Manse PP on röyhkeä ja aggressiivinen häirikkö, mutta pesäpallolle valtava mahdollisuus
Manse PP tuli ryminällä sekoittamaan miesten Superpesiksen maailmanjärjestystä, mutta miten kestävällä pohjalla sen suunnitelmat ovat?
Manse PP: Seura-analyysi
Tausta
Manse PP.n juuret ovat pirkanmaalaisessa pesäpallossa. Seuran edeltäjä Mansen Pesäpallo pelasi yhden kauden jopa miesten Superissa 1991. Vuonna 2005 perustettiin uusi seura, Manse PP. Seuraava askel kehityskaaressa oli vuonna 2011 perustettu naisten seura, Mansen Räpsä, joka syntyi Manse PP:n, Hämeenkyrän Räpsän ja Ruoveden Pirkkojen yhteisvoimin. Seura nousi naisten Superiin, kunnes se lakkautettiin 2015 ja naisjoukkue palasi takaisin Manse PP:n organisaatioon. Manse on ollut viimeiset vuodet yksi naisten Superin kärkiseuroista. Se voitti vuonna 2017 Suomen mestaruuden ja viime syksynä hopeaa.
Manse PP on tehnyt koko ajan myös juniorityötä niin tytöissä kuin pojissa, ja seura suunnitelmissa oli vähitellen kasvattaa Tampereelle miesten Superin joukkue. Tuo suunnitelma pyyhkäistiin kuitenkin kertaheitolla historiaan, kun tunnettu kunnallispoliitikko, musiikintekijä ja opettaja Matti Helimo otti Manse PP:n miesten joukkueen komentoonsa. Manse nousi syksyllä 2019 Superpesikseen ja viime kesänä siitä tuli pesäpallon ykköspuheenaihe.
Menestys ei vielä kohua aiheuttanut, sillä se jäi sarjassa kolmanneksi viimeiseksi, mutta kentän ulkopuolelle tapahtui jotain ennennäkemätöntä: Manse kokosi yhdellä iskulle itselleen huippukalliin ja huippuhyvän joukkueen, joka taistelee tulevalla kaudella saman tien Suomen mestaruudesta.
Nykytilanne
Manse PP on valinnut kunnianhimoisen ja rohkean strategian, kuinka se aikoo nousta miesten pesäpallokartan huipulle. Strategia ei ole vaatinut vain rahaa, se on vaatinut myös kovia päätöksiä, aggressiivisuutta ja röyhkeyttä. Varsinkin viime kesän hurjimmat hankinnat – Juha Puhtimäki, Tuomas Jussila, Henri Puputti, Lauri Kivinen ja Simo Vainikainen – saivat pesäpalloyhteisön haukkomaan henkeään.
Helimon ja Mansen nykyjohdon toimintatapa on ollut muutenkin suoraviivainen, minkä seurauksena tanner on tömissyt ja aitaa kaatunut. Kaatuneiden aitojen alle on jäänyt loukattuja mieliä, mutta Helimo on noudattanut vanhaa oppia, jonka mukaan munakasta ei voi tehdä särkemättä kananmunia.
Yksi kuvaava ja kova päätös oli Juha Puhtimäen hankinta lukkariksi, vaikka Manse oli itse kasvattanut yhden Superin lupaavimmista lukkareista, viime kaudella debytoineen 18-vuotiaan Petteri Alasen. Alasesta voi kehittyä huippulukkari, mutta Mansessa laskettiin, ettei sitä ole vara jäädä odottamaan. Siksi Alasen tilalle hankittiin valmis ja erittäin nimekäs ja näkyvä huippulukkari, ja Alasen annettiin siirtyä Hyvinkään Tahkoon.
Manse PP:tä voidaan toki arvostella, mutta on hyvä muistaa, että Joensuun Maila ja Kouvolan Pallonlyöjät nousivat myös huipulle rakentamalla kalliit ostojoukkueet. Samoin teki Vimpeli pohjustaessaan 2010-luvun hurjaa menestystään.
Mansea on verrattu Kaisaniemen Tiikereihin. Vertaus on ymmärrettävä, mutta Manse poikkeaa yhdellä merkittävällä tavalla Tiikereiden tarinasta. Tiikereiden organisaatio oli tehty savijaloille, mutta Mansella on vahva taustaorganisaatio, josta löytyy vahvaa yritysmaailman osaamista, aitoa ja oikeaa rahaa ja mikä myös elintärkeää, erinomaiset suhteet kuntapäättäjiin.
Kaupin urheilupuistoon valmistuu ensi vuonna uusi pesäpallostadion osana yli 10 miljoonan euron stadionhanketta. Kuvaavaa hyville päättäjäsuhteille oli se, että Tampereen nykyinen pormestari Lauri Lyly ja pormestarin paikkaa kuntavaaleissa tavoitteleva Kalervo Kummola asettuivat näkyvästi tukemaan pesäpallostadionin rakentamista.
Tulevaisuus
Manse PP toimii kovalla, muttei järjettömällä riskillä. Vaikka nykyisen tähtijoukkueen ikärakenne on ylikypsä, joukkueen suurimmilla tähdillä on vielä hyviä pelivuosia jäljellä.
Manse PP:ssä on laskettu, että sytyttääkseen tamperelaisen ja pirkanmaalaisen pesäpalloyleisön, joukkueen pitää heti menestyä ja sen pitää olla tarpeeksi nimekäs. Nämä molemmat ehdot nykyinen Manse täyttää.
Nyt kysymys tiivistyy siihen, milloin kaksi kriittistä käyrää leikkaavat toisensa – ja miten suuri käyrien välinen ero on. Käyristä toinen kertoo Mansen tulot ja toinen menot, ja väliin jäävä erotus sen, miten paljon Manse PP:n taustavoimien on pumpattava ulkopuolista rahaa miesten Superin joukkueen pyörittämiseen.
Kukaan ei halua numeroista puhua julkisesti, mutta kysymys on joka tapauksessa useammasta vuodesta, todennäköisesti 3–4 vuodesta. Manse maksaa nyt parhaille pelaajille 40 000 – 60 000 euroa kaudessa, ja kun niistä aletaan vääntää exceleitä, puhutaan helposti useamman sadantuhannen euron rahoitustarpeesta.
Mansen taustavoimat vakuuttavat, että tarvittavat rahat kyllä löytyvät. Toivotaan niin, sillä Manse PP on kaikesta kohusta ja huudosta huolimatta pesäpallon kannalta valtava mahdollisuus.
Pesäpallolla on varmasti paikkansa jatkossakin Sotkamon, Vimpelin ja Kiteen kaltaisilla perinteisillä pesäpallopaikkakunnilla, mutta jos pesäpallo haluaa pysyä valtalajien joukossa ja kehittyä, sen on pakko valloittaa viimeinkin myös suuret kaupungit. Tampere on tämän kehityksen tämän hetken ja todennäköisesti myös tulevaisuuden tärkein lippulaiva. Sen rinnalla kitinä siitä, että Manse PP on häirikkö, joka kuumentaa pelaajamarkkinoita ja vie muista seuroista parhaita pelaajia, on toissijaista.
Lue myös: Kiteellä on riveissään täysin poikkeuksellinen kultakimpale
