Liverpool on pelannut vaiherikkaan kauden.  Jürgen Kloppin ryhmän kauden sisällä on ollut ikään kuin kolme kautta.

Ensin oli syyskausi, jonka päätteeksi Liverpool oli mukana taistelemassa jopa Valioliigan mestaruudesta. Vaikka syyskaudelle osui jo viime kaudelta – ja lyhyeltä preseasonilta – kumuloitunutta väsymystä, pystyi Liverpool pitämään tasoaan kohtalaisen korkealla.

Joukkue loi syyskauden aikana maaliodotetta hyökkäyspäähän 1,99 maalia ottelua kohden. Omassa päässä vastustaja pidettiin 1,25 maalin odotteessa ottelua kohden.

Toki, 1,25 maalia ottelua kohden omaan päähän ei ole mestarin odotusarvo. Pitää muistaa kaksi asiaa. Liverpool piti viime kaudella vastustajansa 1,04 maalin odotteessa, kun katsotaan koko kauden ottelukeskiarvoja. Toiseksi Liverpool pelasi mestaruuskaudellaan jatkuvasti paremmin, kuin odotusarvot antoivat odottaa. Vastustajat tekivät kaudella 2019-2020 reilusti alle yhden maalin ottelua kohden, eli Liverpoolin vastustajat viimeistelivät heikommin paikoistaan, kuin odotusarvot kertoivat.

Tällaista sattumaa on huippujalkapallossa vaikea pitää pidemmän päälle yllä. Oli odotettavissa, että jossain vaiheessa toteutumat osuvat paremmin odotusarvoihin. Vastaava ilmiö tapahtui Leicesterille heidän mestaruuskautensa jälkeen. Heidän pelinsä taso ei kauheasti mestaruutta seuraavana syksynä pudonnut, mutta sattuma sekä pienet boksitoiminnan nyanssit muuttuivat. Tuloksena oli katastrofimainen syksy ja mestarivalmentaja Claudio Ranierin potkut.

Tämä alkoi tapahtumaan Liverpoolille syksyn aikana. Sattuma kääntyi.

Pohjumudissa

Tammikuun sekä maaliskuun karmean periodin aikana Liverpool kävi pohjamudissa. Tuli loukkaantumisia. Virgil van Dijk oli loukkaantunut lokakuussa ja muutkin topparit alkoivat hajoilemaan. Kun joukkueelta puuttui Joel Matipia myöten kaikki topparit, joutui Klopp aloittamaan paikkailun. Esimerkiksi Jordan Henderson paikkasi topparina. Hendersonin loukkaantui lopulta ja on vielä nytkin poissa.

Lukuisat avainpelaajien loukkaantumiset sekä sattuman kääntyminen pakottivat Kloppin veivaamaan jatkuvasti kokoonpanoja. Liverpoolin kovin ase, eli pelaamisen vahva automaatio avoimessa pelissä sekä erikoistilanteissa alkoi katoamaan.

Tuloksena oli se, että Liverpool päästi kahden ja puolen talvikuukauden aikana 1,33 maalia odotusarvoa ottelua kohden omassa päässään. Ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen odotusarvot myös realisoituivat. Liverpoolin uskomaton automaation taso puolustuspelissä sekä yhteen hitsaantunut puolustuslinja antoi sille mestaruuskaudella etua. Joukkue blokkaili vetoja omassa boksissa kenties parhaiten maailmassa. Tänä talvena pelaajat ovat jatkuvasti vaihtuneet puolustuslinjassa, maalivahtiosastolla on ollut loukkaantumisia ja joukkueen korkeaa puolustuslinjaa suojaava keskikenttä on ollut rotaation jatkuvissa kourissa.

Tämän lisäksi hyökkäyspeli jumiutui. Liverpoolin jatkuvaan selustauhkaan sekä keskityspelaamiseen perustuva hyökkäyspeli on ollut tällä kaudella paremmin vastustajien näpeissä. Toki tätäkin on auttanut se, ettei Kloppilla ole pysyneet permantit kasassa. Esimerkiksi loistavasti seurassa aloittanut Diogo Jotakin oli syksyllä ja talvella jaksoja poissa. Vastustajan päätyyn luotu maaliodote oli talven periodin aikana vain 1,51 maalia ottelua kohden.

Keskityspelaamiseen perustuvassa pelityylissä on usein se vaara, että laitakaistalta lähteviä keskityksiä lähetetään tilanteissakin, joissa vastustajan puolustuslinja ei ole tasapainossa. Tätä alkoi tapahtumaan Liverpoolille. Se kadotti nopean syöttörytminsä ja sitä kautta oikeanlaiset keskitystilanteet. Talvella oli otteluita, joissa Liverpool keskitti 30 kertaa, ja jokainen keskitys heitettiin maalille sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ollut etua.

Kloppin taikaa

Se, mitä Klopp ja hänen miehistönsä on saanut maaliskuun puolen välin jälkeen aikaan, on yksi tämän kauden kovimmista valmennuksellisista tempuista.

Se on sitä, vaikka Liverpool ei Mestareiden liigaan pystyisikään punnertamaan. Joukkueen kevään loppukiri on ollut aivan loistava.

Maaliskuun ja tämän päivän välillä Liverpool on nostanut luodun maaliodotteensa peräti huikaisevaan 2,18 maaliin ottelua kohden. Tämä on mahdollistanut paljon, sillä edelleen päästettyjen maalien odote on pysynyt viime kautta korkeammalla. Liverpool on päästänyt odotetta ottelua kohden 1,23 maalia. Puolustus on siis tiivistynyt, mutta ei mitenkään ratkaisevasti. Esimerkiksi Manchester Unitedin joukkue voitti tekemällä neljä – ei puolustamalla hyvin.

Ratkaisu on ollut prässätä ja hyökätä paremmin. Tähän on tarvittu Kloppin ja hänen esikuntansa kenttätyötä.

Kun Manchester City kadotti pelinsä kesän jälkeen ja valahti Valioliigassa keskikastiin, palautti päävalmentaja Pep Guardiola joukkueensa pelaamisen perusteisiin. Guardiola kielsi pelaajia juoksentelemasta ja käskytti pelaajat pelaamaan puhdasta positional play’ta. Tuttu nopearytminen syöttötyöskentely palautettiin huoneentauluksi.

Tämä kausi on ollut Liverpooliltakin lopulta perusjuttuihin paluuta. Kun loukkaantumiset iskivät ja pelaajatilanne oli kaoottinen, teki Klopp oikean ratkaisun. Asioiden monimutkaistamisen tai muuttamisen sijaan hän tehosti niitä asioita, joista Liverpool on ollut viime vuosina tunnettu.

Prässiin tuotiin tuttuja mekanismeja ja niistä alettiin pitämään tarkemmin kiinni. Kentälle laitetut uudet ja korvaavat topparit Ozan Kabak ja Nathaniel Phillips saivat harjoituskentän kautta toistoja korkeassa puolustuslinjassa pelaamisesta.

Hyökkäyspelaamisessa boksia alettiin keväällä täyttämään taas organisoidummin. Diogo Jota on pelannut laidassa, mutta myös keskellä ja tuonut sille paikalle uusia ulottuvuuksia. Liverpool esimerkiksi keskittää eniten Valioliigassa. Olisi ollut helppo viedä keskityksiä pois ja viedä murtautumismalleja toiseen suuntaan, kun paikkojen luonti oli talvella tuskaista. Sen sijaan Klopp pohti, mitkä ovat keskitysmallien laatutekijät, huomasi ongelmat ja korjasi ne. Joskus huippujoukkueillekin käy niin, että pelin kehittymisessä näkyy sukelluksia ja epälineaarisuutta. Tätä voi tapahtua kriittisten loukkaantumisten tai muiden haasteiden kautta.

Perusteiden kertaaminen ja perusteiden paremmin tekeminen on ollut siksi tämän kauden teema. Korona vaikeutti peliaikatauluja ja sai aikaan ennennäkemättömän otteluruuhkan sekä vaatimustason pelaajien fyysiselle suorittamiselle. Kaudelle on ollut kuvaavaa, että mestari City ja kevään paras joukkue, Liverpool, ovat päässeet tuloksiin kiinni sen kautta, että oman pelin identiteetti ja perusteet on palautettu onnistuneesti.

Tämä valioliigakausi tullaan muistamaan etenkin yhdestä asiasta. Siitä, että Klopp ja Guardiola joutuivat näyttämään kenttätyön kautta, miksi he ovat kaikista kovimpien managerien maineessa.

Lue myös: Chelsea avasi oven kauhuskenaariolle – vaarassa jäädä ulos Mestarien liigasta