Liverpoolin karvaat tappiot siirtomarkkinoilla herättävät kysymyksen, mikä Anfieldilla mättää
Liverpool on hävinnyt viime päivinä useita avaintaisteluita siirtomarkkinoilla. Miksi? Jukka Rönkä vastaa.
Liverpool on kärsinyt viime viikkoina katkeria tappioita siirtomarkkinoilla ja lisäksi joukkueesta virta on vienyt pelaajia mieluummin ulos kuin sisään. Jukka, onko Liverpoolissa joku ongelma tällä hetkellä?
Se on totta, että Liverpool on kärsinyt viiltäviä takaiskuja siirtosuunnitelmiensa suhteen. Moises Caicedo ja Romeo Lavia siirtyivät Chelseaan, vaikka Liverpool teki Caicedosta ennätyksellinen 110 miljoonan punnan tarjouksen Brightonille ja vaikka se olisi valmis maksamaan Laviasta jopa enemmän, mitä Southampton hänestä pyysi.
Lisäksi Fabinho, Firmino ja Jordan Henderson siirtyivät Saudi-Arabian Pro-liigaan, vaikka Liverpool olisi lähtökohtaisesti halunnut pitää heidät kaikki.
Viime päivinä on uutisoitu myös Mohamed Salahin ja Alissonin mahdollisista siirroista saudiliigaan. Vaikka pidänkin näitä siirtoja teoreettisina, niin Salahin Liverpool-ura on joka tapauksessa tulossa tiensä päähän, todennäköisesti jopa jo ensi kesänä.
En silti puhuisi vielä mistään vakavasta ongelmasta tai sen tyyppisestä ongelmasta, että Liverpoolin sisällä olisi jokin sellainen tekijä, joka olisi laskenut sen vetovoimaa siirtomarkkinoilla.
Liverpool maksaa suurimmille tähdilleen täysin vertailukelpoisia palkkoja ja sen palkkakulut olivat viime kaudella Valioliigan neljänneksi suurimmat Manchester Unitedin, Chelsean ja Manchester Cityn jälkeen – ja selvästi korkeammat kuin esimerkiksi Arsenalilla.
Siinä, että Caicedo ja Lavia esimerkiksi valitsivat Chelsean Liverpoolia, on kysymys ennemminkin yksittäistapauksista.
Caicedon kohdalla yksi kriittinen tekijä oli, että Chelsea sopi hänen kanssaan henkilökohtaisista ehdoista jo toukokuussa – jolloin Liverpool oli Caicedon suhteen vielä lähtötelineissä. Toki se oli ilmaissut kiinnostuksen Caicedon hankintaan, mutta toisin kuin Chelsea, se ei tehnyt mitään konkreettista siirron eteen. Tämä oli Caicedon silmissä yksi merkittävä tekijä Chelsean eduksi.
Lavian tapauksessa kysymys oli ainakin Lavian itsensä mukaan siitä, että hän näki Mauricio Pochettinon ja Chelsean projektin erittäin kiinnostavana ja kunnianhimoisena. Hän ei sanonut, että kiinnostavampana ja kunnianhimoisempana kuin Liverpoolin projektia, mutta siitähän siinä oli kysymys, onnistuneesta myyntipuheesta. Palkka ei ollut Lavian siirrossa kriittinen muuttuja.
Mitä tulee sitten näihin Liverpoolista lähtöihin, niin näissä kysymys on pitkälti siitä, että Liverpool on antanut joukkueensa vanhentua. Kun pelaajat alkavat lähestyä uransa iltaa tai kolmenkympin rajaa, silloin kynnys etsiä uusia haasteita, kenties suurempaa roolia ja samalla usein myös suurempaa palkkaa, laskee – ja nyt näitä tällaisia pelaajia Liverpoolissa on vääristyneen ikärakenteen seurauksena määrällisesti paljon.
Hyvä vertailukohta on Arsenal. Sieltä ei ole lähtenyt kolmeen vuoteen pois yhtään sellaista avauksen pelaajaa, jota Arsenal ei olisi halunnut päästää käsistään. On väistämätöntä, että kun joukkue vanhenee, myös Arsenalille tulee omat fabinhonsa ja firminonsa.
On myös hyvä kysymys, mikä merkitys Liverpoolin urheilujohdon vaihtumisella on ollut siirtomarkkinoille. Michael Edwarsia pidettiin Valioliigan johtavana kultasormena uusien pelaajien rekrytoinnissa. Hän erosi kuitenkin tehtävästään vuosi sitten ja hänen seuraajakseen palkattu Edwardsin entinen apueri Julian Ward viihtyi tehtävässä vain vuoden.
Nyt postia hoitaa Jorg Schmadtke, joka on siis kolmas eri urheilujohtaja tehtävässä reilussa vuodessa. Tällainen vaihtuvuus ei ole optimaalinen tilanne minkään seuran kannalta. Myös Schmadtken tuomitseminen on ennenaikaista, sillä hän on juuri ja juuri ehtinyt Anfieldin porteista vasta sisälle.
Mitä nämä siirtomarkkinoilla kärsityt takaiskut vaikuttavat Liverpoolin tähän kauteen?
Tässä on odotettava siirtoikkunan sulkeutumiseen asti, kunnes lopulliset voitot ja tappiot voidaan laskea. Nyt avainkysymys on, millaiset pelaajat Liverpool pystyy hankkimaan niihin rooleihin, jonne se olisi hankkinut Caicedon ja Lavian.
En usko, että perjantaina vahvistettu Wataru Endon siirto jäisi Liverpoolin viimeiseksi keskikenttähankinnaksi tässä siirtoikkunassa. Hän on kuitenkin jo 30-vuotias pelaaja, joka ei vielä ole noussut sellaiseksi voimatekijäksi, jollainen esimerkiksi Caicedo oli viime kaudella Brightonissa. Vaatii vahvaa luottoa Jürgen Kloppin kykyihin, jos hän kaivaa Endosta Caicedon tasoisen pelaajan.
Mutta eivät ne vaihtoehdot siihen lopu. Jos Liverpool saisi hankittua esimerkiksi Real Madridin Aurelien Tchouamenin tai Federico Valverden, joku voisi kysyä, kumpi silloin teki paremmat kaupat – Liverpool vai Chelsea?
Mutta ei mennä asioiden edelle. Se on kuitenkin selvää, että Klopp halusi ja hän tarvitsee keskikentän kenraaliksi jonkun Valverden tai Tchouamenin tasoisen pelaajan ja jos hän ei sitä saa, Liverpoolin mahdollisuudet Valioliigan mestaruustaistelussa heikkenevät.
Toki palapeli menisi uusiksi myös silloin, jos esimerkiksi Salah siirtyisi vielä tänä kesänä pois, mutta siihen on mahdoton uskoa.
