SkySportsin jalkapalloasiantuntija ja Arsenalin entinen hyökkääjä Paul Merson sanoi, että jos Mohamed Salah pelaa Liverpoolin ja Manchester Cityn välisessä titaanien yhteenotossa sunnuntaina, Liverpool voittaa ottelun. Jukka, onko se näin yksinkertaista?

Ei ole. On muistettava, että Merson ei ole vain jalkapalloanalyytikko. Hän televisiontekijä, jolle maksetaan hyvän tv-ohjelman tekemisestä. Ja hyvään tv-viihteeseen kuuluu, että analyyttisen valmentajapuheen sijaan asiantuntijoiden on herätettävä tunteita ja synnytettäviä otsikoita.

Toki mielipiteet eivät välttämättä ole aina ristiriidassa itse asian kanssa, mutta tällainen kärjistäminen pelkistää asioita usein turhankin paljon. Voisin sanoa, että tiedän sen kokemuksesta.

Salah on toki yksi Valioliigan parhaista pelaajista ja äärimmäisen tärkeä pelaaja Liverpoolille, mutta hän on pelannut vain kahdessa ottelussa tultuaan kesken kotiin Afrikan mestaruusturnauksesta tammikuussa. Ensimmäinen ottelu oli 17. helmikuuta pelattu Brentford-ottelu, jossa hän teki yhden maalin ja syötti toisen, vaikka pelasi vain 46 minuuttia. Toinen ottelu oli torstaina pelattu Eurooppa-liigan vierasottelu Sparta Prahaa vastaan, jossa Salah tuli kentälle viimeiseksi vartiksi.

Ensimmäinen iso kysymys sunnuntain kannalta on, miten hyvässä kunnossa Salah on fyysisesti ja mikä on hänen peliterävyytensä. Jürgen Klopp myönsi alkuviikosta, ettei Salah olisi harjoitellut ainakaan vielä alkuviikolla, ellei Liverpoolin loukkaantumistilanne olisi ollut niin paha mitä se vielä viikon alussa oli.

Salahilta meni Afrikan mestaruusturnauksessa takareisi ja kun se vamma alkoi kestää pelaamista, hän sai uuden lihasvamman, joka piti hänet poissa pelikentiltä lähes kolme viikkoa.

Vaikka Salah onkin Liverpoolin kannalta elintärkeä pelaaja ja vaikka yhden pelaajan yksi laukaus voi olla tuloksen kannalta ratkaiseva marginaali, jalkapallo-ottelussa on niin paljon muuttujia, ettei Salah yksin määrittele ottelun voittajaa tai häviäjää – varsinkin, kun vastakkain on kaksi tämän tasoista ja näin tasaista joukkuetta.

Molemmat managerit ovat varmasti miettineet valmennustiimiensä kanssa omilla shakkipöydillään, millaisella ottelusuunnitelmalla sunnuntain otteluun kannattaa lähteä. Klopp ja Pep Guardiola tuntevat niin hyvin toisensa, etten usko, että kumpikaan pystyy kaivamaan kaapista mitään sellaista taktista asetta, joka ratkaisisi ottelun.

Paljon todennäköisemmin marginaalit ovat niin pieniä, että ottelun sisäiset muuttujat voivat heittää tuloksen suuntaan tai toiseen. Monien mielestä ”tolppa sisään, tolppa ulos” -puhe on kliseistä, mutta jalkapallon pitkä historia on osoittanut, että tällaiset tekijät – väärä tuomio, väärä VAR-tuomio, muutaman millimetrin paitsioratkaisu tai epäonninen taklaus ja siitä seuraava ulosajo – ratkaisevat usein tasaiset ottelut.

Uskon, että myös sunnuntaina erot tiivistyvät pieniin asioihin. En siksi lähde ennakoimaan sunnuntain ottelun lopputulosta.

Lähdetkö ennakoimaan Valioliigan mestaruustaistelun voittajaa?

En lähde. Se on yhtä mahdoton tehtävä kuin sunnuntaisen ottelun lopputuloksen ennakoita.

Ainoa, mikä on varmaa, on, että tällaista mestaruustaistelua meillä ei ole käsissämme pitkään aikaan. Kysymys ei ole vain tasaisuudesta, vaan siitä, että Valioliigan mestaruudesta taistelee kolme näin huippuunsa viritettyä ja huipputasokasta joukkuetta.

Se, ovatko Manchester City, Liverpool ja Arsenal, Euroopan tämän hetken kolme parasta joukkuetta vai ovatko ne kolme joukkuetta 4-6 parhaan eurooppalaisen seurajoukkueen listalla, on jokaisen silmässä, mutta tilastoja on pakko kumartaa.

Valioliigaa pidetään maailman kovatasoisimpana jalkapallosarjana, mutta Arsenal on vuodenvaihteen jälkeen voittanut kaikki liigaottelunsa, Liverpool on voittanut yhdeksästä edellisestä ottelustaan kahdeksan ja kärsi ainoan tappionsa Arsenalille, ja Manchester City on voittanut kymmenestä edellisestä liigaottelustaan yhdeksän ja pelannut yhden tasan.

Kolmelle kärkiseuralle voi toki tulla ja todennäköisesti tuleekin yllättäviä pistemenetyksiä loppukaudella, mutta en olisi yllättänyt, jos mestaruus ratkaistiin lopulta kahdessa ottelussa – Liverpoolin ja Manchester Cityn ottelussa sunnuntaina ja Manchester Cityn ja Arsenalin ottelussa maaliskuun 31. päivänä. Nämä ottelut ovat klassisia kuuden pisteen otteluita ja niissä se mestaruus ratkaistaan.

Liverpoolin ja Manchester Cityn sunnuntainen kohtaaminen on Kloppin ja Guardiolan viimeinen kohtaaminen Valioliigassa. Kumman sinä nostat kaksikosta suuremmaksi manageriksi?

Koko ura huomioiden Guardiolan. Guardiola jalosti Johan Cruyffin luoman barcelonalaisen pelitavan taiteen korkeimmaksi muodoksi ja hän on dominoinut eurooppalaista sarjajalkapalloa omana aikana nyt kolmessa eri maassa, Espanjassa, Saksassa ja nyt Englannissa.

Toki Klopp on jalostanut myös gegenpressiä omaan suuntaansa, mutta Guardiola oli tuloksellisesti ja kokonaisvaltaiselta vaikutukseltaan jalkapalloon yksi kaikkien aikojen suurimmista valmentajista Cruyffin, Rinus Michelsin ja Valeri Lobanovskyin ohella.

Valioliiga-aikana Guardiolan ja Kloppin vertailu on sen sijaan vaikeampaa. Guardiola on toki voittanut viisi Valioliigan mestaruutta, kun Klopp on voittanut vain yhden, mutta vertaaminen ei ole näin suoraviivaista.

Manchester City on käyttänyt Guardiolan aikana pelaajaostoihin 1,2 miljardia puntaa, kun Liverpool on käyttänyt Kloppin aikana 800 miljoonaa puntaa. Tätä vertailua vääristää vielä se, että Manchester City oli jo rakentanut huippujoukkueen miljardiensa turvin ennen Guardiolan tuloa taloon ja Guardiola on voinut uudistaa joukkuetta enemmän tai vähemmän pala kerrallaan ja ostaa pelaajia ilman, että hänen olisi tarvinnut rahoittaa ostoja myynneillä.

Kloppin tilanne on ollut erilainen. Liverpool on käyttänyt nettona rahaa uusien pelaajien ostamiseen 250 miljoonaa puntaa, kun Manchester Cityn nettokulutus on ollut lähes kolminkertainen Liverpooliin verrattuna Guardiolan aikana.

Liverpool osti esimerkiksi vuonna 2018 Virgil van Dijkin ja Alissonin yli 130 miljoonan punnan yhteishinnalla, mutta se rahoitti siirrot myymällä saman vuoden tammikuussa joukkueen yhden talismaanin, Philippe Coutinhon, 134 miljoonalla punnalla Barcelonaan. Citykin on myynyt pelaajia isolla rahalla, mutta kysymys ei ole ollut samanlaisesta ”myy ennen kuin ostat” -politiikasta, kuten Liverpoolin kohdalla.

Muutenkin Klopp joutui rakentamaan joukkueen kokonaan uudelleen. Hänellä oli toki tukenaan legendaarinen Michael Edwards, joka muun muassa käänsi Kloppin pään Coutinhon myynnin ja Salahin hankintojen suhteen. Kloppin vastuulle jäi kuitenkin uusien pelaajien roolittaminen ja ajaminen sisään omaan pelityyliinsä – ja siinä hän on onnistunut mestarillisesti.

Pidän siksi makuasiana, kumpaa näiden Englannin vuosien aikana arvostaa managerina enemmän – Kloppia vai Guardiolaa. Jos pakko olisi painaa jompaakumpaa nappia, painaisin Kloppin nappia. Hän toi Liverpool takaisin sinne, minne se kuului Bill Shanklyn, Bob Paisleyn, Joe Faganin ja Kenny Dalglishin aikana 60-, 70- ja 80-luvuilla.