Manchester Cityn ja Newcastlen taloussyytöksissä on kyse pelkästä ukkosen jyrinästä
Manchester City ja Newcastle saivat niskaansa syytteet laittomasta valtiopohjaisesta rahoituksesta. Jukka Rönkä avaa, mistä sopassa on kysymys.
The Mail On Sundayn toimittajat Nick Harris ja Alex Millerin paljastivat sunnuntaina, että EU tutkii Manchester Cityn ja Newcastlen mahdollisia ”laittomia” valtio-omistuksellisia kytköksiä. Jukka, mistä ihmeestä tässä sopassa on kysymys, sillä eihän Britannia ole enää edes EU:n jäsen?
Soppa on kieltämättä varsin erikoinen.
Tämän tutkinnan – jonka EU-komissio vahvisti The Mail On Sundaylle – taustalla on aiemmin tänä vuonna voimaan tullut EU-direktiivi, jolla pyritään estämään se, että EU:n ulkopuoliset valtiot voisivat vääristää EU:n alueella toimivien yritysten välistä kilpailua rahoittamalla heitä valtioiden kukkarosta.
EU:n silmissä jalkapalloseurat ovat samanlaisia liikeyrityksiä kuin mitkä muutkin yritykset ja niiden toimintaa säätelevät ja suojelevat samat EU-lait.
Vaikka Iso-Britannia ei ole enää EU:ssa, Brexit ei tarkoittanut kaikkien juridisten kytköksien ja säädösten katkaisemista Britannian ja EU:n välillä. Yksi tällaisista asioista on juuri tämä uusi direktiivi, joka suojelee myös englantilaisia jalkapalloseuroja, vaikka Britannia ei olekaan enää EU-maa.
Siksi Manchester Citysta ja Newcastlesta on tehty tutkintapyyntö EU:lle.
Manchester Cityn kohdalla valtiollinen omistusepäily kohdistuu siihen, että seuran omistaa Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kuningashuoneeseen kuuluva Sheikki Mansour ja Newcastlen kohdalla siihen, että seuran osakkeista 80 prosenttia omistaa Saudi-Arabian kuningasperheen sijoitusyhtiö, PIF.
Nyt sitten tutkitaan ja kun tutkimukset joku päivä saadaan maaliin, sitten mietitään, mitä siitä seuraa.
Miten vakavina pidät näitä syytöksiä ja mitä näistä syytöksistä voisi seurata Manchester Citylle ja Newcastlelle?
Tässä on yksi merkittävä ero verrattuna siihen, että jalkapalloviranomaiset itse tutkisivat asiaa. Jalkapalloviranomaisten intressinä on suojata omaa bisnestä ja siksi he ovat tähän saakka puuttunut ja rangaisseet omiaan vain äärimmäisissä tapauksissa.
Tilanne muuttuu sen sijaan oleellisesti, kun siirrytään rikosoikeudellisille ja kilpailuoikeudelliselle puolelle, sillä silloin pykälöiden noudattamista eivät valvo enää jalkapalloviranomaiset, vaan valtiolliset ja esimerkiksi EU:n kaltaiset urheilun ulkopuoliset viranomaiset.
Näin ollen tämän putken päästä voisi teoriassa tulla rankkojakin ratkaisuja, mutta Manchester Cityn ja Newcastlen tapauksissa haasteena on syytösten toteen näyttäminen.
Sheikki Mansour on koko ajan korostanut, että kysymys on hänen omasta seikkailustaan ja hänen oma omaisuutensa riittäisi hyvinkin rahoittamaan vaikka kahden Manchester Cityn toimintaa. Sama pätee Saudi-Arabian kuningasperheen hallinnoimaan PIF-sijoitusyhtiöön. Senkin oma varallisuus riittäisi heittämällä rahoittamaan minkä tahansa jalkapalloseuran toimintaa.
Näissä tapauksissa on vaikea uskoa muutenkaan varsinaisiin rangaistuksiin, sillä kysymys on uudesta EU-direktiivistä. Toki jos kysymyksessä olisi härski ja tahallinen rikkomus, siitä voisi tulla rapsut, mutta todennäköisempää on, että jos EU-komissio pitäisi syytteitä perusteltuina, Manchester Citya ja Newcastlea kehotettaisiin säätämään ja muuttamaan omistusrakennettaan sellaiseksi, että näiltä epäillyiltä katoasi pohja pois.
Kysymys on siis enemmän ukkosen jyrinästä kuin siitä, että sieltä tulisi rajumyrsky, joka kaataisi kaksi kotia.
Missä korissa nämä Manchester Cityn kuuluisat 115 talousrikossyytettä ovat?
Ne ovat edelleen siellä korissa, missä ne ovat olleet helmikuusta lähtien, kun Valioliiga nosti nämä syytteet Citya vastaan.
Jos osapuolet eivät löydä asiassa kompromissia, edessä on pitkä oikeustaistelu, joka kestäisi helposti 2-3 vuotta. Tämän puolen vuoden aikana Cityn kielenkäyttö syytösten osalta on kuitenkin rivien väleissä muuttunut aavistuksen sen suuntaiseksi, että syytöksiä ei enää niinkään kiistetä, vaan mahdollisia rikkomuksia pidetään tahattomina. Varmasti City kiistää sen, että rikkomuksia olisi 115, mutta on paljon mahdollista, että se myöntää osan rikkomuksista.
Tällainen asenteenmuutos voisi mahdollistaa sen, että osapuolet pääsisivät asiassa sopuratkaisuun, jossa Citylle määrättäisiin sakkoja, sille tulisi esimerkiksi kahden siirtoikkunan mittainen siirtokielto ja se suljettaisiin kenties kaudeksi ulos Mestarien liigasta. Mutta sitä ei pudotettaisi Valioliigasta, eikä siltä vähennettäisi sarjapisteitä tai riistettäisi pois vanhoja liigamestaruuksia.
En usko, että jalkapalloviranomaisetkaan haluaisivat oikeasti kaikista kovimpia rangaistuksia. Joku rapsu pitää tulla, mutta ehkä rangaistuksen voisi määritellä pienimmäksi kovaksi rangaistukseksi.
Myös Chelsea hakee omassa casessaan samanlaista ratkaisua. Se on oma-aloitteisesti myöntänyt, että Roman Abramovitsin aikana seuran kirjanpitoa on sormeiltu, mutta Chelsea toivoo, että sen oma-aloitteisuus ja halu selvittää sotkut päästää sen kuin koira veräjästä – vaikka periaatteessa kysymys on samanlaisista rikkomuksista, joista myös Manchester Citya on syytetty.
