkiksi Juho Lammikko ja Jere Sallinen, jotka voivat tarpeen tullen pelata myös sentterinä. Sakari Manninen, Antti Suomela ja Hannes Björninen ainakin pelaavat senttereinä.
Mutta kun joukkueeseen liittyy Rantasen – ja myös Kaapo Kakon – kykyjä omaavat pelaajat, niin joukkueen kasvot kyllä kirkastuvat vielä kunhan kisoihin päästään.
Iso kysymys tässä on tosin vielä ilmoilla, että mitä tapahtui Patrik Laineen kohdalla? Laine liittyi jo joukkueeseen ja kai hän pelikuntoisena joukkueeseen ilmoittautui, mitä muuta järkeä olisi ilmoitella mitään muuta. Mutta mitä ihmettä tässä välissä on tapahtunut? Sitä ei näytä kukaan tietävän.
Uskotko, että NHL:stä odotellaan vielä jotain vahvistuksia?
Varmasti joku passi jäänee leimaamatta vielä. Kun mietitään Suomen sentteritilannetta, niin huomautan, että kello 22.30 Suomen aikaa alkaa sunnuntai-iltana kiinnostava peli.
New Jersey Devils on 2-0-voitoin tappiolla Carolina Hurricanesia vastaan ja on ollut toistaiseksi pahasti alakynnessä. Jos Devils häviää jälleen, niin on mahdollista, että vahvasti pudotuspeleissä esiintyneelle Erik Haulalle pidettäisiin vielä takaporttia auki. Haulan kokoinen aukko hyökkäyksessä voisikin olla. Olen jopa yllättynyt, että Haulan nimi ei ole noussut spekulaatioissa enemmän esiin.
Suomen joukkue MM-kisoissa:
Maalivahdit:
Christian Heljanko
Emil Larmi
Jussi Olkinuora
Puolustajat:
Niklas Friman
Miika Koivisto
Mikko Lehtonen
Nikolas Matinpalo
Olli Määttä
Atte Ohtamaa
Ville Pokka
Mikael Seppälä
Hyökkääjät:
Marko Anttila
Joel Armia
Hannes Björninen
Teemu Hartikainen
Kaapo Kakko
Kasperi Kapanen
Juho Lammikko
Sakari Manninen
Waltteri Merelä
Ahti Oksanen
Harri Pesonen
Mikko Rantanen
Jere Sallinen
Antti Suomela
