Miesten lukkaririntamalla tapahtui tällä kaudella historiallinen murros. kun Topi Kosonen päätti pitkän ja komean uransa. Kososen mukana lautasen ääreltä poistui toinenkin 2000-luvun suurista megalukkareista, sillä Kosonen hallitsi yhdessä Toni Kohosen kanssa ylivoimaisella tavalla 2000-luvun ensimmäistä ja pitkälle vielä toistakin vuosikymmentä.

Kohosen ja Kososen poistuminen on jättänyt valtaistuimen auki uusille hallitsijoille – Janne Kivipellolle ja Juha Puhtimäelle. Heidän selkänsä takana kasvaa kaksi uutta lukkarisukupolvea, joista varsinkin uudemmasta, 2000-luvulla syntyneestä lukkarisukupolvesta, saattaa nousta uudet hallitsijat seuraavaksi vuosikymmeneksi – ellei jopa kahdeksikin.

Toinen merkittävä muutos tällä kaudella oli metrin käsitteen tarkentuminen. Pesäpallossa elettiin pitkään erikoisessa viidakossa, jossa jokaisella syöttötuomarilla sai olla oma tulkintansa sääntöjen määräämästä metristä. Joillakin se oli lähempänä metriä, mutta parhaimmilla säveltäjillä metri tarkoitti 120 senttiä tai jopa 130 senttiä.

Ota osaa Tapio Suomisen vetämään suoraan urheiluvisaan – ja muuta tietosi rahaksi!

Viimeisen kahden vuoden aikana syöttötuomareiden linja on selkeästi madaltanut ja nyt aletaan olla jo oikeasti metrin tuntumassa. Tämä on johtanut merkittävään muutokseen lukkaripelissä. Matalasta syötöstä on tullut valtaosalle lukkareista aiempaa tärkeämpi ja enemmän käytetty ase, jota monet lukkarit ovat suolanneet varsinkin viimeisessä syötössä kokeilemalla asennottoman syötön ja syöttöliikkeen rajoja ja tulkintaa. Tämä on korostanut entisestään hyvän kaaripelin merkitystä ja arvoa.

Matalampi syöttö on vaikeuttanut lyöjien työtä, mutta lyöjät ovat vastanneet haasteeseen lyhentämällä vauhtiaan. Varsinkaan taitavilla lyöjillä syöttölinjan madaltuminen ei ole juurikaan sotkenut heidän lyöntipeliään.

ElmoTV aloittaa juttusarjan, jossa se niputtaa yhteen tämän kauden annin eri pelin osa-alueilla ja jakaa kullakin osa-alueella pelaajat kolmeen koriin. Kysymys ei välttämättä ole siitä, että korit mittaisivat vain pelaajien tasoa, vaan jaottelu voi vaihdella tapauskohtaisesti, kuten lukkarianalyysissäkin.

Ykköskori: Valtiaat

Topi Kososen jälkeen Superissa on kaksi kiistatta omassa luokassaan olevaa lukkaria, Kouvolan Janne Kivipelto ja Tampereen Juha Puhtimäki. Molemmat ovat kokeneita pitkän linjan lukkareita, jotka nousivat valtaistuimelle hitaamman reitin kautta. Kivipelto kypsyi hieman varjoisammassa maastossa Alajärvelle, kunnes siirto Kouvolaan heitti hänet parrasvaloihin. Puhtimäki oli pitkään keskitason lukkari, kunnes hän nousi valtakunnan ykköslukkareiden eliittiin Hyvinkäällä ja Joensuussa – ja tällä kaudella Manse PP:ssä.

Kivipelto ja Puhtimäki hallitsevat kaikki lukkaripelin avaintekijät. Molemmat ovat myös taktisesti huippuluokan lukkareita ja tuntevat ja tietävät pitkän kokemuksensa turvin, mitä missäkin tilanteessa ja millekin pelaajalle kannattaa syöttää. Myös molempien fysiikka on erinomaista tasoa.

Kakkoskori: Nuoret haastajat

Nuoret haastajat voidaan jakaa kahteen luokkaan – 1990-luvun lopulla syntyneisiin lukkareihin ja 2000-luvulla syntyneeseen uuteen ja vieläkin lupaavampaan lukkarisukupolveen.

Aapo Komulainen kohahdutti pesäpallopiirejä vuosi sitten nousemalla yhdeksi Sotkamon avainpelaajista pudotuspeleissä aina finaaleita myöten. 18-vuotias Komulainen on edelleen äärimmäisen lupaava lukkari, mutta tämä kausi osoitti, että Komulaisenkin pitää tehdä vielä paljon töitä. Kun häntä vastaan pelattiin tarkemmin, Komulainen ei ottanutkaan uutta kehitysaskelta eteenpäin, vaan pikemmin aavistuksen taantui.

Tämän kauden suuri läpimurtolukkari oli Imatran Rasmus Surakka. 20 vuotta elokuussa täyttänyt Surakkakin nousi kehiin jo viime kaudella, mutta tällä kaudella hän otti paikkansa nuorten lukkareiden eturivissä.

Myös Mansesta viime syksynä Hyvinkäälle siirtyneen 19-vuotiaan Petteri Alasen kurssi oli lupaavassa nousukiidossa, kunnes polvivamma päätti hänen kautensa.

Neljäs nuoren kaartin kärkinimi on Kouvolan 16-vuotias Elias Pitkänen. Pitkäsen edessä on vielä – ainakin ensi kaudella – Janne Kivipelto, mutta Pitkäsen esiinmarssia on mahdoton paljon pidempään pidätellä. Kysymys on vain siitä, nouseeko hän Superiin Kouvolassa vain jossakin muualla.

Perttu Ruuska on kokonaan oma tapauksensa. Ruuska siirtyi viime kaudella Vimpelin lukkariksi ja pelasi erinomaisen tulokaskauden. Tällä kaudella Ruuska oli kuitenkin varjo viime kaudesta. Taktiset väärät katosivat kauden edetessä lähes kokonaan, samoin innokkuus hakea lyhyitä. Lopulta Ruuskan lähes ainoa ase oli matala syöttö.

On mielenkiintoista nähdä, mitä Ruuskan lukkaripelissä tapahtuu seuraavaksi. Mansessa hän saa ensi kaudella pelata lukkarina vain Juha Puhtimäen loukkaannuttua tai silloin, jos Puhtimäkeä halutaan lepuuttaa. Ruuska on vasta 20-vuotias, joten aikaa hänellä on – jos vain tahtoa ja malttia pelata vielä lukkarina löytyy.

Lukkaritaivaalle on nousemassa myös kokonaan uusia nimiä. 17-vuotias Elias Lahti nosti jo tänä kesänä osan kaudesta Haminassa, ja Pattijoella on ensi kaudella kaksi kokematonta 18-vuotiasta lukkaria, Lauri Vuollo ja Topi Still. Ensi kausi näyttää, miten kovia Vuollo ja Still ovat Superissa.

Muutenkin nuorten lukkareiden kohdalla on hyvä muistaa, että kaikista lupaavista lukkareista ei tule huippulukkareita, kuten lukuisat esimerkit Kalle-Tapio Huuskosta, Samu-Kalle Varosesta, Matias Litmasesta ja Joona Sikiöstä alkaen osoittavat.

Kakkoskorin toisen rintaman muodostavat 1990-luvun lopulla syntyneet Koskenkorvan Juho Hakomäki, Seinäjoen Joona Lehtinen ja Kiteen Jesse Eskelinen. Heillä kaikilla ura on omalla tavallaan risteyskohdassa. Tämä taso ei vielä riitä haastamaan Puhtimäkeä ja Kivipeltoa. On siis pakko parantaa, varsinkin Eskelisen – mutta kenellä vääntö, motivaatio, asenne ja henkinen kantti siihen riittävät? Potentiaalia kaikilta löytyy.

Kolmoskori: Jyrät

Kolmanteen koriin kuuluvat kokeneet lukkarit – Joensuun Ville Väliaho, Vimpeliin Siilinjärveltä siirtyvä Teemu Kinnunen, Kankaanpään Henri Itävalo, Kempeleen Jani Lassila ja Haminan Matias Hangasmaa.

Kolmoskorin lukkareita ei kannata verrata taidollisesti kakkoskorin lukkareihin. Kinnunen ja Väliaho voivat hyvinkin juhlia ensi syksynä Suomen mestaruutta, mutta kumpikaan heistä ei ole – kuten eivät myöskään Lassila, Hangasmaa tai Itävalo – lähellekään Puhtimäen ja Kivipellon tasoa, ja kummallakin on sellaisia puutteita, että nousu korkeimpaan lukkarieliittiin on epätodennäköistä.