Manchester United olisi valmis lainaamaan repivän kohun keskelle joutuneen Casemiron loppukaudeksi turkkilaiselle Galatasaraylle. Jukka, ilmeisen ymmärrettävä ratkaisu?

Ymmärrettävä ja ymmärrettävä.

Ymmärrettävä siinä mielessä, että Casemiro ansaitsee arviolta 350 000 puntaa viikossa, mikä tekee hänestä Manchester Unitedin parhaimmin palkatun pelaajan. Joukkueen parhaimmin palkatulta pelaajalta voidaan kohtuudella odottaa, että hän olisi joukkueen kantavia voimia ja yksi avainpelaajista.

Sitä Casemiro ei tällä hetkellä. Hän on Unitedin silmin katsottuna pikemminkin jonkinlaista ongelmajätettä, josta ei päästä millään eroon.

Casemiro siirtyi kaksi vuotta sitten Manchester Unitediin 60 miljoonalla punnalla Real Madridista. Hän oli jo silloin 30-vuotias ja siinä mielessä hyvin erikoinen osto.

United oli kuitenkin pakkoraossa, sillä uudeksi manageriksi aiemmin kesällä tullut Erik ten Hag yritti hankkia kuumeisesti kutospaikan pelaajaksi Ajaxin aikaista luottomiestään Frenkie de Jongia Barcelonasta. Kun de Jong ei liikahtanut, Manchester United joutui puolipaniikissa hankkimaan jonkun saatavilla olleista vaihtoehdoista ja maksamaan hänestä sellaisen hinnan, jota myyjä ilkesi pyytää.

Casemiro pelasi ensimmäisellä kaudella Old Traffordilla erinomaisesti, mutta viime kaudella hänen tähtensä alkoi hyytyä ja United olisi halunnut myydä hänet kesällä. Ostajia ei kuitenkaan kiristyneillä siirtomarkkinoilla löytynyt ja siksi United joutui myymään Scott McTominayn ja pitämään Casemiron.

Casemiron korkea palkka ja hänen pelillinen hyytymisensä huomioiden se, että hänestä halutaan luopua, on loogista. On myös ymmärrettävää, ettei Manchester Unitedissa haluta sellaista yhteen pelaajaan kohdistuvaa julkista nöyryytystä ja ryöpytystä, jollainen Casemiroon kohdistui jo viime kaudella ja jollaiseen hän joutui sunnuntaisen murheellisen Liverpool-ottelun jälkeen.

Mutta asiassa on myös yksi suuri mutta. Yksi Casemiro voidaan aina heittää yli laidan, mutta korjaako se itse ongelmaa ja sen ydintä?

No, korjaako?

Se on selvää, ettei Casemiro ole enää entisellään. Hän ei ole koskaan ollut mikään erityisen nopea pelaaja ja vanhemmiten hän on hidastunut entisestään. La Liga antoi vielä asioita anteeksi, mutta Valioliigassa vauhti ja pelinopeus ovat sitä luokkaa, että Casemiron on ollut vaikea pysyä mukana.

Esimerkiksi Liverpoolin ensimmäisessä maalissa sunnuntaina Casemiro joutui tekemään nopean ratkaisun, minne hän syöttää – ja teki väärän ratkaisun. Hän yritti läpisyöttöä niin kapeasta kanavasta, että syöttö oli helppo katkaista. Jos hänellä olisi enemmän aikaa, hän olisi nähnyt kaksi muutakin vaihtoehtoa, jonne olisi voinut syöttää ilman mitään riskiä.

Ongelma ei ole kuitenkaan pelkästään Casemirossa. Ongelma on myös siinä, miten Manchester Unitedin pelaaminen ja etenkin sen keskikenttä organisoitu eri pelinvaiheissa.

Liverpool-ottelu oli tästä hyvä esimerkki. Liverpoolin koko ryhmitys ja varsinkin keskikenttä liikkui koko ajan erittäin tiiviissä muodossa. Pelaajien välit olivat lyhyet ja tuki oli aina lähellä – niin prässätessä ja puolustusvaiheen aikana kuin hyökkäysvaiheenkin aikana.

Liverpoolin toinen maali ja Casemiron toinen kuuluisa ”virhe” oli tästä erinomainen esimerkki. Kun Casemirolle syötettiin pallo, syöttöhetkellä kaksi Casemiroa lähintä pelaajaa olivat Liverpoolin pelaajia, mutta kun Casemiro otti pallon haltuunsa ja kompastui, kuusi häntä lähinnä ollutta pelaajaa olivat Liverpoolin pelaajia. Kuusi!

Olisiko 350 000 puntaa viikossa tienaavan pelaajan pitänyt selvitä kuuden miehen sumpusta ja käynnistää Manchester Unitedin hyökkäys jollakin nerokkaalla syötöllä tai upealla harhautuksella?

Casemiro sai paskat niskaansa ja entinen Liverpool-legenda Jamie Carragher kehotti häntä jättämään jalkapallon ennen kuin jalkapallo jättää hänet. Mutta miksi Kobbie Mainoon samanlainen pallonmenetys pantiin nuoren pelaajan kokemattomuuden piikkiin, vaikka siinä toistui sama kuvio kuin Casemiron virheessä – tosin sillä erotuksella, että Mainoota lähimpänä oli vain neljä Liverpoolin pelaaja. Ei kuutta, kuten Casemiron tapauksessa.

Casemiro ei ole entisensä, eikä kukaan pysty kiistämään, etteikö hän olisi pelannut Manchester Unitedissa hyvien pelien vastapainoksi surkeita pelejä ja tehnyt järkyttäviä virheitä – tai, että hänen syöttöprosenttinsa sunnuntaina oli luokaton 73 prosenttia, kunnes hänet otettiin tauolla vaihtoon ja Casemiro lähti kotiinsa.

Mutta kuten jalkapallossa sanotaan, yksilövirheiden takana on lähes aina kollektiivinen virhe. Kollektiiviset virheet johtuvat puolestaan lähtökohtaisesti siitä, miten joukkue peli on organisoitu ja pelaajat roolitettu ja valmennettu pelaamaan managerin haluamassa pelitavassa.

Ten Hagilla on omat vahvuutensa valmentajana, mutta hänellä on myös omat heikkoutensa. Ja yksi niistä on juuri se, miten Manchester Unitedin pelaaminen organisoitu.

Manchester United on pelannut parhaimmillaan erinomaisia otteluita ten Hagin aikana ja voittanut jopa Manchester Cityn FA Cupin finaalissa, mutta ongelmana on ollut, että toisissa otteluissa – kuten sunnuntaina Liverpoolia vastaan – United on revitty taktisesti hajalle.

Kun pelin organisointi ja pelaajien roolitus ontuvat, pelaajien on vaikea saada itsestään osaamistaan irti. Nyt tikun nokassa on Casemiron, mutta ovatko esimerkiksi Marcus Rashford, Antony, Jadon Sancho, Harry Maguire, Sofyan Amrabat ja Tyrell Malacia kehittyneet ten Hagin aikana vai taantuneet?

Tai pitääkö kesällä 36 miljoonalla punnalla ostettu Joshua Zirkzee tuomita kolme heikon ottelun perusteella flopiksi vai odottaa sitä, että hän pääsisi pelaamaan omalla paikallaan laitaroolissa eikä piikissä?

Casemiro ei pääse karkuun omaa vastuutaan, mutta myös ten Hag ja Manchester United joutuvat ottamaan vastuuta siitä, että Casemirosta on tullut Old Traffordilla uusi Harry Maguire.

Esimerkiksi viime kaudella Casemiro pelasi karmeimmat ottelunsa topparina – eli pelipaikalla, joka ei ole hänen omansa.

On myös hyvä kysymys, voidaanko Casemirolta odottaa maailmanluokan pelintekijän ominaisuuksia, kuten Manchester Unitedissa on ilmeisesti tehty. Brasilialainen on aina ollut enemmän palloja omalla joukkueelle raapiva ja raastava puolustava keskikenttäpelaaja kuin syvällä makaava pelintekijä.

Manchester United hankki viime viikolla Manuel Ugarten PSG:stä 42 miljoonalla punnalla. Ratkaiseeko hän Unitedin keskikentän ongelmat?

Ugarte on tällä hetkellä parempi painos Casemirosta. Hän on nuorempi ja energisempi pelaaja, mutta ominaisuuksiltaan hyvin saman kaltainen palloja voittava ja riistävä pelaaja kuin Casemiro.

Hänkään ei ole mikään pelintekijä, joten avainkysymys on, mitä Ugartelta odotetaan Unitedissa. Taklauksia varmasti tulee, sillä hän oli viime kaudella Ligue 1:ssä eniten taklauksia tehnyt pelaaja, vaikka pelasi vain 25 liigaottelua, mutta onko liiallinen taklausherkkyys nykyjalkapllossa vahvuus vai heikkous?

Suurin ongelma on kuitenkin se, miten ten Hag organisoi Unitedin keskikentän pelaamisen ja miten tiiviinä Unitedin ryhmitys on eri pelinvaiheiden aikana. Jos kokonaisuus ontuu, silloin myös Ugarten pelaaminen ontuu.

Mitä Casemiron tarinassa tapahtuu?

Asiassa tulee ristiriitaisia tietoja. Toisten tietojen mukaan hän neuvottelisi edelleen Galatasarayn kanssa, mutta turkkilaisten tietojen mukaan hän olisi hylännyt lainasiirron Galatasarayhin.

Asia ratkeaa varmasti lähipäivinä, sillä Turkin siirtoikkuna menee kiinni 14. syyskuuta.

Itse en olisi yllättänyt, jos Casemiro jäisi Old Traffordilla – nauttimaan suurta palkkaansa ja todistamaan, että hän on vielä maailmanluokan pelaaja.

Turkin liigaa ei seurata samanlaisella suurennuslasilla kuin Manchester Unitedia ja Valioliigaa, mutta jos Casemiro tekisi samanlaisia virheitä myös Galatasarayssa, hänen kohtelunsa olisi vieläkin julmempaa kuin Englannissa.